MINÄ KUUNTELEN, OSA 1/4. Miljoona suomalaista kokee itsensä yksinäiseksi. Ketkä kuuntelevat heitä, joilla ei ole ketään muuta? Juttusarjan ensimmäisessä osassa tavataan helsinkiläinen taksiautoilija Outi Rapanen, 58.

"Haluaisin vielä kerran käydä ulkomailla ennen kuin saattohoito alkaa, asiakas sanoi minulle ja pyysi mukaan.

Olimme tutustuneet, kun olin kyydinnyt häntä useamman kerran.

Mikäpä siinä, lupasin tietysti lähteä. Ei hänellä ollut muitakaan. Otin pari vapaapäivää ja pakkasin reissukassin.

Kun jonotin Tallinnassa viiden tähden hotellissa varaamassa asiakkaalle jalkahoitoa, ajattelin, että on tämä hemmettiä, miten monen ihmisen ainoa ystävä on taksikuski. Oikein vihaksi pisti! Kyllähän jokaisella pitäisi olla rakkaita ympärillään.

Yhteisen matkamme jälkeen vein hänet päiväksi tyttäreni mökille grillaamaan ja saunomaan. Järjestin pedin viileään piharakennukseen siltä varalta, että hänen pitäisi levätä.

En halua tästä mitään sädekehää, monet pitävät minua hankalana akkana.

Kotimatkalla asiakas sanoi, että ilman sinua, Outi, en pärjäisi. Vastasin, että höpö höpö, vaikka tiesin, ettei pärjäisikään.

En halua tästä mitään sädekehää, monet pitävät minua hankalana akkana."

Outin motto kuuluu: matka jatkuu aina. ”Se tarkoittaa, ettei periksi saa antaa ja ilo pitää säilyttää.”
Outin motto kuuluu: matka jatkuu aina. ”Se tarkoittaa, ettei periksi saa antaa ja ilo pitää säilyttää.”

Joskus joudun komentamaan

"Usein asiakkaat kuvittelevat, ettei taksikuski näe ja kuule mitään. Minä näen ja kuulen kaiken!

Joskus joudun komentamaan, että voisitteko imutella vasta kyydin jälkeen, yrittäkää hetki kestää, matkahan ei ole pitkä. Auto on työpaikkani, ei kutemispaikka.

Samalla takapenkillä istui jouluaattona vaitonainen äiti lapsineen. He olivat lähteneet yönselkään pakoon humalaista isää.

Miten maailma on mennyt tällaiseksi, että kohtelemme toisiamme kuin koneita?

Olen ajanut taksia vuodesta 1995. Sinä aikana moni asia on muuttunut. Arkisin osa asiakkaista räplää matkan ajan kännykkäänsä tai tablettia, eivät katso kohti, eivät tervehdi tai kiitä.

Yhtä hyvin autoa voisi ohjata robotti. Miten maailma on mennyt tällaiseksi, että kohtelemme toisiamme kuin koneita? Onneksi poikkeuksiakin on."

Vanhukset puhuvat, koska ei ole ketään muuta

"Räplääjien lisäksi asiakkaissa on paljon yksinäisiä. Surullisimpia ovat vanhukset. Saatan olla ainoa, jonka kanssa he juttelevat koko viikon - tai monen viikon! - aikana.

He puhuvat ja puhuvat, eniten lapsistaan ja lapsenlapsistaan. He esittelevät nimet ja ammatit perusteellisesti ja selittävät, kuinka kiireisiä sukulaiset ovat, eivät ehdi pitää yhteyttä.

Vanhukset yrittävät ymmärtää viimeiseen saakka, miksi oma lapsi käy niin harvoin kylässä.

Koskaan ei saa olla niin kiire, ettei ole aikaa ihmiselle.

Minä autan yksinäisen terveysasemalle, jonotan kaverina ja rauhoittelen. Kannan kauppakassit sisälle ja panen maidon jääkaappiin, jos on tarvis. Istun juomaan kahvit pihakeinuun, ihastelen pelargonit ja selaan valokuva-albumit.

Tämän teen omalla ajallani.

Asiakkaat pyytelevät usein anteeksi, että ovat minulle vaivaksi. Vastaan, että niin kiire ei elämässä saa olla, ettei toiselle ihmiselle ole aikaa."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2017.

Jokainen tarvitsee konkreettista apua

"Jos yksinäinen asiakas tulee murehtineeksi, että roskapussikin jäi viemättä, kiikutan kyydin jälkeen pussin pihalle. Kukaan ei pärjää ilman muiden apua. Mikseivät ihmiset jeesaa toisiaan, vaikka voimia olisi? Ajattelen, että jos minä autan nyt, ehkä joku muu auttaa myöhemmin minua.”

Ajattele mitä luet,älä lue nii...

