”Kun juhlin tinamääpäivääni eli kymmenettä vuottani sinkkuna, olin onnellinen yksin. Päätin, että minähän en sinkkukauttani kenen tahansa takia katkaise.”
”Kun juhlin tinamääpäivääni eli kymmenettä vuottani sinkkuna, olin onnellinen yksin. Päätin, että minähän en sinkkukauttani kenen tahansa takia katkaise.”

Henriikka Rönkkönen eli kymmenen vuotta sinkkuna. Sinä aikana hän etsi turvaa ja rakkautta monesta paikasta. ”Paitsi en itsestäni. Suurin muutos elämässäni tapahtui, kun päätin muuttaa tapaa, jolla itselleni puhun.”

Kun Henriikka Rönkkönen aamulla herää, hän ei nouse heti.

Hän pysyy peiton alla ja ajattelee.

Kaikki on hyvin, hän ajattelee.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olen ihana ja rakas. Mielipiteilläni on väliä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen ihana ja rakas ihan joka päivä.

Vaikka juuri nyt mieltä painaisi murhe, ei ole mitään hätää, olen täysin turvassa, elämä muuttuu koko ajan paremmaksi.

Olen arvokas. Elämä rakastaa minua. Kaikki on hyvin.

Tuollaisia ajatuksia Henriikka on harjoitellut itselleen sanomaan.

Sen jälkeen hän menee kylmään suihkuun.

Henriikan kylpyhuone on täynnä voimalauseita, peilistä pesukoneeseen.

Kiitos kahvista, kahvinkeitin

Kirjailija Henriikka Rönkkönen, 37, seisoo jääkylmässä suihkussa joka aamu.

”Ajastan puhelimeen hälytyksen viiden minuutin päähän ja laitan Stevie Wonderin As-biisin soimaan. Se on tarpeeksi pitkä suihkussa oloon”, Henriikka sanoo.

Alussa kylmä suihku tuntui niin kamalalta, että Henriikka nauroi ääneen. Nyt hän on harjoitellut puoli vuotta ja tottunut.

”Kylmä suihku on kuin shotti keholle. Sen ansiosta 95 prosenttia paniikkihäiriön oireistani on kadonnut. Eniten oloani on silti parantanut se, että olen muuttanut tapaa, jolla itselleni puhun. Katsopas kahvinkeitintäni.”

Vaaleanpunaiseen kahvinkeittimeen on liimattu tarra, jossa lukee: Kiitos ihanasta ja herkullisesta kahvista!

Tarran Henriikka on tehnyt itse tarrakoneellaan.

”Tsekkaapas vessa.”

Vessan peilissä on kahdeksan tarraa. Kun Henriikka harjaa aamuisin hampaitaan, hän saattaa nähdä silmäpussit, mutta ne eivät hirveästi haittaa, kun peilistä voi samalla lukea, että mä olen ihana, rakas ja tärkeä, mun keho on ihmeellinen ja upea, mun elämä on yltäkylläistä ja rikasta ja tämä on yksi elämäni parhaista päivistä.

”Ei riitä, että sanoo rakkaudellisen ja turvallisen ajatuksen itselleen kerran. Se pitää sanoa tuhat kertaa, aina uudelleen.”

”Eiväthän nuo lauseet suomalaiseen puheeseen oikein istu, mutta minuun ne kolahtavat. Niistä tulee niin älyttömän hyvä olo, että en aio luopua niistä enää ikinä. Ei riitä, että sanoo rakkaudellisen ja turvallisen ajatuksen itselleen kerran. Se pitää sanoa tuhat kertaa, aina uudelleen.”

Siksi lauseita on liimattu muistutukseksi kaikkialle, myös pesukoneeseen ja jääkaapin oveen. Idean niistä Henriikka sai amerikkalaiselta self help -guru Louise Haylta, jonka oppeihin alkoi perehtyä noin vuosi sitten.

Uusi ajattelutapa ei tarkoita sitä, että Henriikka torjuisi kielteiset tunteet ja hokisi itselleen olen onnellinen olen onnellinen olen onnellinen.

”Päinvastoin. Totta kai ahdistun vieläkin välillä, nyt vain osaan ottaa nekin tunteet rauhallisemmin vastaan.”

Kyse ei ole leikistäkään. Henriikka ei ole ympäröinyt itseään myönteisillä ajatuksilla huvikseen vaan siksi, että niiden avulla elämänlaatu on parantunut selvästi.

Pitkään hän kyllä yritti pärjätä ilman.

Suomen tunnetuin sinkku

Tässä samassa yksiössä, joka nyt on vuorattu rakkauslausein, Henriikka eli kymmenen vuotta sinkkuna. Täällä hän kirjoitti suorapuheista sinkkublogia ja kolme häpeilemättömän rehellistä romaania nuoren naisen sinkku- ja seksielämästä. Niistä tuli niin suosittuja, että Henriikkaa alettiin kutsua Suomen tunnetuimmaksi sinkuksi.

”Kirjoitin sinkkuna elämisestä ja rakkaudesta, koska juuri niistä olin itse ihan kujalla. Etsin turvaa kaikista muista paitsi itsestäni, rakkaus itseäni kohtaan loisti poissaolollaan. Siksi opettelen sitä nyt.”

Jos Henriikka saisi antaa silloiselle itselleen nyt ohjeen, hän sanoisi: Mene aiemmin terapiaan. Opettele arvostamaan itseäsi, puhumaan kiltisti itsellesi. Kaikki muu hyvä tulee sen jälkeen.

”Vaikka kaipasin parisuhdetta, olin tosi tyytyväinen elämääni muuten. Voi olla onnellinen yksin ja silti toivoa rakkautta. Ne eivät sulje toisiaan pois”, Henriikka sanoo.

”Deittaillessa elää jatkuvassa työhaastattelumoodissa. Yrittää olla oma itsensä mutta samalla toivoo, että toiselle ei vain paljastuisi, millainen ihan oikeasti on. Omatkin tunteet heittelevät. Voi olla aluksi tosi innostunut jostakin ja sitten menee pari viikkoa, eikä olekaan kiinnostunut. Se on luonnollista mutta uuvuttavaa.”

Enää Henriikka ei ole sinkku. Mikä hänelle on ollut suurin yllätys nykyisessä, hyvässä parisuhteessa? Mikä on ollut vaikeinta, mikä ihaninta? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 23/2021 tai digilehdistä.  

”Helposti tulee se käsitys, että parisuhteessa olisi muka jotenkin ylemmällä tasolla. Että nuo sinkut, niillä nyt on vähän kaikkea. Ne on semmoisia, että ne itkee.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla