Kun vihkijä Saara Kantokorpi meni naimisiin, hän asteli työpaikalleen, mutta asettui eri puolelle vihkipöytää kuin yleensä.
Miltä tuntuu mennä naimisiin omalla työpaikalla? Sen tietää notaari ja vihkijä Saara Kantokorpi, 33. Hänet vihittiin työpaikallaan digi- ja väestötietovirastossa, tuttavallisemmin Rakkausvirastossa, viime kesänä.
”Kun teen tätä työkseni, tuntui luonnolliselta tulla tänne itsekin vihittäväksi”, Saara sanoo.
Saara ja hänen puolisonsa Timo Kinnunen eivät kumpikaan kuulu kirkkoon, joten vihkiminen siellä ei ollut vaihtoehto. Oli päätöksessä periaatettakin mukana.
”En näe kirkkoa tasa-arvoisena instituutiona”, Saara sanoo.
”Epätasa-arvoisuus näkyy esimerkiksi siinä, että vaikka emme kuulu kirkkoon, olisimme voineet mennä täällä naimisiin ja saada siunauksen kirkossa. Mutta samaa sukupuolta olevat parit eivät välttämättä saisi siunausta, vaikka molemmat kuuluisivat kirkkoon. Eihän siinä ole mitään järkeä, ainakaan minun mielestäni.”
Lemmenjoella naimisiin
Helsingin Sörnäisten Rakkausvirastossa, entisessä maistraatissa, on kaksi vihkitilaa: Lemmenjoki ja Riisitunturi.
Kun Saara ja Timo viime kesänä asettuivat Lemmenjoen mustapintaisen pöydän äärelle, Saara huomasi, että Timoa jännitti tilanne paljon enemmän kuin häntä itseään.
”Olen yleensä kova itkemään, ja jos koko tilanne ei olisi ollut minulle läpikotaisin tuttu, olisin varmasti vollottanut.”
”Monet tulevat tänne vihille sillä asenteella, että me nyt vaan mennään tässä nopeasti naimisiin. Silti monet jännittävät niin paljon, että he saattavat itkeä tai nauraa vihkiseremoniassa. Olen yleensä kova itkemään, ja jos koko tilanne ei olisi ollut minulle läpikotaisin tuttu, olisin varmasti jännittänyt ja vollottanut itsekin.”
Vihkiminen ei tuntunut Saarasta arkiselta, vaikka hän vihkipaikalla arkensa viettääkin. Saarasta oli mukavaa, että vihkijä oli tuttu ja työkaverit toivat vihkimisen jälkeen onnittelukukkia.
Naimisiinmeno tuntui itse asiassa yllättävän hyvältä ja tärkeältä, vaikka Saara on nähnyt myös pareja, joiden mielestä avioliitto oli kohtalokas virhe.
”Olen nähnyt, mitä avioliitolle voi pahimmillaan tapahtua, mutta silti naimisiinmeno tuntui minullekin tärkeältä.”
Ennen nykyistä työtään Saara hoiti yksityisessä asianajotoimistossa avioeroja, välillä hyvin riitaisiakin.
Kun pysyväksi luultu murtuu syystä tai toisesta, paha mieli ja loukkaantumiset saavat ihmisistä huonoimmat puolet esiin.
Saaran mukaan ihmiset eivät useinkaan tule ajatelleeksi, kuinka paljon avioliitto vaikuttaa esimerkiksi omaisuuden jakoon.
”Olen nähnyt, mitä avioliitolle voi pahimmillaan tapahtua, mutta silti avioliitolla on minullekin symbolinen merkitys: olemme päättäneet olla yhdessä ja olemme perhe, kuten kaavassa sanotaan.”
Tänä kesänä perheeseen syntyy esikoinen.
Saara vihkii pareja noin kerran viikossa. Lyhyen vihkikaavan toistelu voi välillä tuntua liukuhihnatyöltä.
”Mutta on tämä ihan parasta asiakaspalvelutyötä, mitä voi olla. Esimerkiksi Alepan kassalla ihmiset saattavat olla aika monenlaisessa mielentilassa, mutta täällä ihmiset ovat yleensä aina onnellisia, kun he pääsevät naimisiin.”
Millaisia pareja Rakkausvirastossa vihittiin tavallisena tiistaina? Miltä tuntuu mennä toista kertaa naimisiin? Miltä vihkijästä tuntuu, kun kymmenettä kertaa vihille ilmoittautunut pari ei taaskaan ilmesty paikalle? Rakkaudentäyteisen jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 12/2022 tai tilaajana digilehdestä.
