Sara Forsberg jännittää vieläkin esiintymistä:
 Laulaja, näyttelijä ja videobloggaaja Sara Forsberg, 22, julkaisi ep-levynsä artistinimellä Saara. Hän asuu Hollywoodissa ja rentoutuu mieluummin kylvyssä kuin baarissa.
Laulaja, näyttelijä ja videobloggaaja Sara Forsberg, 22, julkaisi ep-levynsä artistinimellä Saara. Hän asuu Hollywoodissa ja rentoutuu mieluummin kylvyssä kuin baarissa.

Sara Forsberg tietää epävarmuudesta kaiken. Hän on selvinnyt kiusaamisesta, laihtunut 20 kiloa ja teettänyt itselleen uudet rinnat. Nyt hän kestää jopa Hollywoodin paineet.

"Kaukaa Suomesta, toivottakaa tervetulleeksi: Sara Forsberg!”

Sara ilmestyy kulisseista, heiluttelee studioyleisölle, ottaa pari tanssiaskelta ja istahtaa nojatuoliin Ellen DeGeneresiä vastapäätä.

Ellen on yksi Amerikan tunnetuimmista juontajista, Sara 19-vuotias ja Pietarsaaresta. Vielä viikko sitten hän työskenteli myyjänä Halpa-Hallissa.

On huhtikuu 2014. Sara on kutsuttu haastateltavaksi tv-kuvauksiin, sillä kaksi viikkoa sitten hän julkaisi YouTubessa videon, jossa imitoi eri kieliä eli puhui siansaksaa.

Videosta on tullut hitti. Parin ensimmäisen viikon aikana sitä on katsottu yli kymmenen miljoonaa kertaa.

Sara vitsailee Ellenille täydellisellä amerikanenglannilla. Hän näyttää rennolta ja varmalta, supertähdeltä.

Mutta koska nyt ollaan Hollywoodissa, mikään ei ole sitä, miltä näyttää.

Älä yritä olla cool

Oikeasti Sara jännitti niin, että alkoi änkyttää, ja osa kysymyksistä jouduttiin kuvaamaan uudelleen.

"Jäädyin täysin. Mutta eihän tv-katsojille tuollaisia paljasteta. Kaikki epävarmuuteni oli leikattu lopullisesta ohjelmasta pois", Sara sanoo.

"Haastattelu alkoi sujua vasta, kun kuulin päässäni äitini äänen."

Ääni sanoi: Rauhassa, Sara. Älä yritä esittää coolimpaa kuin olet.

Se auttoi. Kädet tärisivät yhä, mutta takeltelu loppui.

Vieläkin, aina kun Sara epäilee itseään, hän yrittää kuulla mielessään äitinsä äänen. Kun äidin ääni sanoo, että sinä Sara riität ja pärjäät, Sara uskoo.

Kun hän aamulla heräsi, hänestä oli tullut tähti.

"Hollywoodissa lupaukset eivät merkitse mitään. Vain allekirjoitus sopimuksessa merkitsee."
"Hollywoodissa lupaukset eivät merkitse mitään. Vain allekirjoitus sopimuksessa merkitsee."

Matkalla Helsinkiin

Sara kuvasi videonsa yhtenä tylsänä keskiviikkoiltapäivänä lapsuuskotinsa keittiössä, kun vietti vapaapäivää Halpa-Hallista. Hän oli pelleillyt kielillä aina, matkinut rytmiä ja vivahteita.

Ei Sara Hollywoodista haaveillut, vaan Helsingistä. Koko vuoden hän oli hakenut Helsingistä kokin ja myyjän töitä, muttei ollut päässyt mihinkään.

Illalla Sara latasi videonsa. Kun hän heräsi, hänestä oli tullut YouTube-tähti.

Yhtäkkiä hänet haluttiin kaikkialle. Jopa Helsingin yliopistosta soitettiin ja pyydettiin, että haethan kielitieteelliseen, pääset varmasti.

Sara yritti jatkaa töitä Halpa-Hallissa. Kännykkä soi, työtarjouksia sateli.

