”Tärkeintä on, että Maija tykkää itsestään eikä ajattele, että hänen pitäisi jotenkin muuttua", sanoo Maijan äiti Heidi.
”Tärkeintä on, että Maija tykkää itsestään eikä ajattele, että hänen pitäisi jotenkin muuttua", sanoo Maijan äiti Heidi.

Päiväkodissa sanottiin, että Maija vetäytyy isossa ryhmässä liikaa taka-alalle. Ensin Maijan äiti huolestui. ”Sitten aloin ajatella, ettei ujous ole huono asia, josta pitäisi oppia pois. Ehkä ujo lapsi onkin oikeastaan aika viisas, kun ei tohota ja jaa luottamustaan jokaiselle vastaantulijalle.”

Veikö kissa kielen?

Menes nyt reippaasti mukaan muiden lasten kanssa.

Tuo tyttö ei kyllä tee itsestään numeroa, osaako se pitää edes puoliaan?

Tällaisiin kommentteihin Maijan äiti Heidi törmäsi, kun liikkui parivuotiaan tyttärensä kanssa leikkipuistoissa.

Aivan vieraiden ihmisten mielestä Maijan olisi pitänyt olla sosiaalisempi jo alle kolmen ikäisenä.

Maija viihtyi Heidin lähellä, teki hiekkakakkuja ja seuraili muiden leikkejä. Välillä hän tuli äidin syliin ja istui siinä rauhassa.

”Aivan vieraiden ihmisten mielestä Maijan olisi pitänyt olla sosiaalisempi jo alle kolmen ikäisenä”, Heidi sanoo.

Heidi ajatteli, että tuntee tyttärensä paremmin, ja lapsella on kaikki hyvin. 

”En pannut muiden kommenteille paljon painoa, mutta päiväkodissa niitä ei enää ollutkaan yhtä helppo ohittaa.”

Tuntuuko sinusta, ettet uskalla mennä mukaan?

Maija aloitti päivähoidossa vähän ennen kuin täytti neljä vuotta. Hän vaikutti menevän hoitopaikkaan mielellään ja kotiin tuli hyväntuulinen, usein tosin aika väsynyt tyttö.

Kotona Maija käpertyi hetkeksi äidin tai isän kainaloon sohvalle ja meni sitten piirtelemään tai leikkimään.

”Päiväkodin ensimmäisessä varhaiskasvatuskeskustelussa sain sitten kuulla, että Maijan käytöksestä on herännyt huoli. Hätäännyin tietysti kamalasti.”

Henkilökunnan mielestä Maija viihtyi liikaa omissa oloissaan. Isommissa ryhmätilanteissa hän vetäytyi taka-alalle, eikä koskaan ottanut leikin johtajan roolia.

Ahdistuimme molemmat kaikesta kyselemisestäni. Mutta olin niin huolissani.

”Maija on esikoisemme, eikä minulla ollut paljon kokemuksia lapsista muutenkaan. Aloin tosissani miettiä, että tytössä on jokin vika, kun kerran ammattilaiset niin sanoivat.”

Heidi alkoi kysellä Maijalta iltaisin asioita, joiden kuvitteli olevan vialla.

Kiusataanko sinua? Kenen kanssa leikit tänään, leikitkö kenenkään kanssa? Tuntuuko sinusta, ettet uskalla mennä mukaan?

Maijan mielestä kaikki oli ihan hyvin, joka päivä.

”Ahdistuimme molemmat kaikesta kyselemisestäni. Nyt jälkeenpäin kaduttaa ja hävettääkin, että pistin lapsen sellaiseen prässiin. Mutta olin niin huolissani.”

Tavallisen hyväntuulinen tyttö, sittenkin

Eräänä iltana Maija otti asian puheeksi lapsuudenystävänsä kanssa.

”Tilitin ja vatvoin vaikka kuinka pitkään. Silloin ystävä yhtäkkiä kysyi: Etkö muista, että olit itse pienenä ihan samanlainen kuin Maija nyt?”

Ystävän sanat saivat ajattelemaan tilannetta uudesta näkökulmasta, Heidi miettii nyt. Ne rohkaisivat ja lohduttivat.

Hän kirjoitti paperille itseään eniten huolettavat kysymykset ja ilmoitti päiväkotiin, että haluaa tulla keskustelemaan Maijan asioista.

Kysyin suoraan, miksi Maijasta on oltu huolissaan. Lastentarhanopettaja ei oikein osannut vastata.

