Jari ja Tanja Vahe pyörittävät uusperhettä, johon kuuluu neljä lasta aiemmista liitoista ja yksi yhteinen. Kuvion toimimisen takaavat aikuisten hyvät välit.
Jari: Tanja on kova höpöttelijä ja touhuaja. Välillä hänelle täytyy sanoa, että voitko istua hetkeksi.
Tanja: Minulla on tarkkaavaisuushäiriö adhd. Peruskoulu meni penkin alle, koska en pysynyt luokassa paikoillani. Aikuisena olen oppinut pitämään adhd:ta vahvuutena. Lääkitystä en ole ikinä halunnut. Mitä tiukempi paikka, sen paremmin pääni toimii.
Jari: Huomasin Tanjan vilkkauden jo ensitreffeillämme juhannuksena 2011. Puhetta piisasi. Olimme Facebook-kavereita ja tuttuja samalta yläasteelta. Kumpikin oli eronnut tahollaan, kun aloimme viestitellä. Pian ehdotin Tanjalle yhteistä juhannusta. Sen jälkeen emme ole erossa olleetkaan.
Tanja: Kuviossa oli heti monta muutakin ihmistä kuin me kaksi. Jarilla oli edellisestä liitostaan kolme kouluikäistä lasta, Eerika, Veera ja Veeti sekä koira. Minulla oli ekaluokkalainen tytär Susanna. Lapsemme ovat aika samanikäisiä ja tulivat onneksi hyvin juttuun keskenään.
"Päätimme, että naimisiin emme mene emmekä ainakaan hanki lisää lapsia."
Jari: Päätimme, että naimisiin emme mene emmekä ainakaan hanki lisää lapsia. Ne päätökset unohtuivat nopeasti. Suhde tuntui niin oikealta.
Menimme naimisiin jo samana syksynä Tampereen maistraatissa. Minulla oli farkut ja kauluspaita, Tanjalla suorat mustat housut ja paitapusero. Häämatka oli yksi yö hotelli Karibiassa Turussa. Kovin romanttista se ei ollut, sillä mukana oli myös esikoiseni, tuolloin 11-vuotias Eerika.
Tanja: Pian olin raskaana. Saimme yhteisen tyttäremme Ronjan ja pari vuotta myöhemmin Nikki-pojan. Hiljaista hetkeä ei tässä talossa ole sen jälkeen ollut.
"Kaikilla aikuisilla on tahoillaan uusi elämä, ja jokainen huolehtii osuudestaan."
Jari: Isompien lasten oleskelusta on sovittu virallisesti paperilla, mutta käytännössä he tulevat ja menevät kahden kodin väliä bussilla mielensä mukaan. Tällainen rentous on mahdollista, sillä meillä on asialliset suhteet ex-puolisoihimme. Kaikilla aikuisilla on tahoillaan uusi elämä, ja jokainen huolehtii osuudestaan.
Tanja: Vei kuitenkin aikansa, ennen kuin kuvio muotoutui toimivaksi. Alussa kuljetusrumba uuvutti, koska me asuimme Valkeakoskella, Jarin lapset Ylöjärvellä ja tyttäreni Susanna isänsä luona Naantalissa. Jari teki vuorotyötä, ja lapset olivat liian pieniä kulkemaan yksin bussilla tai junalla. Perjantait kuluivat heidän hakemiseensa ja sunnuntait takaisin viemiseensä.
Tilanne helpottui, kun lapset kasvoivat ja alkoivat liikkua itse. Vuosi sitten muutimme lähemmäs Jarin lapsia, omakotitaloon Tampereelle.
"Ronjan syntymän aikoihin Susanna oli mustasukkainen, kiukutteli ja mökötti."
Jari: Olemme yrittäneet kuunnella lasten toiveita ja ymmärtää heidän tunteitaan.
Ronjan syntymän aikoihin Susanna oli mustasukkainen, kiukutteli ja mökötti, mutta siitä päästiin yli. Kuopuksemme syntymä ei enää vaikuttanut samalla tavalla.
Tanja: Koen, että kaikki nämä lapset ovat yhteisiä. Emme erottele heitä sinun ja minun lapsiin perheen sisällä. Hekään eivät kyseenalaista meitä perheen vanhempina.
Vaikeuksiakin on ollut. Muistan aamun, kun liikunnassa oli Eerikan vihaamaa hiihtoa. Hän herätti minut varpaasta vetämällä ja ilmoitti, että on huono olo ja ettei hän mene kouluun. Mikään sanomiseni ei auttanut. Lopulta en jaksanut tapella vaan soitin Jarille ja ojensin luurin Eerikalle. Isä ja tytär saivat vääntää keskenään. Jarikaan ei saanut Eerikaa hiihtämään.
"Lapsia on niin monta, että heihin täytyy luottaa ja heille pitää antaa vastuuta."
Jari: Kun ensimmäisenä yhteisenä kesänä veimme koko lapsilauman uimarannalle, ihmiset jäivät tuijottamaan, miten monta lasta autosta oikein tulee. Minä viittilöin ja huutelin, että pituusjärjestykseen hep!