Viikon kuluttua Sara päätti irtisanoutua. Eikä pelkästään irtisanoutua, vaan muuttaa saman tien Los Angelesiin ja ruveta paiskimaan töitä Hollywood-uran eteen. Mukaan manageriksi lähti hänen enonsa Johannes Ylinen.

Äiti kannusti Saraa lähtemään. Isä katsoi hiljaa sivusta. Sitten hän antoi Saran mennä.

"Kiusaaminen opetti minut pärjäämään yksin."

Läpinäkyvä lapsi

"Jos kouluun valittaisiin ulkonäön perusteella, sä et saisi koulutusta."

"Sara, sä oot läski."

Lauseet palautuvat mieleen heti. Sara on antanut ne kiusaajilleen anteeksi, mutta unohtamaan hän ei pysty.

Sara ei ole vieläkään varma, miksi häntä alettiin yläasteella kiusata. Ehkä siksi, että hän oli uskovaisesta baptistiperheestä. Tai ehkä hänen ulkonäössään oli jotain erilaista. Hän ei vain tiedä mitä.

"Kun minua kiusattiin, kiusasin takaisin", hän sanoo.

"Lopulta puolustin itseäni kiusaamalla niitäkin, jotka eivät kiusanneet minua. Kuvittelin, että pääsisin siten suosion huipulle. Lopputulos oli murtunut sielu eikä yhtään kavereita."

Ilkeät sanat Sara olisi kestänyt. Pahempaa oli se, että häntä kohdeltiin kuin ilmaa. Ei kutsuttu mukaan, jätettiin ulkopuolelle.

”Toisaalta kiusaaminen opetti minut pärjäämään yksin", hän sanoo.

"Opin jopa rakastamaan yksinoloa. Itsenäisyydestäni on ollut paljon hyötyä nyt, kun asun kaukana lapsuudenperheestäni."

"Vasta hoikkana minut otettiin tosissaan."

Kun Sara opiskeli lukion ohessa ravintolakokiksi, hän alkoi lihoa. Kokkikoulussa hän leipoi voisia leivoksia ja veti niitä kaksin käsin.

Kerran koulussa kokattiin seitsemän ruokalajin lounas. Sara söi itsensä niin täyteen, että joutui juoksemaan vessaan oksentamaan. Pää pytyssä hän päätti, että näin ei voisi jatkua.

"Olin syönyt suruun, jonka kiusaaminen oli minuun jättänyt."

Sara jätti karkit pois. Seuraavan vuoden aikana paino putosi kaksikymmentä kiloa.

Kun Sara laihtui, suurimman muutoksen hän näki muissa.

Enää Sara ei ollut läpinäkyvä. Yhtäkkiä hänen mielipiteitään kuunneltiin. Hän sai huomiota jopa pojilta.

"Vaikka olin helpottunut, tuntui surulliselta tajuta, että vasta hoikkana minut otettiin tosissaan."

Saran ura alkoi pelleilystä. Sitä hän jatkaa videoillaan. Syksyllä Sara aloittaa Talent Suomi -ohjelman tuomarina.
Saran ura alkoi pelleilystä. Sitä hän jatkaa videoillaan. Syksyllä Sara aloittaa Talent Suomi -ohjelman tuomarina.

"Saatan käydä 40 koe-esiintymisessä ja ryssiä kaikki."

Se mikä jää kertomatta

Kun Sara muutti Yhdysvaltoihin, alkoi supina: mitä tuokin itsestään kuvittelee.

Pian Sara allekirjoitti levytyssopimuksen maailman suurimpiin levy-yhtiöihin kuuluvan Capitol Recordsin kanssa, sai roolin Renny Harlinin Skiptrace-elokuvassa ja kehitti avaruuskielen Star Wars -leffaan.

"On siistiä, että onnistumiseni raportoidaan suomalaislehdissä", Sara aloittaa.

"Mutta paljon jää kertomatta. Ihmiset eivät tiedä, että ennen kuin onnistun saamaan yhden leffaroolin, saatan käydä 40 koe-esiintymisessä ja ryssiä kaikki. Epäonnistuminen on osa työtäni. Jos en hyväksy sitä, olen väärällä alalla.”

