Kysyimme Kodin Kuvalehden lukijoilta, millaisista kriiseistä heidän parisuhteensa on selvinnyt. Kielo, 66, kertoi, kuinka vaikeaa oli sovittaa sairastuneen ja terveen elämät yhteen. ”Ajattelin, että jos en edes itse pysty katsomaan itseäni peilistä, miten tuo toinen voisi katsoa minua, tai koskea.”
”Pitäisikö meidän lopettaa suhteemme, mieheni mietti minulle ääneen viitisen vuotta sitten. Hän oli varmasti miettinyt asiaa pitkään. Uskon, että hänellä oli huono omatunto siitä, että hän on jättämässä ihmistä, joka on heikossa kunnossa.
”Eroehdotus tuntui tosi pahalta. Olin surullinen, mutta pystyin ymmärtämään mieheni päätöstä.”
Eroehdotus tuntui tosi pahalta. Olin surullinen, mutta pystyin ymmärtämään mieheni päätöstä. Ymmärsin, kuinka raskasta hänelläkin on varmasti ollut. Hän oli jaksanut tukea ja kannatella minua monta vuotta.
Hänellä oli niin paljon menohaluja ja tarmoa tehdä asioita, että tulevaisuus kanssani ei varmaankaan näyttänyt siltä, mitä hän loppuelämältään toivoi.
Joitakin vuosia aiemmin olin sairastunut vakavasti. Minulla oli vatsakipuja, olin väsynyt ja voimaton. En ehkä heti tunnistanut, että jotain on pielessä. Lopulta menin niin kurjaan kuntoon, että jouduin sairaalaan.
Sairaalassa huomattiin, että maksa-arvoni olivat nousseet hurjasti. Sain lääkkeeksi kortisonia, joka rauhoitti tilannetta, mutta aiheutti inhottavia sivuvaikutuksia. Uneni olivat katkonaisia. Olin samaan aikaan väsynyt ja ylikierroksilla.
Olin usein pahalla päällä. Muistan, kuinka kerran menetin täysin hermoni, kun tietokoneen hiiri ei toiminut. Raivostuin ja heitin hiiren seinään. Miesystäväni yritti rauhoitella minua, mikä sai minut vielä enemmän raivoihini. Huusin hänelle niin, että lopulta hän lähti asunnoltani.
Kun kerroin tapahtuneesta tyttärelleni ja lapsenlapselleni, 7-vuotias sanoi: ’Kai sinä mummi pyysit anteeksi, katsoitko silmiin ja halasit?’ Hänkin ymmärsi, kuinka pahasti olin ylireagoinut.
Liian erilaiset elämät
Kun sairastuin, olimme seurustelleet miesystäväni kanssa kuusi vuotta. Olimme tavanneet tansseissa viisikymppisinä ja elimme etäsuhteessa.
”Mieheni olisi halunnut matkustella ja reippailla. Minä taas olin niin väsynyt, etten jaksanut oikein mitään.”
Sairastumiseni vuoksi olimme äkkiä todella erilaisissa elämänvaiheissa. Mieheni olisi halunnut matkustella ja reippailla. Minä taas olin niin väsynyt, etten jaksanut oikein mitään. Hän oli aina tottunut tekemään paljon ja liikkumaan, eikä minusta ollut hänelle kaveriksi sellaiseen. Ruskareissuilla mies kiipesi tuntureille ja minä jäin alas katselemaan maisemia.
Kun olimme kaupunkilomalla Lontoossa, ajattelin aamuisin, että nyt täytyy vain sinnitellä tämä päivä ja yrittää jaksaa kävellä ja nauttia. Olin todella uupunut. Varmaan siinä haettiin rajoja puolin ja toisin. Minä yritin venyä yli omien rajojeni. Toinen taas yritti tulla vastaan ja hyväksyä, että ei tuosta oikein nyt ole mihinkään.
Matkan jälkeen olimme molemmat pettyneitä. Mies oli pettynyt, koska en kuitenkaan ollut jaksanut tehdä niin paljon kuin hän olisi toivonut. Minäkin olin pettynyt jaksamiseeni, mutta myös siihen, että hän oli odottanut minulta liikaa.
Samaan aikaan minulla oli huono olla kehossani. Häpesin sitä, miltä näytin. Kortisonin vuoksi painoa oli tullut kymmenen kiloa lisää, ja naamastani oli tullut pyöreä ja punoittava. Ajattelin, että jos en edes itse pysty katsomaan itseäni peilistä, miten tuo toinen voisi katsoa minua, tai koskea.
