Räp-artisti Uniikki näkee enoaan Ben Zyskowicziä lähinnä perhejuhlissa, joissa noudatetaan juutalaisia perinteitä. Muusikko ja kansanedustaja ovat kumpikin löytäneet oman intohimonsa ja puhuvat niin paljon, että heikompaa hirvittää.
Uniikki:
”Isoäidillä oli kirjahyllyssä valokuva, jossa Urho Kekkonen kättelee Beniä. Siitä päättelin, että eno oli merkittävä mies. Enolla oli myös aina kiire. Siitäkin tuli tärkeä vaikutelma.
Joskus kävi niin, että Ben ei ehtinyt mukaan perhejuhliin. Silloin saatoimme katsoa häntä televisiosta.
Televisio avattiin tosin silloinkin, kun Ben ehti paikalle. Enon piti olla perillä siitä, mitä maailmassa tapahtuu.
Benin ja minun suhde on lämmin. Emme vieläkään halaile, mutta olemme läheiset. Näemme pari kertaa vuodessa perhejuhlissa, ja aina enoa kiinnostaa, mitä minulle ja uralleni kuuluu.
Yksi tärkeimmistä juhlista on juutalainen pääsiäinen, pesah. Vanhempieni luona ruokapöytä katetaan silloin kukkuroilleen juutalaisia perinneruokia. Ben on tavallisesti esilukija. Hän avaa pääsiäiskirjan ja kertoo Mooseksesta, joka johdatti juutalaiset vapauteen Egyptin orjuudesta. Syömme katkeria yrttejä, jotka muistuttavat juutalaisten kärsimyksistä, mutta istumme mukavasti ja iloitsemme vapaudesta.
Benin suosikki juhlaherkuista ovat tsimes-porkkanat sokeriliemessä.
Puhekone
Kun eno on paikalla, puhetta riittää. Mutta en minä jää pahasti kakkoseksi: meistä molemmista on hauska puhua asioistamme. Työ on intohimomme, Benille politiikka ja minulle musiikki.
Ben selvästi viihtyy epävirallisissa edustustilaisuuksissa.
Ben on taitava puhuja ja tietää kaikesta kaiken. Me molemmat innostumme, jos aiheena on yrittäminen ja miten vaikeaksi se on tehty Suomessa. Jos ihmiset tekisivät sitä, mitä rakastavat, työssä voitaisiin hyvin ja työurat pitenisivät luonnostaan.
Ben on kotioloissa samanlainen kuin julkisuudessa. Ihailen sitä, miten luonnollista julkisuus tuntuu Benille olevan.
Minulla oli alussa vaikeuksia avoimuuden ja ystävällisyyden kanssa. Nyt ajattelen, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Kenellekään ei kannata olla epäystävällinen.
Ben selvästi viihtyy epävirallisissa edustustilaisuuksissa, sellaisissa kuin Emma-gaala. Viime vuosina hänen tahtinsa on ehkä vähän hiljentynyt.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/uniikki.jpg?itok=h1QjJ3D7)
Jos satumme samoihin pippaloihin, hän on se, joka tulee minun ja ystävieni luo, esittelee itsensä ja saa muutkin avautumaan. Ben on epäsuomalaisen överiavoin. Ystäväni pitävät hänestä. He sanovat, että Ben on kova jätkä, jolla on hauskoja juttuja.
Pari vuotta sitten olin Hietalahden kirpputorilla myymässä vanhoja vaatteitani, kun Ben osui paikalle ja varasti show’n. Hän nappasi t-paidan käteensä ja alkoi kailottaa, että ”Uniikin paita, tulkaa ostamaan”. Kauppa kävi heti paljon sutjakammin.
Leikekirjailija
Julkisuus on hinta siitä, että saan tehdä työtä, jota rakastan. Olen hyväksynyt sen.
Muutaman kerran olen saanut lukea juorulehdistä perättömiä juttuja itsestäni. Se tuntuu tietysti ikävältä.
En muista, että Benistä olisi koskaan kirjoitettu mitään todella negatiivista. Olisi hienoa, jos voisin itse vuosien päästä todeta saman.
Kun pyysin Beniä musiikkivideolleni, hän innostui heti. Pätkätöis on kannustusbiisi, jonka sanoma sopii myös Benille. Sitähän hän tekee, tsemppaa nuoria poliitikkoja eteenpäin.
