MINÄ KUUNTELEN, OSA 1/4. Miljoona suomalaista kokee itsensä yksinäiseksi. Ketkä kuuntelevat heitä, joilla ei ole ketään muuta? Juttusarjan ensimmäisessä osassa tavataan helsinkiläinen taksiautoilija Outi Rapanen, 58.

"Haluaisin vielä kerran käydä ulkomailla ennen kuin saattohoito alkaa, asiakas sanoi minulle ja pyysi mukaan.

Olimme tutustuneet, kun olin kyydinnyt häntä useamman kerran.

Mikäpä siinä, lupasin tietysti lähteä. Ei hänellä ollut muitakaan. Otin pari vapaapäivää ja pakkasin reissukassin.

Kun jonotin Tallinnassa viiden tähden hotellissa varaamassa asiakkaalle jalkahoitoa, ajattelin, että on tämä hemmettiä, miten monen ihmisen ainoa ystävä on taksikuski. Oikein vihaksi pisti! Kyllähän jokaisella pitäisi olla rakkaita ympärillään.

Yhteisen matkamme jälkeen vein hänet päiväksi tyttäreni mökille grillaamaan ja saunomaan. Järjestin pedin viileään piharakennukseen siltä varalta, että hänen pitäisi levätä.

En halua tästä mitään sädekehää, monet pitävät minua hankalana akkana.

Kotimatkalla asiakas sanoi, että ilman sinua, Outi, en pärjäisi. Vastasin, että höpö höpö, vaikka tiesin, ettei pärjäisikään.

En halua tästä mitään sädekehää, monet pitävät minua hankalana akkana."

Outin motto kuuluu: matka jatkuu aina. ”Se tarkoittaa, ettei periksi saa antaa ja ilo pitää säilyttää.”
Outin motto kuuluu: matka jatkuu aina. ”Se tarkoittaa, ettei periksi saa antaa ja ilo pitää säilyttää.”

Joskus joudun komentamaan

"Usein asiakkaat kuvittelevat, ettei taksikuski näe ja kuule mitään. Minä näen ja kuulen kaiken!

Joskus joudun komentamaan, että voisitteko imutella vasta kyydin jälkeen, yrittäkää hetki kestää, matkahan ei ole pitkä. Auto on työpaikkani, ei kutemispaikka.

Samalla takapenkillä istui jouluaattona vaitonainen äiti lapsineen. He olivat lähteneet yönselkään pakoon humalaista isää.

Miten maailma on mennyt tällaiseksi, että kohtelemme toisiamme kuin koneita?

Olen ajanut taksia vuodesta 1995. Sinä aikana moni asia on muuttunut. Arkisin osa asiakkaista räplää matkan ajan kännykkäänsä tai tablettia, eivät katso kohti, eivät tervehdi tai kiitä.

Yhtä hyvin autoa voisi ohjata robotti. Miten maailma on mennyt tällaiseksi, että kohtelemme toisiamme kuin koneita? Onneksi poikkeuksiakin on."

Vanhukset puhuvat, koska ei ole ketään muuta

"Räplääjien lisäksi asiakkaissa on paljon yksinäisiä. Surullisimpia ovat vanhukset. Saatan olla ainoa, jonka kanssa he juttelevat koko viikon - tai monen viikon! - aikana.

He puhuvat ja puhuvat, eniten lapsistaan ja lapsenlapsistaan. He esittelevät nimet ja ammatit perusteellisesti ja selittävät, kuinka kiireisiä sukulaiset ovat, eivät ehdi pitää yhteyttä.

Vanhukset yrittävät ymmärtää viimeiseen saakka, miksi oma lapsi käy niin harvoin kylässä.

Koskaan ei saa olla niin kiire, ettei ole aikaa ihmiselle.

Minä autan yksinäisen terveysasemalle, jonotan kaverina ja rauhoittelen. Kannan kauppakassit sisälle ja panen maidon jääkaappiin, jos on tarvis. Istun juomaan kahvit pihakeinuun, ihastelen pelargonit ja selaan valokuva-albumit.

Tämän teen omalla ajallani.

Asiakkaat pyytelevät usein anteeksi, että ovat minulle vaivaksi. Vastaan, että niin kiire ei elämässä saa olla, ettei toiselle ihmiselle ole aikaa."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2017.

Jokainen tarvitsee konkreettista apua

"Jos yksinäinen asiakas tulee murehtineeksi, että roskapussikin jäi viemättä, kiikutan kyydin jälkeen pussin pihalle. Kukaan ei pärjää ilman muiden apua. Mikseivät ihmiset jeesaa toisiaan, vaikka voimia olisi? Ajattelen, että jos minä autan nyt, ehkä joku muu auttaa myöhemmin minua.”

Ajattele mitä luet,älä lue nii...

Taksiautoilija Outi Rapanen: ”Lähdin asiakkaan seuraksi ulkomaille ennen saattohoitoa – hänellä ei ollut muitakaan”

Pointtihan olikin siinä, että voishan sen koneen laittaa pois siksi aikaa,että kykenee edes tervehtimään ja lopussa vaikka kiittämään kyydistä.. ja toinen asia oli, että tän nyky tekniikan takia ihmisillä ei ole enää aikaa toisilleen niin kuin ennen.
Lue kommentti
Serena

Taksiautoilija Outi Rapanen: ”Lähdin asiakkaan seuraksi ulkomaille ennen saattohoitoa – hänellä ei ollut muitakaan”

Hetkinen, kyse oli siitä että ei edes heitä sanota vaan räplätään vaan puhelinta. Jotain pientä sivistystä ihmisellä silti voi olla vaikka onkin kamala kiire olla yhteyksissä puhelimessa koko ajan. Tästä on kyse. Eli nimimerkki Joillakin on oikeasti kiire mieti vielä miten kohtelet kanssaihmistä...
Lue kommentti