Suklaatehtailija tietää, mikä maku pelastaa huonon päivän

Oli vuosi 1993, kun suomalainen keraamikko Peter Winquist tuli Venezuelan pääkaupunkiin Caracasiin pitämään taidenäyttelyä. Lentokentällä häntä vastassa seisoi paikallisen suurlähettilään sihteeri ja tulkki Mercedes Urbano.

"Katse miehen silmissä oli niin lempeä, että ihastuin ensisilmäyksellä. Olin juuri eronnut ja minulla oli yksivuotias poika. Elämä tuntui rankalta, enkä edes ajatellut suhdetta", Mercedes muistelee. 

Hän tarjoutui kuitenkin opastamaan taiteilijoita heidän kymmenpäiväisen vierailunsa ajan, jotta sai viettää aikaa Peterin kanssa.

Peter Winquist ihailee vaimonsa luomuksia. Valmiit praliinit sisältävät aineksia Ahvenanmaalta ja Venezuelasta kuten parin yhteinen elämäkinViaton katse muutti kaiken.

Suklaan tuoksu tulvahtaa sieraimiin, kun ­astuu sisään Mercedesin pieneen tehtaaseen. Parikymmentä vuotta aiemmin Mercedes ei osannut kuvitella, että lempeä katse joh­taisi tänne. Pieni suklaatehdas on rakennettu ­yhteen huoneeseen miltei 200 vuotta vanhassa Eckerön posti- ja tullitalossa.

"Joka aamu tuntuu hyvältä tulla tänne. En kyllästy tuoksuun koskaan."

Mercedes viimeistelee passionhedelmä­praliineja vetämällä kuuman suklaakuorrutteen pintaan veitsellä kuviota.

"Praliinit ovat kuin lapsiani, ­jotka lähetän maailmalle."

"Haluan, että jokainen työvaihe on tehty huolellisesti. Praliinit ovat kuin lapsiani, ­jotka lähetän maailmalle."

Tärkeintä ovat hyvät raaka-aineet ja oi­keat valmistusolot. Mercedes käyttää tuotteissaan mieluiten venezuelalaista kaa­kaota. Siihen hän yhdistää ahvenanmaalaista kermaa, huna­jaa ja marjoja. Rakkauden jälkiruokiin Mercedes peri äidiltään, mutta praliineista hän innostui Suomessa.

"Peter toi minulle luettavaksi kirjan suklaasta, ja praliinien maailma vei minut ­mukanaan."

Mutkia rakkaudessa

Erä konvehteja on valmis, ja Mercedes ehtii istahtaa. Tarina lempeäsilmäisestä Peteristä ei ole vielä lopussa. Hyvissä rakkaustarinoissa on usein mutkia matkassa. 

Ensi tapaamisen jälkeen Mercedes ja Peter kirjoittivat toisilleen, ja Mercedes vieraili Suomessa. Aikana ennen sähköpostia tai Face­bookia puhelut olivat kalliita ja posti ­toimi niin ja näin. Työuran eteneminen vei Mercedesin huomion. Yhteys kuihtui vähitellen. 

Kuusi vuotta kului, ja kaikesta huolimatta suomalainen keraamikko vilkkui Mercedesin mielessä. Hänelle alkoi valjeta, mikä elämässä tuntui aidosti tärkeältä. Mercedes kirjoitti viestin eckeröläiseen hotelliin ja pyysi apua Peterin löytämiseksi uudelleen. Paikka­kunta oli pieni. Kaikki tunsivat toisensa.

"Lopulta sain yhteyden! Peter oli luullut kadottaneensa minut ikiajoiksi. Kahden kuukauden kuluttua hän matkusti luokseni Vene­zuelaan. Siitä asti, kun katseemme kohtasivat jälleen lentokentällä, olemme olleet erottamattomat."

Mercedes muutti pian Suomeen yhdessä 11-vuotiaan poikansa kanssa. 

Huonon päivän maku

Nyt 22-vuotias Nico on luonut äitinsä avuksi muun muassa hasselpähkinä- ja lakritsi­praliinit. Myynnissä on 18 eri makua, joulusesonkina jopa 40.

"Nico on perinyt rakkauteni makujen ja tuoksujen maailmaan, joten hän on makutuomarini. Mieheni ei ole suklaan perään mutta hän auttaa ammattitaidollaan esimerkiksi pakkausten suunnittelussa."

Mercedesin mukaan pala laadukasta suklaata tuo luksusta arjen keskelle.

"Oikein käytettynä suklaa räjäyttää mielen ja tekee hetkistä unohtumattomia." 

"Suklaalla on vahva vaikutus ihmismieleen. Ei ole ihme, että suklaata on verrattu seksuaaliseen nautintoon. Oikein käytet­tynä se räjäyttää mielen ja tekee hetkistä unohtumattomia. Väärin käytettynä se aiheuttaa riippuvuutta."

Suklaata ei siis kannata syödä liikaa. Tosin kriisitilanteissa ei pidä kitsastella.

"Huonona päivänä syön valkoisella mintulla maustettua suklaata. Se auttaa aina."

Suklaamoussen salaisuus piilee siihen lisätyssä liköörissä. Mostachones de Chocolate jättää suklaaviikset herkuttelijan ylähuulelle. Suklaahiput ilahduttavat pullien täytteessä.

Mercedesin suklaaherkkujen tarkat ohjeet löytyvät Soppa365:stä.

Suklaamousse à la Mercedes

Mostachones de Chocolate eli Suklaaviikset

Suklaakierteet

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2014.