Eno on aina ollut kiinnostunut tekemisistäni. Uran alussa postiluukustani kolahti monesti eduskunnan logollinen kirjekuori. Sisällä oli minusta kertovia Kauppalehden tai Ilta-Sanomien juttuja, jotka Ben oli leikannut. Kaikki ovat tallessa kahdessa pahvilaatikossa. Jonain päivänä askartelen niistä leikekirjan.
Videollani Ben istuu viereeni puistonpenkillä ja antaa syliini vanhan radion. Vanha ja uusi sukupolvi kohtaavat.
Äiti sanoo olleensa onnellinen, kun pikkuveli löysi politiikan. Ben oli niin villi, että siskoa hirvitti. Minäkin olin villi ja oli varmasti hyvä, että löysin hiphopin. On hyvä, että ihminen tekee sitä, mitä rakastaa.”
Ben Zyskowicz:
”Kerron mielelläni nuorille, että olen Uniikin eno. Alle kymmenvuotiaille tosin sanon, että olen Karim Z. Yskowiczin velipuoli.
Sisarenpoikani Danin ja minun suhde on välitön, vaikka näemme harvoin.
Dan on aina ollut rauhallinen ja kiltti. En muista, että hän olisi lapsenakaan häirinnyt tai riehunut ruokapöydässä.
Dan pelasi ensin aktiivisesti jalkapalloa ja oli siinä hyvä. Murrosiässä hän löysi breakdancen. Olin vähän harmissani, koska ajattelin, että menetimme jalkapallolupauksen. Nyt hän kuulemma taas pelaa Rähinän poikien kanssa.
Olen nähnyt Danin esiintyvän kerran, Juokse poika juokse -levyn julkistustilaisuudessa. Istuin aika takana enkä erottanut, kuka lavalla heiluvista hahmoista oli Dan. Kaikilla oli samanlaiset lippikset, vaatteet ja eleet.
Oli hienoa, että Dan ryhtyi jo nuorena yrittäjäksi.
Sanoista ei saanut selvää, ja aprikoin, oliko esitys musiikkia vai lausuntaa. Parasta esityksessä oli, että nuoret näyttivät nauttivan siitä.
Nuori yrittäjä
Kun Dan osallistui Diiliin, katsoin joitakin jaksoja televisiosta. Panin ilokseni merkille, että Dan oli myös ruudussa asiallinen ja fiksu. Hän antoi vaikutelman nuoresta miehestä, jolla on hoksottimet kohdallaan ja jolta löytyy liiketalouden tuntemusta. Olin tosin huomannut sen jo aiemmin keskusteluissamme perheillallisilla, kun puhe kääntyi esimerkiksi verotukseen.
Oli hienoa, että Dan perusti ystäviensä kanssa levy-yhtiön ja ryhtyi jo nuorena yrittäjäksi. Viisasta oli sekin, että Dan luki liiketaloutta ja valmistui tradenomiksi.
Julkisuuden suhteen olemme Danin kanssa eri sukupolvea. Itse en olisi voinut päästä suuren yleisön tietoisuuteen toimittajien ohi. Nyt aloitteleva muusikko tai poliitikko voi saada runsaasti huomiota verkon kautta.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/ben.jpg?itok=ngd_uigp)
Julkkiksia seurataan entistä tarkemmin. Olen esimerkiksi lukenut 7 päivää -lehdestä, että Uniikki oli nähty M-junassa. Lokakuussa luin kolumnista Iltalehdessä, että olin yrittänyt päästä jonon ohi ravintola Teatteriin, vaikka todellisuudessa olin kieltäytynyt ovimiehen tarjoamasta ohituskaistasta.
Olemme Danin kanssa tavanneet toisemme monissa tilaisuuksissa, joihin on kutsuttu eri alojen ihmisiä. Vaihdamme kuulumisia mutta emme juuri hengaile: Danilla on omat kaverinsa ja minulla ainoa ystäväni Kimmo Sasi.
Vaatimaton julkkis
Saan paljon palautetta. Kasvotusten palaute on pääsääntöisesti positiivista, vaikka poliitikkoja moititaankin. Uskon, että muusikoiden tilanne on sama.