Tämän kaiken Sara haluaa kertoa: pieleen menneet koe-esiintymisensä, takeltelunsa Ellen-show’ssa. Kaiken kiusallisen, mitä maailmanvalloittajat eivät yleensä kerro.

Sara sietää epävarmuutta paremmin kuin kukaan.

Harjoittelen sitten enemmän

Koe-esiintymisiä Sara inhoaa. Pahinta on oman vuoron odottaminen. Sara tuntee muiden kokelaiden kyräilyn ja kyräilee varovasti takaisin.

Sitten hän kävelee kameroiden eteen ja alkaa näytellä kohtausta, jonka vuorosanat agentti on etukäteen lähettänyt.

Usein hän menee kipsiin.

"Jos saan paskaa palautetta, en ajattele, että olenpa paska vaan harjoittelenpa enemmän", Sara sanoo.

"Nuorempana lannistuin heti. Jos vaniljakohokkaani ei kokkikoulussa onnistunut ensimmäisellä yrityksellä, heitin veitsen seinään ja häivyin."

Hollywoodissa luovuttajat eivät pärjää. Suurin osa työnteosta ei koostu hohdokkaan pitkistä kuvauspäivistä, vaan siitä, että sietää jatkuvia hylkäämisiä ja epävarmuutta.

Sara sietää epävarmuutta paremmin kuin kukaan. Niin monta vuotta hän joutui sitä harjoittelemaan.

Tammikuussa Sara julkaisi videon nimeltä Tissini ovat feikit.

"Sain uskovaisilta vanhemmiltani lahjaksi tiukan moraalin. Siksi he uskalsivat päästää minut maailmalle. En ole kreisibailaaja, vaan nautin yksinolosta."
"Sain uskovaisilta vanhemmiltani lahjaksi tiukan moraalin. Siksi he uskalsivat päästää minut maailmalle. En ole kreisibailaaja, vaan nautin yksinolosta."

Ei tavallinen tissitarina

Ole vaan ittes. Älä esitä coolimpaa.

Äidin ohje on painunut Saran mieleen. Vaikka hän elää Hollywoodissa, hän haluaa olla aito ja totta.

Siksi hän julkaisi tammikuussa videon, jonka otsikkona oli: Tissini ovat feikit.

Ne ovat. Sara halusi kertoa faneilleen, mikä sai hänet suurennuttamaan rintansa.

Hänen tarinansa ei ole se tavallinen: tyttö lähtee Hollywoodiin ja ottaa tekotissit, koska isot tissit ovat kivemmat kuin pienet.

Saran rintaleikkaus tehtiin Kokkolan keskussairaalassa, vuosia ennen kielivideota.

"Se tehtiin tytölle, joka halusi rakastaa itseään. Rakastin itseäni jo, mutta leikkauksen jälkeen rakastin vielä hiukan enemmän", Sara sanoo.

"Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat. Minäkin yritin, vuosia. En vain onnistunut. Tunsin oloni epävarmaksi ja itsetuntoni hiipui."

"Jokaisen kauneusleikkauksen taustalla on tarina, josta muut eivät tiedä."

Aitoja asioita

Sara harkitsi päätöstään vuosia. Kun hän oli laihduttanut 20 kiloa, hänen pienet rintansa olivat kutistuneet lähes olemattomiksi. 17-vuotiaaksi asti hän jaksoi toivoa ihmettä ja täytellä rintaliivejään.

Leikkauksessa hän sai B-kupin rinnat. Äiti tuki häntä päätöksessä.

"Arvostan sitä. Uskovaisena äiti olisi voinut ajatella, ettei luojan luomaa saa muuttaa. Sen sijaan hän sanoi: Jos leikkaus tekee sinut onnellisemmaksi, tee se."

Sara on miettinyt, mikä on aitoutta.

Se, että uskaltaa muuttaa kehoaan, jossa ei viihdy? Vai se, että kieltää ongelmansa ja kärsii?

"Mieluummin elän niin, että minulla on hiukan silikonia rinnoissa kuin surkuttelen loppuelämäni. Jokaisen kauneusleikkauksen taustalla on tarina, josta muut eivät tiedä."

Kuusivuotiaaksi asti Sara puhui pelkkää englantia.