Tanja: Lapsia on niin monta, että heihin täytyy luottaa ja heille pitää antaa vastuuta. Jokainen hoitaa itse esimerkiksi koulunsa ja läksynsä.
Yhdelläkään lapsella ei ole omaa huonetta tai kalliita harrastuksia. Lapset ymmärtävät perheemme realiteetit. Näin isossa porukassa kaikkea ei ole mahdollista saada. Siitä pidämme kiinni, että aina on siistiä, hyvää kotiruokaa ja saunapuita.
Jari: Eerika on kaikille lapsille kuin yhteinen isosisko. Silti emme ole tehneet hänestä nuorempiensa vahtia. Ei ole lapsen tehtävä hoitaa lapsia.
Emme myöskään odota hoitoapua omilta vanhemmiltamme, sillä emme halua vaivata vanhoja ihmisiä. Itse olemme lapset tehneet, joten vastuu on meidän.
"Tässä talossa mitään ei voi suunnitella etukäteen."
Tanja: Haastetta elämään tuo se, että Ronja on äärettömän vilkas. Arjen rytmin täytyy olla joka päivä sama ja tekemistä pitää olla aamusta iltaan, muuten neiti sekoaa sukkiinsa. Tytön nukkumaan saaminen on jokailtainen taistelu.
Luulen, että myös Ronja tulee isompana saamaan adhd-diagnoosin. Yhteistyö päiväkodin kanssa onneksi helpottaa tilannetta. Sekin auttaa, että ymmärrän, miltä lapsesta tuntuu. Tulen tekemään kaikkeni, että hänen koulutiensä olisi helpompi kuin omani.
Jari: Tässä talossa mitään ei voi suunnitella etukäteen. Aina tulee yllätyksiä. Välillä vallitsee täysi kaaos, eikä komiikalta voi välttyä. Esimerkiksi keittiö - kodin sydän - on meillä pikemminkin kodin sydänkohtaus. Kun aikuiset kokkaavat, isommat lapset tulevat viereen kännyköineen, pienimmät pyörivät jaloissa potkulautoineen ja koira änkeää pöydän alle.
Tanja: Oman höysteensä yhteiseloon tuo tyttöjemme Veeran ja Susannan ystävyys. Äly ja väläys, niin me heitä nimitämme. Kun tytöt panevat viisaat päänsä yhteen, alkaa tapahtua. Muistan eräänkin neitien yhdessä laittaman salaatin, johon päätyi kaikki mahdollinen makkarasta punaherukoihin.
"Emme ole oikeastaan koskaan missään muualla kuin kotona."
Jari: Jos kahdeksan hengen porukassa alkaa sumplia kaikkea kalenteri kädessä ja stressata koko ajan, tulee hulluksi. Aamulla katsomme, että jaahas, tällainen päivä tänään. Usko siihen, että kaikki järjestyy, auttaa eteenpäin.
Tanja: Emme ole oikeastaan koskaan missään muualla kuin kotona. Ovet ovat aina auki. Ruuhkaisimpia ovat ne viikonloput, kun kaikki lapset ovat yhtä aikaa meillä. Elämä on tässä.
Jari: Ruokakaupassa täytyy käydä joka päivä. Maitoa menee neljä litraa päivässä ja jauhelihaa tarvitaan vähintään 800 grammaa kerrallaan. Kaikki raha mikä tulee, menee. Välillä joudumme laskemaan pennosia.
Tanja: Ostamme vaatteita käytettyinä ja kierrätämme tavaroita.
"Olemme onnellisia yhdessä. Se auttaa jaksamaan."
Jari: Meillä on näin ja näin on hyvä. Jokainen luo omannäköisensä elämän. Me olemme rakentaneet tällaisen.
Tanja: Olemme onnellisia yhdessä. Se auttaa jaksamaan.
Olen itse eroperheen tytär ja jouduin ottamaan vastuun itsestäni jo nuorena. Ehkä siksi minulle on ollut niin tärkeää, että tässä perheessä kaikilla lapsilla on hyvä olla.
"Joskus olen tullut huutaneeksi, että tämä oli tässä."
Jari: Kun nuorimmat lapset ovat nukahtaneet, syömme Tanjan kanssa herkkuja ja katsomme sohvalla Netflixiä. Aika pian jompikumpi uinahtaa.
Tanja: Joskus olen tullut huutaneeksi, että tämä oli tässä, mutta ikinä en ole sitä aidosti tarkoittanut.
Jari: Kriiseistä päästään kyllä yli. Kaikesta selvitään, kun vedetään yhtä köyttä.
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 4/2017.
Pienet rakkauden teot
Tanja: Jari kaataa aina kahvia minulle ennen kuin itselleen. Välillä hän tarjoilee minulle kahvit sänkyyn.
Jari: Olen maailman huonoin ostamaan itselleni vaatteita. Tanja tietää sen ja ostelee minulle usein kaikkea pientä sukista t-paitoihin.
