Toscanalainen Giulia, 28, kotiutui Kuhmoon: ”Rakkauteni Suomeen alkoi metallimusiikista”

”Rakkauteni Suomeen alkoi metallimusiikista. En ole ainoa. Olen osallistunut monelle suomen kielen kurssille ja todennut, että suuri osa opiskelijoista on kiinnostunut Suomesta samasta syystä.

Olen kotoisin Toscanasta, noin 500 asukkaan kylästä nimeltä Campiglia d’Orcia. Maisemaa hallitsee vuori, jonka ympärillä on useita pieniä keskiaikaisia kyliä. Yhdessä niistä kävin lukiota, ja meitä oli samalla luokalla neljä tyttöä, jotka kuuntelivat metallia.

”Ville Valon haastattelusta emme ymmärtäneet sanaakaan, mutta kieli oli kaunista ja mies komea.”

Etsimme aina Youtubesta rakastamiemme suomalaisbändien haastatteluja. Ville Valon haastattelusta emme ymmärtäneet sanaakaan, mutta kieli oli kaunista ja mies komea.

Italiassa monet ajattelevat, että metallimusiikin harrastajat ovat pahan voimien palvelijoita. Meille se oli vain musiikkia, josta pidimme. Mietimme ystävieni kanssa, miten hienoa olisi päästä Suomeen, jossa metallimusiikki on niin luonnollinen asia.

Lukion jälkeen elokuussa 2012 lähdin viimein yhden ystäväni kanssa kuukaudeksi kiertämään Suomea. Liikuimme bussilla, junalla ja liftaamalla ilman selkeää suunnitelmaa, selässä 23 kilon rinkka.

Evästauko ensimmäisellä matkalla Suomessa.

Vuokatissa satoi koko ajan kuin rännistä valuen, mutta se ei minua haitannut, koska pääsin katsomaan Finntrollin keikkaa. Bändin laulaja Vreth kävi festivaalin levypisteessä ostamassa levyjä, niin kuin kuka tahansa tavallinen ihminen. En osannut sanoa hänelle mitään, mutta nimikirjoituksen pyysin. Se on vieläkin huoneeni seinällä Italiassa.

Kun kuukauden päätteeksi palasimme Helsinkiin, Olympiastadionilla oli Madonnan konsertti ja ainoat vapaat yöpymispaikat olisivat maksaneet yli 300 euroa. Rahat olivat lopussa, joten pystytimme teltan isoon puistoon konserttipaikan lähelle ja nukuimme siellä.

Sen matkan aikana tunsin, että täällä olen kotona.

"Halusin kokeilla, onko Suomi tosiaan se maa, jossa haluan asua pysyvästi."

Suomen kielen oppimateriaaleja löytyi kätevästi netistä. Opiskelin itsekseni, kirjoitin sanalistoja ja yritin ymmärtää suomenkielisiä Youtube-videoita. Kaiken tuon tein vapaa-ajalla. Virallisesti opiskelin yliopiston kandiohjelmassa englantia ja saksaa.

Kaksi kertaa pääsin Erasmus-vaihto-opiskelijaksi Jyväskylään. Ensimmäisen vaihdon aikana tapasin Riston.

Olin tullut baariin Vorna-yhtyeen keikalle. Seisoin edessä kuuntelemassa, kun Risto ilmestyi viereeni ja ryhtyi juttelemaan. Annoin hänen puhua pitkään, mutta lopulta sanoin, että en puhu suomea ja haluan nyt vain keskittyä musiikkiin. Risto hiljeni mutta jäi viereeni.

Keikan päätyttyä Risto kysyi englanniksi, haluatko jutella. Otimme yhden oluen, sitten vähän lisää. Lopulta puhuimme koko yön. Matkustamisesta, historiasta, mytologiasta, musiikista, kaikesta. Yhteys syntyi heti. Oli mukavaa, rauhallista. Nyt olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta.

Äidin kanssa soittellaan joka päivä

Kuhmoon päädyin professorini vinkistä. Hän oli tehnyt vuosia aikaisemmin työharjoittelun kulttuurikeskus Juminkeossa ja suositteli samaa minulle. Pääsin, ja kolmen kuukauden harjoittelujakson jälkeen keväällä 2020 minulle tarjottiin työsopimusta oppaana ja kääntäjänä. Se sopi hyvin. Halusin kokeilla, onko Suomi tosiaan se maa, jossa haluan asua pysyvästi.

Totta kai Risto oli onnellinen. Viime lokakuussa hän sai Kuhmosta töitä lähihoitajana, ja pääsimme lopultakin muuttamaan yhteen.

"Joskus Risto hyssyttelee minua, kun olemme jossain ulkona ja tajuamattani puhun tai nauran liian kovalla äänellä. Suomalaiset ovat hiljaisempia."

Äidin kanssa soittelemme joka päivä. Hän on oikeasti hyvä ystäväni, vielä alle viisikymppinen. Kun olin nuori, matkustimme paljon yhdessä ja kävimme tanssimassa.

Yleensä soitamme siihen aikaan illasta, kun äiti on ajamassa töistä kotiin. Hän on hammashoitajana toisella paikkakunnalla, ja työmatka kestää melkein kaksi tuntia. Pidän hänelle seuraa, kun hän ajaa. Istun täällä meidän sohvalla ja höpötän.

Meillä päin vitsailemme aina eteläitalialaisista äideistä, jotka lähettävät aikuisille lapsilleen kotipuolen ruokaa. Nyt minun äitini tekee samaa. Tällä hetkellä minulla on jääkaapissa italialaista villisikamakkaraa, possumakkaraa ja Prosciutto Toscano -kinkkua. Kaapissa on 15 litraa italialaista oliiviöljyä.

Perheelleni Italiassa on ollut vaikeaa hyväksyä, että asun näin kaukana. Olen vanhempieni ainoa lapsi, ja myös vanhempani ovat omien perheittensä ainoita lapsia. Äiti, isä ja isovanhemmat asuvat edelleen siellä samalla alueella Toscanassa.

”Kun äitini kävi Suomessa, hän tapasi Riston vanhemmat. Molemmat osapuolet jännittivät etukäteen, osaisivatko he käyttäytyä oikein.”

Toisaalta äiti ja isä tiesivät hyvissä ajoin, että näin tulisi käymään. Jos en olisi muuttanut Suomeen, olisin lähtenyt jonnekin muualle. Olen aina tykännyt mennä, kokeilla, nähdä ja matkustaa.

Kun äitini kävi Suomessa, hän tapasi Riston vanhemmat. Molemmat osapuolet jännittivät etukäteen, osaisivatko he käyttäytyä oikein. Riston vanhemmat tiesivät, että italialaiset aina halaavat ja antavat poskisuudelmia. Äiti oli kuullut, että suomalaisille on epämukavaa, jos heitä menee heti lähelle.

Äitini tietää, miten läheinen Riston äiti on minulle ja miten hän on minua tukenut. Tapaamisen päätteeksi hän sanoi Riston äidille, että hän lähtee rauhallisin mielin takaisin Italiaan, kun on nyt nähnyt, miten mukavia ihmisiä te olette. Giulia on hyvissä käsissä. Sen jälkeen äidit halasivat toisiaan oikein luontevasti.”

Mitä kummallista ja mitä ihanaa Giulia huomaa Suomessa nyt, kun hän on asettunut tänne asumaan? Mitä hän kaipaa Italiasta? Voit lukea koko haastattelun Kodin Kuvalehdestä 5/2022 tai tilaajana digilehdestä.