Isosisko Eliza (vas.) ja Sara teksasilaisessa leikkipuistossa.
Isosisko Eliza (vas.) ja Sara teksasilaisessa leikkipuistossa.

Sara osoitti musikaalisuuden ja pelleilyn lahjoja jo lapsena.
Sara osoitti musikaalisuuden ja pelleilyn lahjoja jo lapsena.
Sara kävi koulua Englannissa.
Sara kävi koulua Englannissa.

Sara, 12, soitti selloa orkesterimatkalla.
Sara, 12, soitti selloa orkesterimatkalla.

Kotona Halpa-Hallissa

"Mom, is Halpa-Halli our real home?"

Nelivuotias Sara istui ostoskärryissä ja kysyi englanniksi äidiltään, oliko Halpa-Halli heidän kotinsa. Pietarsaaren Halpa-Halli oli perheyritys, ja siellä tuli käytyä Suomen-lomilla usein.

Kuusivuotiaaksi asti Sara puhui pelkkää englantia. Hän ymmärsi kyllä, kun vanhemmat puhuivat hänelle suomea, mutta ei suostunut puhumaan sitä.

Forsbergien perhe oli muuttanut Teksasiin, kun Sara oli vauva. Isä oli töissä raamatunkäännösorganisaatiossa, äiti kotona. Teksasista he muuttivat Britanniaan.

Pietarsaareen perhe palasi vasta, kun Sara täytti kuusi.

Siksi Sara hallitsee yhä täydellisesti sekä amerikanenglannin että brittienglannin. Aksenttiaan hän vaihtelee sen mukaan, missä matkustaa.

Vanhemmiltaan Sara oppi, että lahjoja on synti olla käyttämättä.

Kelly Clarkson ja huono omatunto

Ensimmäinen muistikuva lapsuudesta on Teksasin aurinko. Se tuoksui ja paahtoi, tuntui iholla.

Sara ja siskot Eliza, Vera, Ida ja Wilma soittivat ja lauloivat, usein vanhempien kanssa ja varsinkin kirkossa. Kotona soi kristillinen musiikki, useimmiten gospel.

12-vuotiaana Sara uskaltautui kuuntelemaan epäkristillistä musiikkia ensimmäisen kerran.

"Istuin kellarissa ja kuuntelin salaa Kelly Clarksonin Break Away -kappaletta. Minulla oli hirveän huono omatunto", hän kertoo.

"Koko sukumme oli uskonnollista ja mietin, olinko ainut erilainen. Se oli käännekohtani. Aloin pohtia omia elämänarvojani."

Televisiota kotona ei ollut. Niinpä Sara keskittyi räpläämään tietokonetta. Omat kotisivunsa hän oppi koodaamaan kymmenvuotiaana.

Kapinavaihetta ei tullut. Se oli tuloillaan, mutta sitten Sara ei keksinyt, mitä vastaan hänen olisi pitänyt kapinoida. Kotoa hän sai kaiken sen, minkä varassa pärjää nyt.

"Vanhempani korostivat kaikessa lähimmäisenrakkautta", hän sanoo.

"Äidin ja isän ansiosta opin arvostamaan muita, lopulta itseänikin. Uskonasioissa sielunmaailmamme eivät ehkä kohtaa, mutta toisemme hyväksymme täysin."

Vanhemmiltaan Sara oppi myös sen, että jos ihmisellä on lahjoja, niitä on synti olla käyttämättä.

Siksi hän on Hollywoodissa.

"Saralla ei ollut selkeitä tulevaisuudensuunnitelmia."

Äiti ei osaa murehtia

Äidin ääni. Sanapari toistuu Saran puheessa niin usein, että moinen ääni on kuultava itse. Soitan Tea Forsbergille.

Ääni on iloinen. Kupliva ja nauravainen kuten Saralla.

Tea huomasi, että jo lapsena Sarassa oli erityistä valoa.  Kun pieni Sara astui ovesta, hän otti huoneen haltuunsa.

Kun Sara soitti selloa, Tea ajatteli, että tytär ja sello ovat yhtä.

