Maria Laitinen on Helsingissä asuva 42-vuotias ammattijärjestäjä ja kolmen lapsen yksinhuoltaja. Hänen paheensa ovat huivit, joita hänellä on 23 kappaletta.
Maria Laitinen on Helsingissä asuva 42-vuotias ammattijärjestäjä ja kolmen lapsen yksinhuoltaja. Hänen paheensa ovat huivit, joita hänellä on 23 kappaletta.

Tarpeettomasta luopuminen tuo aikaa, rahaa ja rauhan, sanoo ammattijärjestäjä Maria Laitinen.

Kulutushuuma meni jo.

Katsoin juuri vanhaa Hynttyyt yhteen -sarjaa, jossa Eija Vilppaan esittämä hahmo saapuu maalta kaupunkiin ja huudahtaa serkulleen: ”Onpas sinulla paljon tavaraa!” Kaupunkilaisserkku sanoo: ”Ja nyt menemme töihin, jotta voimme ostaa lisää!”

20 vuotta sitten ostaminen oli vielä statussymboli. Suomalaisilla oli entistä enemmän käyttörahaa ja tavara halpeni. Kauppoja kierrettiin ajankuluksi ja viihdykkeeksi. Kun siihen vielä yhdistyi ”jos joskus vielä tarvii” -ajattelu, tavaraa kerääntyi nurkkiin pyörimään.

Nyt kodit ovat täynnä ja ihmiset kyllästyneitä tavaraan. He seisovat tavaramaailman raunioilla ja huomaavat, ettei se tuonutkaan onnea.

Tavarasta tuli työ.

Moni ammattijärjestäjien asiakkaista on ahdistunut. Tavara tukkii huoneet ja tuntuu vaikealta hengittää. Romuröykkiöt merkitsevät töitä, jotka pitäisi tehdä. Kasa lukemattomia naistenlehtiä on tekemätön työ. Jotkut säilyttävät vanhoja videokasetteja, koska ne pitäisi katsoa läpi ennen kuin nauhurista voi luopua.

Ihmisillä kuluu valtavasti aikaa ja energiaa pelkästään tavaran hallintaan: pinojen siirtelyyn, esineiden etsimiseen, pyykinpesuun, siivoamiseen.

Hamstraajat ovat usein masentuneita. He eivät jaksa tehdä päätöksiä, joita siivoaminen vaatii. He eivät jaksa kantaa paperipinoja roskiin. He tuntevat syyllisyyttä siitä, etteivät ole sellaisia kuin sisustuslehdissä.

Raivatessa mietimme asiakkaan kanssa, miten näin on päässyt käymään. Tavara on tuonut kuviteltua turvaa. Mutta jos tulee sota tai ydinlaskeuma, videokasetit eivät auta.

Aika on arvokkain omaisuus.

Ostaminen ei ole enää coolia, eikä kiire. Kännykkä korvalla kiitävä juppi on mennyt ihanne. Nyt ihaillaan isää, jolla on aikaa mennä lastensa kanssa pulkkamäkeen. Arvokkainta on se, että on aikaa.

Tavarataivas-dokumentin tekijä Petri Luukkanen vei koko omaisuutensa varastoon ja haki sieltä yhden esineen päivässä. Hän ei ostanut mitään uutta koko vuonna. Hän kertoi saaneensa valtavasti aikaa.

Jos ei osta koko ajan, pärjää pienemmillä tuloilla. Silloin esimerkiksi toinen vanhemmista voi tehdä puolikasta päivää ja viettää aikaa lasten kanssa.

Mihin Luukkanen sitten käytti rahansa? Hän söi parempaa ruokaa.

Osta laatua ja palveluja.

Suomessa voivotellaan, ettei kauppa käy, koska kansa ostaa netistä. Ei se välttämättä osta sieltäkään. Kauppiaat eivät ymmärrä, että kukaan ei enää halua mitään.

Kulutus pitää talouden kasvussa, mutta miksi pitäisi kuluttaa Kiinassa tuotettua krääsää? Sen sijaan voi teettää ruokapöydän puusepällä. Kun ostaa vähemmän, voi ostaa eettisesti tuotettua.

Rahat voi käyttää myös palveluihin: ravintolat, teatterit ja taidenäyttelyt tekevät ihmiselle oikeasti hyvää. Jos tavara ahdistaa, älä osta enempää. Pane vanha kiertoon vaikka ilmaiseksi.

Se onkin sitten hyvä kysymys, kuka roinasi haluaa. Jo nyt huomaa, ettei esimerkiksi vaatteilla ole nettikirppareilla arvoa. Ei niitä kukaan osta. Nyt kannattaa viedä ne äkkiä kierrätyskeskukseen, ennen kuin siellä ovat kaikki.          

Lue lisää tavaran vähentämisestä:

Marita palkkasi ammattijärjestäjän

Tämä ammattijärjestäjä kannattaa "sinne päin" siivoamista

Näistä kahdeksasta asiasta ammattijärjestäjä haluaa sinun luopuvan