”Itsetuntoni laski niin huonoksi, että se varmasti vaikutti parisuhteeseen. Olin allapäin ja torjuva.”
Itsetuntoni laski niin huonoksi, että se varmasti vaikutti parisuhteeseen. Olin allapäin ja torjuva. Kosketus ja intiimi läheisyys tuntuivat vaikeilta. Aloimme etääntyä toisistamme.
Olin myös mustasukkainen. Minua harmitti, että toinen oli reipas ja jaksoi mennä ja touhuta. Pelkäsin, että hän tapaa menoissaan mukavia, kauniita, reippaita naisia, jotka houkuttavat.
Nyt jälkeenpäin minua harmittavat jotkin omat päätökseni. Esimerkiksi se, että käytin vähäiset voimavarani siihen, että sain tehtyä työni. Työ on ollut minulle tärkeää, ja olin vastuullisissa tehtävissä. En ollut sairauslomilla juuri ollenkaan edes silloin, kun olo oli kurjimmillaan.
Ajattelin, että työt on pakko hoitaa. Aamuisin katsoin itseäni hissin peilistä tosi väsyneenä ja kipuisena ja mietin, että tämäkin päivä pitää vain jaksaa.
”Olisin voinut käyttää energiaani enemmän parisuhteen vaalimiseen.”
Nyt kun olen eläkkeellä, huomaan, etten ollutkaan niin korvaamaton kuin olin kuvitellut. Olisin voinut käyttää energiaani enemmän parisuhteen vaalimiseen.
Osat vaihtuivat
Meni kaksi vuotta ennen kuin lääkärit ymmärsivät, mitä minä oikeastaan sairastin. Ne olivat raskaita vuosia, koska en tiennyt, mikä pahentaa sairauttani ja mikä taas voisi sitä auttaa. Lopulta sain diagnoosin ja oikean lääkityksen, mutta oloni oli vielä pitkään tukala.
Samoihin aikoihin mieheni alkoi puhua ääneen, pitäisikö meidän erota. Meillähän ei sinänsä ollut muuta syytä olla yhdessä kuin se, että tahdoimme niin. Ei yhteisiä lastenlapsia tai asuntolainoja, vaan omat elämämme ja raha-asiamme.
”Pidimme pari kuukautta taukoa ja tunnustelimme, miltä se tuntuu.”
Pidimme pari kuukautta taukoa ja tunnustelimme, miltä se tuntuu. Huomasimme, että emme halua heittää menemään yhteisiä vuosiamme. Olimme jo tottuneet siihen, kuinka mukavaa on aamulla toivottaa hyvät huomenet ja illalla vaihtaa päivän kuulumiset. Juttelimme ja mietimme tulevaa. Nostimme esiin suhteemme hyviä asioita ja suunnittelimme yhteisiä reissuja.
Sekin auttoi, että sopivan lääkityksen myötä oloni koheni pikkuhiljaa ja aloin saada voimiani takaisin. Oli ihanaa, kun jaksoin taas olla se menevä ja tekevä ihminen, joka olin ollut ennen sairauttani.
Sairauteni on krooninen, mutta nyt pystyn elämään normaalia eläkeläisen elämää. Viime vuosina tilanne on kääntynyt niin, että nyt miehelläni on ollut vaivoja.
Oman kokemukseni pohjalta osaan ehkä paremmin ymmärtää hänen tilannettaan. Pyrin vuorostani tukemaan ja auttamaan, mutta huomaan, että mieheni on vaikea ottaa apua vastaan.”
Kielo, 66
Kielon nimi on muutettu yksityisyydensuojan vuoksi. Kaikkien haastateltavien henkilöllisyys on Kodin Kuvalehden tiedossa.
Keräsimme lukijoiltamme kokemuksia parisuhdekriiseistä. Miten uusperhe-elämä yllätti, ja mikä sai jatkamaan vaikeista ajoista huolimatta? Entä miten parisuhde jatkui sen jälkeen, kun molemmat osapuolet olivat pettäneet toisiaan? Miten lapsen sairastumisesta selviää niin, että parisuhde vahvistuu? Entä miten suhteen saa kestämään, kun kahdenkeskistä aikaa on vain vähän? Mitkä kaikki seikat vaikuttavat suhteen jatkumiseen silloin, kun syitä erota olisi useita? Lue lisää Kodin Kuvalehdestä 15/2025 ja osallistu keskusteluun Ihmisten kesken -palstalla. Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