Taksiautoilija Outi Rapanen: ”Lähdin asiakkaan seuraksi ulkomaille ennen saattohoitoa – hänellä ei ollut muitakaan”

Pointtihan olikin siinä, että voishan sen koneen laittaa pois siksi aikaa,että kykenee edes tervehtimään ja lopussa vaikka kiittämään kyydistä.. ja toinen asia oli, että tän nyky tekniikan takia ihmisillä ei ole enää aikaa toisilleen niin kuin ennen.
Lue kommentti
Serena

Taksiautoilija Outi Rapanen: ”Lähdin asiakkaan seuraksi ulkomaille ennen saattohoitoa – hänellä ei ollut muitakaan”

Hetkinen, kyse oli siitä että ei edes heitä sanota vaan räplätään vaan puhelinta. Jotain pientä sivistystä ihmisellä silti voi olla vaikka onkin kamala kiire olla yhteyksissä puhelimessa koko ajan. Tästä on kyse. Eli nimimerkki Joillakin on oikeasti kiire mieti vielä miten kohtelet kanssaihmistä...
Lue kommentti
”Maailma menee minusta koko ajan parempaan suuntaan. Pian robotit tulevat ja tekevät kaiken. Ihan hyvä kun tekevät, ei huolestuta yhtään”, Arvi sanoo.
”Maailma menee minusta koko ajan parempaan suuntaan. Pian robotit tulevat ja tekevät kaiken. Ihan hyvä kun tekevät, ei huolestuta yhtään”, Arvi sanoo.

Pukuompelija Arvi Hämäläinen, 100, asuu yksin Valkeakoskella ja aloittaa jokaisen aamunsa polkemalla kuntopyörää. ”Ihmisellä ei ole mitään muuta kuin itsensä. Siksi itsensä kanssa pitää tulla toimeen”, kuuluu yksi hänen elämänohjeistaan.

1. Ihmisellä ei ole mitään muuta kuin itsensä. Siksi itsensä kanssa pitää yrittää tulla toimeen. Hyväksy ittes ihan kerta kaikkiaan, melkein rakasta itseäsi! Mutta älä anna sen näkyä.

2. Huolehdi itsestäsi. Itse aloitan jokaisen aamuni polkemalla viisi minuttia kuntopyörää. Kerran viikossa teen sata toistoa 15 kilon käsipainoilla. 

3. Kun sidot metalliputken päähän rätin, saat nuohottua jalkalistojen välit puhtaaksi kyyristymättä. 

”Nauti nuoruudesta. Satavuotiaana aivot alkavat toimia vasta iltapäivällä kolmen jälkeen.”

4. Rakkaudesta puhutaan nykyään aika pirusti. Minusta se tarkoittaa kivaa ja miellyttävää ihmistä, jonka kanssa tulee toimeen. 

5. Salaatti on helpompi juoda kuin syödä, joten soseuta se sauvasekoittimella. Maistuu paremmalta kuin punaviini. 

6. Kun tytärtäni pienenä kiusattiin pihalla, opetin hänet nyrkkeilemään ja väistämään iskuja. Siihen loppui kiusaaminen. Ei tytöstä tappelijaa tullut, mutta puolustautumaan hän oppi.

”En jännitä turhia. Jos jotain tapahtuu, antaa tapahtua vaan.”   

7. Nauti nuoruudesta. Kun tulet satavuotiaaksi, elämä muuttuu jotenkin painavammaksi. Aivotkin alkavat toimia vasta iltapäivällä kolmen jälkeen.

8. Vaikka häviäisit shakkikoneelle joka pelin, pelaa silti. Itse pelaan kaksi ottelua päivässä. Häviän aina mutta hanttiin pistän. Se tekee aivoille hyvää.

Nuorempana voitti Arvi, nyt voittaa shakkikone. Häviäminenkään ei ole hassumpaa, kun on yrittänyt tosissaan.
Nuorempana voitti Arvi, nyt voittaa shakkikone. Häviäminenkään ei ole hassumpaa, kun on yrittänyt tosissaan.

9. Kun alkoholia lievästi käyttää, kyllä se pitkän työpäivän jälkeen rentouttaa. Mutta paljon ei parane ottaa. Itteään pitää kontrolloida.

10. Älä käytä sauvakävellessäsi liian pitkiä sauvoja. Ne ovat hölmönnäköiset.

11. Vaikka tietäisinkin pitkän iän salaisuuden, en varmana paljastaisi. Mutta sen sanon, että turhia en jännitä. Jos jotain tapahtuu, antaa tapahtua vaan.   

 

Arvi aloittaa aamunsa polkemalla kuntopyörää. Öisin hän polkee niin kauan, että saa unta.
Arvi aloittaa aamunsa polkemalla kuntopyörää. Öisin hän polkee niin kauan, että saa unta.
”Tätä liikettä mä rakastan. Pysyy kuule vatsa ja lantio kunnossa.”
”Tätä liikettä mä rakastan. Pysyy kuule vatsa ja lantio kunnossa.”
”En ole ollenkaan yksinäinen. Viihdyn itseni kanssa oikein hyvin.”
”En ole ollenkaan yksinäinen. Viihdyn itseni kanssa oikein hyvin.”

Satavuotias Arvi Hämäläinen tietää pitkän iän salaisuuden: ne ovat salaattipirtelö, kuntopyörä ja itsestään tykkääminen.

”Haluatko nähdä kuntopyöräni? Annas mä nostan sen.”

Arvi Hämäläinen nostaa kuntopyöränsä ilmaan, kantaa sen seinän viereltä keskelle makuuhuonetta ja nousee polkemaan.

”Joka aamu poljen tätä viisi minuuttia. Ja öisin, kun uni ei tule, poljen taas. Poljen itteni...