Antti Kuronen, 53, haastattelee jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat menettäneet sodassa läheisensä tai kotinsa. Hän matkustaa kriisialueille lyhyellä varoitusajalla. ”Jostain syystä toimin hyvin kentällä, kun kaikki on kaoottista.”
Mitä muut kysyvät työstäsi usein?
”Miten jaksan henkisesti? Sitä minulta kysytään paljon, koska matkustan sota- ja konfliktialueilla ja näen paljon rankkojakin asioita.
Työssäni on oikeastaan aina kyse elämästä ja kuolemasta. Haastattelen ihmisiä, joilta on juuri kuollut omainen tai jotka ovat menettäneet koko omaisuutensa. Eläydyn niihin hetkiin. Ehkä jollain tasolla olen kuitenkin vähän tottunut. Asiat eivät syövy mieleeni sillä tavalla, että en pystyisi työskentelemään tai nukkumaan. Joskus tulee tietysti niitäkin tilanteita, jotka jäävät päälle. Usein ne liittyvät lapsiin.
Se, etten ole koko ajan kriisialueilla, auttaa jaksamaan. En ole koskaan hakeutunut sellaiseksi kirjeenvaihtajiksi, että asuisin ulkomailla. Tykkään elää Suomessa ja arvostan sitä, että meillä on demokratia, oikeusvaltio ja toimivat palvelut. Teen matkoja ja sitten tulen takaisin Suomeen ja palaan normielämään ja perhearkeen.
Matkoilta soitan joka ilta kotiin ja kysyn kuulumiset. Silloin muistan, että Suomessa minulla on myös oma elämä.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/antti2.jpg?itok=g1l3Y8sj)
Mitä lausetta toistat työssäsi usein?
”Matkalla Israeliin ja Länsirannalle kysyin monilta tapaamiltani ihmisiltä, kuinka Gazan sota ja nykyinen tilanne on vaikuttanut heidän omaan elämäänsä. Jerusalemissa tapasin ravintolanpitäjän, joka kertoi, että hän on menettänyt asiakkaansa. Vanha kaupunki ob ihan kuollut, eikä siellä ole esimerkiksi turisteja. Hänen oma turvallisuustilanteensa palestiinalaisena on heikentynyt.
Roolini paikalla olevana toimittajana on selittää ja avata konfliktia laajemmin ja syvällisemmin sen sijasta, että kertoisin vain, kuinka siellä ja siellä ammuttiin ja ihmisiä kuoli.”
Mitä muuttaisit työssäsi, jos voisit?
”Olen todella huono istumaan tietokoneiden ääressä. Olen löytänyt työn, joka sopii minulle. En muuttaisi siitä mitään.
Minulla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa työhöni. Jostain syystä toimin hyvin kentällä, kun kaikki on kaoottista.
Päätös lähtemisestä raportointimatkalle on usein vaikea. Joudumme toimituksessa arvioimaan, onko tilanne toisessa maassa sellainen, että sinne on mentävä paikan päälle.
Päätös kriisialueelle lähdöstä syntyy usein nopeasti. Minua helpottaa, kun päätös on tehty. Silloin menen työmoodiin ja alan järjestellä asioita.
Vaikka maailmassa on paljon synkkiä asioita, koen, että pystyn työssäni tekemään jotain hyödyllistä. Se tuntuu hyvältä.”
Mistä Antti pitää eniten työssään? Entä pelkääkö hän turvallisuutensa puolesta? Miltä hänestä tuntui, kun ilmahälytys keskeytti haastattelun? Miltä tuntui haastatella perhettä, jonka läheinen oli otettu panttivangiksi tai kuollut? Miten Antin perhe suhtautuu hänen matkoihinsa? Lue Kodin Kuvalehdestä 8/2024, kuinka sujui ulkomaantoimittajan työviikko Israelissa ja Länsirannalla. Tilaajana voit lukea koko jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