Tällaiset olivat kysymykset – ja vastaukset:

Onko Maijalla kavereita? On. Maija leikkii mielellään yhden kaverin kanssa kerrallaan ja erityisesti pari tyttöä tuntuvat olevan Maijan kanssa läheisiä.

Vaikuttaako Maija iloiselta vai surulliselta päiväkodissa ollessaan? Maija on tavallisen hyväntuulinen tyttö.

Uskaltaako Maija kertoa, jos hänellä on jokin pyyntö tai muuta mielessään? Uskaltaa. Maija menee silloin mieluummin aikuisen luokse itse, eikä yritä saada ääntään kuuluville meluisassa ryhmässä.

”Kun sain vastaukset, kysyin suoraan vielä, että miksi Maijasta sitten on oltu huolissaan. Lastentarhanopettaja ei oikein osannut vastata.”

Ujo voi viihtyä ujona

Heidin huoli hellitti hiljalleen. Hän lakkasi tivaamasta Maijalta joka päivä, onko kaikki hyvin.

”Pidin tietysti tuntosarvet herkkinä, mutta en jatkuvasti etsimällä etsinyt ongelmia. Aloin ymmärtää, että Maija yksinkertaisesti on luonteeltaan ujo. Nykyään puhutaan introverteista ja erityisherkistä, mutta minusta ujo on ihan hyvä sana.”

Ujo-sanalla on Heidin mielestä liian huono kaiku. Hiljainen ja rauhallinen lapsi tarvitsee enemmän aikaa ennen kuin lämpenee uusille ihmisille.

Pahinta, mitä ujolle lapselle voi tehdä, on pakottaa hänet reipastumaan väkisin.

”Ei se ole mikään huono asia, josta pitäisi oppia pois. Ehkä ujo lapsi onkin oikeastaan aika viisas, kun ei mene ja tohota ja jaa luottamustaan jokaiselle vastaantulijalle.”

Nykyään Heidi ajattelee, että pahinta, mitä ujolle lapselle voi tehdä, on pakottaa hänet reipastumaan väkisin.

”Jos lapsi on sairaalloisen ujo ja kärsii siitä itse, tilanne on tietysti toinen.”

Mutta eivät kaikki ujot halua muuttua. He ovat sinut itsensä kanssa.

Maailmassa tarvitaan rohkelikkoja ja kuuntelijoita

Maija on nyt koululainen – ja ujo edelleen. Hänellä on pari läheistä ystävää, joiden kanssa hän koulun jälkeen harjoittelee trampoliinilla voltteja ja kihisee omia juttujaan. 

Maija juttelee ihmisten kanssa mieluiten pienessä porukassa, mutta jos jokin asia on hänelle tärkeä, hän sanoo sanottavansa myös suuren joukon kuullen.

Maija harrastaa pianonsoittoa ja esiintyy mielellään, kun on harjoitellut mielestään tarpeeksi hyvin. Hän viihtyy koulussa ja on saanut onnekseen opettajan, joka osaa antaa luokassa tilaa erilaisille persoonallisuuksille.

”Joskus tuntuu, ettei tässä maailmassa ole tilaa muuta kuin supersosiaalisille lapsille ja aikuisille. Se on väärin”, Heidi sanoo.

Maija harrastaa pianonsoittoa ja esiintyy mielellään.

Hän ajattelee, että kaikkia tarvitaan. Rohkelikkoja ja kuuntelijoita, herkkiä tunnelmoijia ja aktiivisia toimijoita.

”Tärkeintä on, että Maija tykkää itsestään eikä ajattele, että hänen pitäisi jotenkin muuttua.”

Maijan ja Heidin nimet on muutettu.

Lapseni ei leiki muiden kanssa.

Ujon Maijan, 9, äiti: ”Onneksi ymmärsin, ettei lapseni tarvitse reipastua väkisin, vaikka muut sanoisivat mitä”

Muistan hyvin lapsestani käydyn tarhakeskustelun. Vieläkin hieman ihmettelen mikä sen agenda oli. Sen suoritti hoitotäti, ei siis lastentarhanopettaja, kahden kesken kanssani. Menin tapaamiseen hyvillä mielin, sillä luulin, että kaikki on hyvin. Siellä siten sain kuulla että lapseni ei leiki muiden. kanssa. Sitä hoitaja sitten jankutti muutaman kerran. Lapseni on kuitenkin aina ollut hyväntuulinen ja reipas, eikä nyt mitenkään eristäytyvä. En osannut selittää lapseni käytöstä, mutta ilmeisen...
Lue kommentti