Rosa Meriläinen ja biologinen isä Jussi Särkelä ovat kokeneet myös vaikeita aikoja. Aiemmin Jussi joi paljon ja soitteli välillä Rosalle humalassa ja uhkasi itsemurhalla. ”Siksi olin vain iloinen, kun hän pääsi suljetulle osastolle”, Rosa sanoo.
Rosa: ”Ensimmäinen muistoni Jussista on se, kun kiskon hänen partaansa. Nuorempana hänellä oli pidempi parta kuin nyt, ja siitä oli hauskaa kiskoa kaksin käsin. Se oli oikein harrastukseni, jolla sain Jussin huutamaan.
Olin kai parivuotias, kun äiti tapasi Ari Meriläisen. Ari on ollut sosiaalinen ja kasvatuksellinen isäni, mutta olen pitänyt myös Jussin kanssa yhteyttä säännöllisesti läpi lapsuuden ja nuoruuden. Vaikka hän on ollut etäisä, emme ole vieraantuneet toisistamme, kuten näissä tilanteissa usein voi käydä. Tapasimme erityisesti kesäisin.
Jussi on pitänyt huolta myös siitä, että olen tutustunut hänen sukuunsa. Kerran olimme Etelä-Pohjanmaalla Töysässä, ja näimme huoltoaseman pihalla ehdan maalaisukoista koostuvan joukon. He olivat kuin suoraan sketsistä. Minulta pääsi ylimielinen kaupunkilaistytön tirskahdus, jolloin Jussi sanoi, että älä tyttö naura, täälläpäin jokainen on sinulle sukua.
”Itselleni perhekuviomme ovat aina olleet ongelmattomia.”
Olen pitänyt aina luonnollisena sitä, että minulla on kaksi isää. Tajusin vasta koulussa, että on ihmisiä, joilla on vain yksi isä. Silloin ajattelin, että voi raukkoja.
Itselleni perhekuviomme ovat aina olleet ongelmattomia. Ymmärsin jossain vaiheessa, että asiat taitavat olla aikuisille ongelmallisempia. Toisaalta en ole koskaan ollut mikään havainnoitsija, vaan olen pitkälti ollut omissa maailmoissani.
Olen ollut lapsellinen lapsi, mutta samalla se on suojannut minua. En ole murehtinut turhia.
Kuusivuotiaana sukunimeni vaihtui Särkelästä Meriläiseksi, kun äitini Anneli ja Ari menivät naimisiin. Olen iloinen siitä, että minulla on sama sukunimi kuin äidilläni, Arilla ja heidän lapsillaan. Uusperheessä lapsille voi muutenkin tulla ulkopuolinen olo, saati jos nimi sitä vielä korostaa.
”Tuntuu, etteivät meidän egomme mahdu aina samaan pöytään.”
Eniten Jussi on vaikuttanut ajatteluuni antamalla kirjasuosituksia. Hän on suositellut romaaneja, jotka ovat muovanneet maailmankuvaani, kuten Ilja Ehrenburgin Ihmisiä, vuosia, elämää. Olen myös kuunnellut Jussin ajatuksia mielenterveys- ja sosiaalityön kysymyksistä.
Jussi on ollut tässä yhteiskunnassa johdonmukaisesti heikompien puolella. Se on tuntunut minusta tärkeältä.
Meissä on paljon samankaltaisuutta, ja tuntuu, etteivät meidän egomme mahdu aina samaan pöytään. Meitähän eivät varsinaisesti yhdistä luontainen nöyryys ja vaatimattomuus.
”Yhteinen huumorintaju on auttanut meitä silloin, kun on ollut vaikeaa.”
Ennen Jussi joi paljon. Etenkin 1990-luvulla Jussin harrastus oli soitella minulle kännissä ja uhata itsemurhalla. Siksi olin vain iloinen, kun hän pääsi suljetulle osastolle vuonna 2006.
Siellä Jussi raitistui, ja siitä olen kiitollinen. Ralli oli sitä ennen aika kovaa.
Ehkä näiden puhelujen vuoksi olen tullut siihen johtopäätökseen, että Jussi ei oikeasti kuole. Kun hän oli teholla vuonna 2021 koronan vuoksi, en osannut pelätä, vaikka todennäköisyydet eivät olleet Jussin puolella.
Voi olla myöskin, että olen kovettanut itseni. Olen aina ollut huono pelkäämään.
Olen oppinut Jussilta sanonnan: jos ei muuta voi, naura edes. Nauramme Jussin kanssa samoille asioille. Yhteinen huumorintaju on auttanut meitä silloin, kun on ollut vaikeaa.”
Mitä Jussi kertoo ajasta, joka sai hänet päätymään suljetulle osastolle mielisairaalaan? Millaiselta Jussista tuntui se, että Rosa tuli häntä sinne katsomaan? Mitkä vakavat sairaudet ovat viime vuosina koetelleet Jussia? Millainen muutos Rosan elämässä sai Jussin aikoinaan pohtimaan, onko hän enää ”täysi isä”? Mikä on Jussin mukaan ollut hänen elämänsä vaikein paikka? Entä miten Jussin etäisäosaaminen on Rosan mielestä vaikuttanut siihen, millainen pappa Jussista on tullut Rosan lapselle Fransille? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 15/2026. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Rosa ja Jussi
Rosa Meriläinen on 50-vuotias kirjailija, järjestöjohtaja ja entinen vihreiden kansanedustaja. Hän asuu kerrostalossa Helsingissä. Perheeseen kuuluvat puoliso Tuomas Muraja, aikuinen lapsi Frans Frangén, Tuomaksen kaksi alaikäistä lasta sekä kolme perhoskoiraa. Rosa harrastaa arabian kielen opiskelua.
Jussi Särkelä on 74-vuotias tietokirjailija, joka on toiminut aiemmin SDP:n kaupunginvaltuutettuna Vantaalla. Hän asuu rivitalossa Vantaalla puolisonsa Riitan kanssa. Jussilla on kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta. Hän harrastaa lukemista ja kirjoittamista ja tykkää opiskella itsekseen filosofiaa, sosiologiaa, historiaa ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
