Ukko-koira oli alun perin Kati Tervon haave. Puolisoaan Jari Tervoa hän joutui maanittelemaan monta vuotta. Kun Ukko kaksi vuotta sitten lopulta tuli perheeseen, se mullisti koko elämän. Ja paljasti siinä sivussa elämän tarkoituksen.
Sinä päivänä, kun perheeseen muutti Ukko, elämään tuli raja.
15 vuotta. Niin kauan borderterrieri korkeintaan eläisi. 15 vuotta olisi tämän onnen raja, niin kauan he kolme ehtisivät ehkä yhdessä elää.
Kun Ukko olisi 15, Jari Tervo olisi 76-vuotias. Kati Tervo olisi 81.
Kuka tästä laumasta joutuisi lähtemään ensin? Kuka jäisi ikävöimään ja ketä?
Sitä kaikkea on ollut pakko ajatella. Iltaisin Ukkoa rapsutellessaan Kati ja Jari ovat todenneet toisilleen ääneen senkin, että meillä kaikilla kolmella saattaa olla elämää jäljellä saman verran.
Eikä se oikeastaan ole surullista, päinvastoin.
Ukon ansiosta aika on alkanut tuntua arvokkaammalta, jokainen uusi aamu ihmeellisemmältä.
”Jos Ukko kuoleekin paljon ennen meitä, en tiedä, miten pystymme enää elämään ilman häntä. Niin dramaattisesti hän on elämänlaatuamme parantanut”, Jari sanoo.
Nyt noista viidestätoista vuodesta on kulunut kaksi. Siinä ajassa pieni risupartainen terrieri on mullistanut kirjailijaparin elämän ja opettanut pari asiaa.
Sen, mitä on rakkaus.
Ja sen, mikä on elämän tarkoitus.
Ukon äiti ja isä
Kati ehti haaveilla koirasta kauan. Jo silloin, kun he toivoivat lasta eikä lasta vuosiin vain tullut, ajatus koiranpennusta lohdutti.
Keväällä 1998 Kati alkoi odottaa Kallea. Se raskaus ei mennytkään kesken.
Vauva täytti elämän, koirahaave unohtui vuosiksi.
Keväällä 2018 Kalle oli kirjoittamassa ylioppilaaksi. Pian pesä tyhjenisi. Kati tiesi kaipaavansa pian hoivattavaa, uutta virtaa ja iloa, ulkoilukaverinkin. Eli koiran.
Jarin mielestä Jari Tervona elämisessä oli tarpeeksi elämistä ilman koiraakin.
Kati joutui manipuloimaan Jaria monta vuotta. Pommitti koiravideoilla, osoitteli söpöjä koiria kaupungilla.
”Yhtäkkiä huomasin, että no nyt. Nyt nytkähti. Jari alkoikin lähettää koirankuvia minulle.”
23. toukokuuta 2020 perheeseen muutti Ukko. Kati ja Jari huomasivat kutsuvansa itseään koiransa äidiksi ja isäksi.
Naurettava tapa, he totesivat. Ja ihana. He päättivät pitää tavan.
Uuden koira-arjen ensimmäisinä viikkoina Kati ja Jari alkoivat kirjoittaa muistiinpanoja, kumpikin omiaan. Niistä on nyt syntynyt yhdessä kirjoitettu kirja, Ukko (Otava).
Kun kirja oli aluillaan, Kati ja Jari ajattelivat, että tarinasta tulisi onnellinen ja huoleton, koiranpennunkevyt.
Tulikin muuta.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882409421z.1_20220907091631_000gq45bv425.20.iptcstrip.jpg?itok=gnzkcSCK)
Puhelinsoitto mökille
Kun Katajanokan-koti oli käynyt Ukolle tutuksi, pennulle esiteltiin perheen kesäkoti, Teiskon-mökki.
Kati istutti mökille kaksi raparperintainta ja nimesi ne Anneliksi ja Kaleviksi. Ne olivat hänen ja Jarin toiset nimet. Kun Kati kasteli Annelia ja Kalevia, hän tunnusteli, sattuiko kylkeen.
Kyljessä oli ollut ajoittaista kipua jo vuosia. Helmikuussa, neljä kuukautta ennen Ukon tuloa, kipu oli alkanut huolestuttaa Katia niin, että hän hakeutui lääkäriin. Juuri silloin maailman pysäytti korona. Siksi Kati pääsi röntgen- ja magneettikuvauksiin vasta kesäkuussa.
Kaksi viikkoa kuvausten jälkeen kännykkä pirahti mökillä. Kati meni vastaamaan ja jätti oven terassille auki.
Jari kuuli Katin kysyvän:
”Mutta se ei siis merkitse mitään sen kummempaa?”
Sen jälkeen Kati jäi kuuntelemaan lääkärin vastausta.
Jarin mielestä liian pitkään.
”Jarilla olisi elämässään yhä päämäärä: pienestä koirasta huolehtiminen.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882409421z.1_20220907091631_000gq45bv42b.10.iptcstrip.jpg?itok=nO3OMkgo)
Puhelimessa oli ollut nuori, huolestuneen kuuloinen naisfysiatri. Hän oli määrännyt Katin pikaisesti uusiin magneettikuviin.
Tutkimuksissa selkäytimestä löytyi kasvain. Ainut vaihtoehto oli leikkaus.
Jos Kati olisi tiennyt kasvaimesta muutamaa viikkoa aiemmin, hän olisi todennäköisesti perunut koiran tulon.
Onneksi ei tiennyt, onneksi oli Ukko.
”Minua lohdutti se ajatus, että jos minua ei pian enää olisi, Jari ei jäisi yksin. Jarilla olisi elämässään yhä päämäärä: pienestä koirasta huolehtiminen.”
Ajatteli Kati pidemmällekin. Aina sinne asti, missä ei olisi enää häntä eikä Jaria. Ei Ukko jäisi maailmaan yksin silloinkaan.
Ukko rakasti myös Kallea.
Kalle pitäisi Ukosta huolta.
Miten Ukko on auttanut Katia toipumaan? Mitä koirapoika on opettanut Jarille elämän tarkoituksesta? Lue Kati ja Jari Tervon koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 18/2022 tai digilehdistä.