Sitä Tea ei ollut tiennyt, että Sara osasi imitoida kieliä niin taitavasti. Kun pyöritys kielivideon ympärillä alkoi, äiti päätti tukea täysillä.

"Saralla ei ollut selkeitä tulevaisuudensuunnitelmia. Yhtäkkiä hän sai tekemistä, johon oli satasella motivoitunut", Tea sanoo.

"Siksi kannustin häntä seuraamaan sydäntään, tarttumaan tilaisuutensa, menemään jokaiseen haastatteluun."

"Lapsellekin on annettava tilaa epäillä uskoaan."

Tea tuki silloinkin, kun Sara ilmoitti muuttavansa Amerikkaan.

"Olen ehkä hullunkin luottavainen. En osaa murehtia. Haluan uskoa siihen, että taivaan isä pitää kaikesta huolen ja tietää, missä mennään."

Tea muistaa keskustelun, jonka kävi Saran kanssa ennen tämän muuttoa. Sara nojaili keittiön tiskipöytään ja sanoi, ettei ole ihan varma, ajatteleeko uskosta samoin kuin äiti.

Tärkeintä on, että olet rehellinen itsellesi, vastasi Tea.

"Ei lapsi tee äitinsä ja isänsä uskolla mitään. Hänen on käytävä asiat läpi itsensä ja Jumalan kanssa", Tea sanoo.

"Ihmisen mieli on salattu ja monilokeroinen. Minusta lapsellekin on annettava tilaa epäillä uskoaan."

"Vaikka laihduin 20 kiloa, näin peilissä vielä pitkään läskin tytön. Vasta nyt viihdyn kropassani."
"Vaikka laihduin 20 kiloa, näin peilissä vielä pitkään läskin tytön. Vasta nyt viihdyn kropassani."

Puhelun jälkeen tulee itku

Unelmansa Sara sanoo yhä reippaasti ääneen: Grammy olisi kiva, miksei Oscarkin. Menestyksenä hän pitää sitäkin, jos onnistuu säveltämään hienon biisin tai antaa hyvän haastattelun.

"Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, suurin tavoitteeni on tulla onnelliseksi. Parhaaksi versioksi itsestäni. Kertaakaan en ole ajatellut, että haluaisin antaa periksi."

Hollywoodissa Sara asuu yksiössä pienen valkoisen Valo-koiransa kanssa. Miesystävänsä Hoomanin kanssa hän on seurustellut pari vuotta.

Aamuisin Sara herää kuudelta. Koira ulos, kahvia, puuroa, studioon. Studiossa hän on notkunut viime kuukausina keskiyöhön asti.

Kun kärsimättömyys iskee, Sara ajattelee äitiään.

Kunnostaan Sara huolehtii kuntosalilla tai vaeltamalla Hoomanin kanssa vuorilla. Suhde kroppaan on nyt terve. Sara voi viimein katsoa peiliin ja sanoa: näytät hyvältä.

Vaikeinta Amerikassa on ollut elää erossa kahdeksanvuotiaasta pikkusiskosta, Wilmasta. Pari kertaa viikossa Sara soittaa kotiin.

Usein puhelun jälkeen Saraa itkettää. Niin kovasti hän haluaisi nähdä Wilman kasvavan, istahtaa iltaisin viereen ja kysyä, miten koulupäivä meni.

Toisinaan Saralta on kysytty, missä maailmanvalloitus viipyy.

"Mähän teen sitä koko ajan! Työ on hidasta. Se voi viedä vuosia."

Kun kärsimättömyys iskee, Sara ajattelee taas äitiään.

Tea työskenteli vuosia esikoulunopettajana, mutta päätti vasta pari vuotta sitten toteuttaa lapsuudenhaaveensa ja opiskella luokanopettajaksi. Nyt, 49-vuotiaana, hän on valmistumassa.

"Äiti muistuttaa minua siitä, ettei mihinkään ole kiire. Koskaan ei ole myöhäistä toteuttaa unelmiaan."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2016.

Kolme oivallusta. Juttusarjassa ihmiset avaavat, mikä auttaa heitä jaksamaan paremmin. Marja Hjelt, 48, menee rannalle ja koristelee leijalla taivaan.

Oivallus 1: Tuuli on kuningas.

"Leijaa lennättäessä olen tuulen armoilla. Omistan noin 60 leijaa. Osa sopii kevyeen ja osa kovaan tuuleen.

Paras tuulen nopeus on neljästä viiteen metriä sekunnissa. Kymmenen metriä on jo ehdoton maksimi, silloin pitää vetää leijat alas. Muuten ne rikkoutuvat tai aiheuttavat vahinkoa. Kerran lennätin isoa leijaa ja nousin sen voimasta itsekin ilmaan.

Minulla on tavoitteena koristella taivas, tuoda sinne jotakin yllättävää. Leijan pitäisi lentää rauhallisesti ja vakaasti mutta myös ilmentää hahmonsa liikkeitä.

Mitä pidemmän matkan tuuli pääsee puhaltamaan tasaisella alustalla, sitä parempi. Parhaat tuulet puhaltavat suoraan mereltä, ja siksi esimerkiksi Puolan ja Ranskan rannat ovat otollisia."

Oivallus 2: En voi päättää kaikesta.

"Tykkään olla ulkona, mutten ole lenkkeilijätyyppi. Nyt minulla on järjellistä tekemistä, kun lähden ulos.

Toiveeni on, että leijan lento kiinnittää katsojien huomion ja ottaa valtaansa. Etenkin lapset ovat haltioissaan, kun näkevät minun lennättävän suuria leijoja. Tulen valtavan hyvälle tuulelle, kun näen lasten riemun.

On paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa mutta jotka vaikuttavat meihin.

Leijan lennätyksessä on aina kaksi epävarmaa elementtiä: tuuli ja muu sää. Aiemmin kiukutti, kun raahasin leijat rannalle ja tuuli loppui kuin seinään. Minun on pitänyt hyväksyä, etten voi hallita olosuhteita. Se oppi on auttanut myös muussa elämässä.

Leijaa lennättäessä olen ymmärtänyt, että on paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa mutta jotka vaikuttavat meihin."

Oivallus 3: Maailmani on avartunut.

"Ensimmäisen kerran kiinnostuin leijoista pienenä tyttönä 1970-luvulla. Vuosia myöhemmin ostin tyttärelleni leijan. Tytär katseli rattaissa, kun lennätin sitä. Harrastus alkoi kiinnostaa. Löysin netistä leijaseuran ja lähdin lennätystapahtumaan. Siitä se alkoi.

Harrastus on vienyt ympäri maailmaa. Usein matkustan muutaman suomalaisen ryhmässä, mutta Ranskaan ja Kuwaitiin lähdin yksin. Reissuilla olen tutustunut ulkomaalaisiin harrastajiin ja erilaisiin kulttuureihin. Minusta on tullut leijan lennätyksen vuoksi avarakatseisempi ihminen.

Kuwaitissa olin mukana lennättämässä maailman suurinta leijaa. Se on jalkapallokentän kokoinen ja vaatii lennättäjiltään saumatonta yhteistyötä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14/2017.

Marja Hjelt

48-vuotias kirjastosta opintovapaalla oleva informaatikko opiskelee informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tohtorikoulutuksessa. Marja asuu Helsingin Vuosaaressa avomiehen ja 16-vuotiaan tyttären kanssa. Tytär pitää äidin leijaharrastusta nykyisin lähinnä nolona.

”Äidillä on aikuisen naisen tyyli. Aika usein hän pukeutuu neuleisiin ja farkkuihin. Kannustan häntä olemaan hieman rohkeampi”, Mansikkka eli Maiju Voutilainen sanoo MammaPia-äidistään.

Maiju Voutilainen tunnetaan Youtubessa nimellä Mansikkka. Äiti Pia perusti vlogin tyttärensä jalanjäljissä. – Aikuisen naisen puheelle on kysyntää, Pia sanoo.

Maiju Voutilainen:

”Pia on mukava ja rento äiti. Riitelemme harvoin ja soittelemme vähintään joka toinen päivä. Kun näemme, laitamme ruokaa, käymme kaupungilla tai katsomme leffoja. Äidin sohvalla istumme aina tutuissa lempipaikoissamme.