Yhden käden sormilla voin laskea ne kerrat, jolloin olen joutunut kohtaamaan häiriintyneen ihmisen vihan. Kirjeitse ja sähköpostilla uhkaavaa kirjoittelua tulee enemmän. Jätän ääritapaukset eduskuntatalon turvallisuusyksikön hoitoon.
Tapausten puiminen julkisuudessa vain ruokkisi sairaita mieliä.
Dan ei ole kysynyt neuvoa julkisuuden hallintaan, enkä tunne tarvetta opastaa häntä. Olemme niin eri aloilla, että neuvot tuskin hyödyttäisivät.
Dan on pysynyt vaatimattomana julkisuudesta huolimatta. Edelleen hän tulee perheillallisille ja käy synagogassa, kun äiti pyytää.”
Äidin ja siskon silmin:
Uniikin äiti ja Ben Zyskowiczin isosisko Carmela Tolppanen:
”Ben oli hyvä koulussa, vaikka ei lukenut läksyjä. Hän oli touhukas ja oli tavallista, että pieniä haavereita sattui. Ruokapöydässä Ben ei olisi malttanut istua siivosti. Siitä syntyi aina ristiriitoja.
Ben piti palapeleistä ja lautapeleistä. Ostimme niitä hänelle lahjaksi, ja monesti pelaamaan tulivat myös pihan muut lapset.
Dan istui jo pienenä teatterissa hiljaa ja seurasi keskittyneesti pitkiäkin näytelmiä. Olen kirjastonhoitaja ja luin Danille paljon. Hän kuunteli mielellään esimerkiksi Narniaa. Saatoimme myös leikkiä roolileikkejä, joissa seikkailivat He-Man ja Kotka-Zohar. Jos Danin isä lähti kalareissulle, valmistimme Danin kanssa juhla-aterian.
Olen iloinen, että Dan ja Ben löysivät intohimonsa nuorena. He saavat toteuttaa itseään. Työ on molemmille elämäntapa.”
Miksi Suomalaiset eivät nykyään enää puhu toisilleen. Ennenvanhaan tuntemattomatkin saattoivat vaikka Junassa alkaa puhua keskenään. Miehet ja naiset toisilleen tuntemattomat aloittivat juttelun. Nykyään ei edes baarissa voi mennä juttelemaan ihmisille. Mikäli et ennestään ole tutun porukan mukana liikkeellä niin yksinäsi saat istua.
Tämän ovat saaneet aikaan kulttuurimarxistit, henkilöt jotka ajavat Kommunistista vallankumousta. Tämän ajatus lähti liikkeelle jo Neuvostoliitosta heti toisen maailmansodan jälkeen. Suomalaiset jotka olivat panneet kunnolla kampoihin Neuvostoliitolle talvisodassa piti vaikka hiljalleen hävittää. Suomalaisille alettiin markkinoida kulttuuria, joka ihannoi eristäytymistä ja yksinäisyyttä siinä muodossa, että ihmisiä ei lähestytty ja pysyttiin vain vanhassa tutussa porukassa ja uusia ystävä ja tuttavuussuhteita ei saanut luoda. Alettiin markkinoida naisille kulttuuria jossa heille vaikka julkisissa liikennevälineissä juttelevat vieraat miehet ovat ääliöitä tai kuka tietää vaikka raiskaajia. Feministit olivat valjastettuja tähän tarkoitukseen.
Tiukka feminismi on suosittua varsinkin äärivasemmiston keskuudessa. No syyhän tähän on se, että Taistolaiset kultturimarxistit tähtäävät Suomen kansan syntyvyyden laskuun ja sukupuuttoon tällaisen kulttuurin kautta, joka suosii sosiaalista eristyneisyyttä ja omassa pienessä kuppikunnassa jurmottamista.
Tällähän syntyvyys laskee. Lehdet ovat jo vuosikymmeniä olleet täynnä tarinoita siitä miten on ikävää ja ärsyttävää, kun ei saa istua junassa rauhassa yksinään tai omalla porukalla ja vieraille naisille juttelevat tuntemattomat miehet ovat ärsyttäviä ääliöitä ja sääliöitä. Eipä tällaisessa kultturissa paljon uudet parisuhteet kuki aikä syntyvyys nouse ja nyt suunnitelma on jo hyvin käynnissä menee eteenpäin.
Kukahan tämä Neuvostoliitossa keksi.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
