Sinin mielestä turhien pakkojen puuttuminen lapsuudessa sopi hänelle. ”Lapsuuteni oli onnellinen. En kokenut turvattomuutta.”
Sinin mielestä turhien pakkojen puuttuminen lapsuudessa sopi hänelle. ”Lapsuuteni oli onnellinen. En kokenut turvattomuutta.”

Pienenä Sini Merikallio sai itse päättää, meneekö kouluun tai nukkumaan. Viime syksynä hänestä melkein tuli Suomen ensimmäinen astronautti.

Kun eläinlääkäri ja avaruus- ja ilmakehätutkija Sini Merikallio oli pieni, kukaan ei komentanut häntä siivoamaan huonettaan. Sen jokaisesta nurkasta kohosi erilaisia Lego-linnoja, ja siellä ne saivat olla viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Kouluunkaan Sinin ei ollut pakko mennä, jos siltä tuntui. Monesti hän jäi koulupäiviksi kotiin kokoamaan palapeliä tai rakensi metsässä fantasiamaailmaa muovisille pikku-ukoille. Äiti oli allekirjoittanut valmiiksi nipun poissaololappuja, joihin Sini sai itse kirjoittaa poissaolonsa syyn. Usein se oli ”matkoilla”.

”Vuotta vanhempi isoveljeni ei oikeutta paljon käyttänyt, mutta minä johdin monta vuotta koulun poissaolotilastoja. Olin siitä ylpeä”, Sini Merikallio kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sini on mukana Ylen Jälkikaronkassa keskustelemassa tieteen uutisista. Suoran lähetyksen jälkeen menee aikansa, ennen kuin syke laskee.
Sini on mukana Ylen Jälkikaronkassa keskustelemassa tieteen uutisista. Suoran lähetyksen jälkeen menee aikansa, ennen kuin syke laskee.

Sinin äiti on filosofi ja taiteilija, isä italialaissyntyinen kuvanveistäjä. Vanhemmat erosivat niin varhain, ettei Sinille jäänyt muistoja elämästä yhdessä isän kanssa.

Äidin ja kahden lapsen taiteilijaperheessä lastenhoitokin hoitui luovasti.

Sini ja isoveli olivat alle kymmenvuotiaita, kun äiti otti lapset mukaan kokousmatkalle Tukholmaan. Siellä äiti osti heille päiväliput hop on hop off -turistibussiin. Sini ja veli kiersivät bussissa kaupunkia, kunnes äidin kokous loppui ja hän nousi joltain pysäkiltä kyytiin.

Äiti vastusti pakkosyömistä, pakkonukkumista, kontrollia ja rankaisemisia.

11–12-vuotiaina lapset pääsivät äidin mukana messumatkalle Pariisiin. Äiti antoi heille hotellihuoneen avaimen ja vähän rahaa ja sanoi, että tulkaa sitten illalla hotellille. Kumpikaan lapsista ei osannut ranskaa, eikä kännyköitä ollut.

”Äiti ajatteli, että hyvin me pärjäämme. Niin pärjäsimme. Ajelimme metrolla ympäri Pariisia.”

Äiti vastusti pakkosyömistä, pakkonukkumista, kontrollia ja rankaisemisia. Hänelle oli tärkeää, että kaikkea ei aikataulutettu, vaan lapsilla oli aikaa ajatella ja tehdä omia juttujaan keskeytyksettä. Sinille se sopi mainiosti.

”Luottamus kasvatti itsevarmuutta ja antoi uskoa siihen, että minä pystyn. Uskon, että juuri aikainen vapaus ja vastuu antoivat minulle luottamuksen omiin mahdollisuuksiin. Lisäksi hyvän työmoraalin ja uskallusta yrittää ja epäonnistua.”

Yellow Dogs Astronauts -rintamerkin suunnitteli nainen, joka kuului astronauttihaussa samaan ryhmään Sinin kanssa. ”Meillä oli tosi hyvä ryhmä, huipputyyppejä!”
Yellow Dogs Astronauts -rintamerkin suunnitteli nainen, joka kuului astronauttihaussa samaan ryhmään Sinin kanssa. ”Meillä oli tosi hyvä ryhmä, huipputyyppejä!”

Tähtiä päin

Kun Euroopan avaruusjärjestö ESA käynnisti puolitoista vuotta sitten haun astronauttikoulutukseen, Sini Merikallio ilmoittautui mukaan.