Ala-asteen ensimmäisillä luokilla pukeuduin vielä äidin valitsemiin vaatteisiin. Kun laulaja Avril Lavigne nousi pinnalle, aloin suosia pinkkejä ja mustia vaatteita ja käyttää solmioita. Tukkaan otin punaiset raidat.

Tykkäämme molemmat käytännöllisistä vaatteista. En ole koskaan ollut paljastavien vaatteiden tai raskaan meikin ystävä, joten äidin ei ole tarvinnut puuttua pukeutumiseeni. 17-vuotiaana hankkimani nenärengas hieman hätkähdytti häntä.

Olen saanut paljon itseluottamusta siitä, että teen elämästäni videoita YouTubeen. Voin hyvin olla kameran edessä ilman meikkiä.

Saan myös negatiivista palautetta, tietenkin. En anna kritiikin lannistaa.

Olen puhunut videoblogissani rosoisistakin asioista kuten masennuksestani. Halusin antaa tarttumapintaa niille, jotka ovat kokeneet vastaavaa. On tärkeää olla rehellinen. Eihän elämä ole pelkkää pumpulia.

”Eihän elämä ole pelkkää pumpulia.”

Saan palautetta myös mielenterveysongelmien kanssa kamppailevilta nuorilta. On koskettavaa, että ihmiset, joiden on vaikea avautua muille, lähestyvät minua. Kannustan aina hakemaan apua.

Kuin huomaamatta vloggaamisesta kehittyi minulle ammatti lukion loputtua. Se on työ, jota rakastan ja jonka avulla maksan laskut.”

Pia Voutilainen:

”Ajattelin ennen, että olen liian vanha pitämään videoblogia YouTubessa. Onneksi tyttäreni Maiju rohkaisi minua. En ole katunut.

Aikuisen naisen puheelle on kysyntää. Tube ei ole vain nuorten juttu. Yksi suosituimmista videoistani kertoo siitä, miltä äidistä tuntuu, kun lapsi muuttaa kotoa.

Videoilla puhun itseäni kiinnostavista asioista ja ajatuksistani elämästä. Haluan pitää aiheet sellaisina, että ne tuottavat hyvää mieltä. Katsojani ovat enimmäkseen nuoria naisia.

Maiju on ainoa lapseni, ja olemme läheisiä. Meillä on samantyyppinen huumorintaju, tykkäämme kissoista ja kotona nyhjäämisestä. Maiju aloitti videoiden julkaisun ollessaan lukiossa ja tekee sitä nyt päätyökseen. Hänet tunnetaan YouTube-tähti Mansikkkana, ja häneltä pyydetään jatkuvasti nimikirjoituksia kaupungilla kävellessämme.

”Aikuisen naisen puheelle on kysyntää.”

En vastustanut Maijun videoblogia. Hän suhtautui asioihin kypsästi ja osasi vetää yksityisyytensä rajat alusta asti. Kun tutustuin YouTube-maailmaan, turhat pelot karisivat.

Minusta Maiju oli rohkea puhuessaan masennuksestaan. Masennusta on turhaan pidetty salailtavana asiana. Elämään kuuluvat erilaiset vaiheet. Toivon, että Maijun rohkeus on auttanut jotakuta saamaan apua itselleen.

Kun itse aloin pitää videoblogia, olin hiukan huolissani tuttavien reaktioista. Ne olivat kuitenkin pelkästään positiivisia. Myös tuntemattomilta tuleva palaute on ollut pääosin myönteistä. Pahinkin saamani kommentti vain nauratti: Oot tyyliin viiskyt!”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 22/2016. 

Katso Maijun videoita YouTubessa: Mansikkka | Katso Pian videoita YoutTubessa: MammaPia

Maiju Voutilainen on 20-vuotias videobloggaaja, joka tunnetaan nimellä Mansikkka. Hänen vlogillaan on YouTubessa 127 682 tilaajaa. Maiju on aktiivinen myös Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Snapchatissa.

Pia Voutilainen on 45-vuotias opettaja, joka asuu Espoossa kahden kissansa kanssa. Pia julkaisee videoita YouTubessa nimellä MammaPia. Hänen kanavallaan on 18 907 tilaajaa.