Meriittejä riitti: käsistään kätevä insinööri, kokenut ilmakehä- ja avaruustutkija, eläinlääkäri.

Voimatkaan eivät loppuisi heti kesken. Painonnostossa Sini vetää maasta 115 kiloa, yli kaksi kertaa oman painonsa. Aika hyvin naiselta, joka avasi punttisalin oven ensimmäistä kertaa viime maaliskuussa.

Sini on jatkanut voimailua, vaikka astronautin ura jäi haaveeksi. ”Itseni takia. Haluan katsoa, miten pitkälle pääsen tässä. Kun asioita tekee, ne pitää tehdä kunnolla.”
Sini on jatkanut voimailua, vaikka astronautin ura jäi haaveeksi. ”Itseni takia. Haluan katsoa, miten pitkälle pääsen tässä. Kun asioita tekee, ne pitää tehdä kunnolla.”

Hakuprosessissa oli monta vaihetta, ja Sini pääsi pitkälle. Hakuun osallistuneet eivät saa kertoa testeistä kovin tarkkaan, mutta vähän Sini voi niistä puhua.

Ensimmäisellä testikierroksella Saksan Hampurissa sinne asti valituilta kokelailta testattiin matematiikkaa, fysiikkaa, englantia, muistia ja keskittymiskykyä. Toisella kierroksella Kölnissä oli psykologin haastattelu ja ryhmätöitä.

”Tehtävät piti muistaa pitkään ja pitää keskittymiskykyä päällä. Se käy järkeen. Jos avaruudessa tulee kriisitilanne, se ei mene hetkessä ohi.”

”Numero 90 on minulle pässi ja 43 on rommi. Luku 9043 painuu mieleen, kun ajattelen pässiä, joka juo rommia.”

Ne osuudet Sini läpäisi. Hän on osallistunut astronauttihakuun kerran ennenkin ja osasi ryhtyä treenaamaan muistiaan hyvissä ajoin.

”Opettelin Major-menetelmän, jossa annoin jokaiselle numerolle nollasta sataan jonkin symbolin. Niistä sitten luon tarinoita, jotka auttavat pitämään muistettavan luvun mielessä”, Sini kertoo.

”Mitä räikeämpi tarina, sitä paremmin sen muistan. Esimerkiksi numero 90 on minulle pässi ja 43 on rommi. Luku 9043 painuu mieleen, kun ajattelen pässiä, joka juo rommia.”

Kolmannessa vaiheessa kokelaat kiersivät viikon ajan lääkäriltä toiselle. Kaikki mahdollinen testattiin, ja siihen se jäi. Hakijoita oli ollut alun perin 22 500, joista valittiin 17. Sini eteni noin 90 parhaan joukkoon.

”Toivottavasti seuraavassa haussa on geriatrinen sarja meille vanhemmille.”

Toiset olivat parempia, Sini arvelee, tai sitten ikä ei ole tullut yksin.

”Haun yläikäraja oli 50 vuotta, mutta vanhin valituista oli 41-vuotias. Minä olen 45.”

Kyllä Sini senkin ymmärtää. Tarkoitus on, että hakija pysyisi terveenä ainakin 15 vuotta. Astronautin kouluttaminen on kallista.

”Toivottavasti seuraavassa haussa on geriatrinen sarja meille vanhemmille. Se vasta halvaksi tulisi. Kun vanhan astronautin lähettää Marsiin, hänelle ei tarvitse kustantaa paluulentoa.”

Mikä sai Sini Merikallion haaveilemaan matkasta avaruuteen? Miksi työtään rakastanut avaruustutkija päätti vaihtaa aikuisiällä ammattia ja ryhtyä opiskelemaan eläinlääkäriksi? Mistä Sini haaveilee nyt, kun unelma astronautin työstä meni sivu suun? Lue lisää Kodin Kuvalehdestä 2/2023. Tilaajana voit lukea lehden myös täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Sini Merikallio

45-vuotias diplomi-insinööri, tekniikan tohtori ja eläinlääketieteen lisensiaatti asuu Helsingissä lähellä äitiä ja isoveljen perhettä. Hän treenaa voimaharjoittelua niin paljon, ettei ehdi paljon muuta harrastaa. Äidin luona käydessään hän leikkaa äidin koiran kynsiä ja keskustelee siitä, miten vähän herkkuja koira lopulta tarvitsee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla