Nadja Mäkisellä oli vuosia salaisuus, jota hän yritti piilottaa olemalla täydellinen kotiäiti. ”Kun julkaisin blogissani hymyileviä perhekuvia, uskoin hetken itsekin, että kaikki on hyvin. Eihän kotiäiti voi olla alkoholisti. Eihän?”
Oli vuosi 2016, 26. maaliskuuta ja lauantaiaamupäivä. Tai iltapäivä, Nadja Mäkinen ei ole ihan varma. Muistikuvat noilta ajoilta ovat sumuisia.
Sen Nadja muistaa, että istui keittiössä ja kirjoitti läppärillä perheblogiaan. Samalla hän joi olutta. Yhden, sitten toisen ja kolmannen.
Sinä lauantaina Nadja päätti kertoa blogissa pääsiäisestään. Näin hän kirjoitti:
”Vielä alkuviikosta oli ihan ’epä-pääsiäismäinen’ olo, ohranjyvät visusti pusseissaan, pajunoksat hakematta, koristeet ja tsydeemit hautautuneina joulukoristeiden alle.
Oikeestaan me otettiinkin aikamoinen spurtti tässä parin viimeisen päivän aikana. Ollaan askarreltu, istutettu ruohoja, fiilistelty, maalattu munia, leivottu ja syöty mämmiä. Ja nyt on oikeesti jo ihan huippupääsiäismoodi!
Tänään meillä on vielä edessä pääsiäisen kohokohta eli trullittelu, instaan varmasti päivittyy kuvia meidän "pikkululleista" .
Tack o hej, leverpasteij!
Terkkuja,
Nadja”
Kun teksti oli valmis, kaljoja oli mennyt luultavasti kahdeksaskin.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882259396z.1_20211221094042_000g564rr189.10.iptcstrip.jpg?itok=nawHOzu1)
Se hymyilevä someperhe
Ei Nadja blogissaan oikeastaan valehdellut.
”Jätin vain osan totuudesta kertomatta. Sen myötä lähes kaiken”, Nadja, 39, sanoo.
Kun Nadja kuusi vuotta sitten kirjoitti blogia, hän oli kotiäiti ja asui viiden lapsensa ja aviopuolisonsa kanssa Vaasassa. Aivan kuten hän blogissaan kertoi, sinä pääsiäisenä hän askarteli vimmaisesti.
Totta oli sekin, että Nadja vei lapsiaan metsäretkille, hoploppeihin, uimahalleihin ja pulkkamäkeen.
Hän oli äiti, joka järjesti kolmivuotiaalle kuopukselleen prinsessasynttärit, leipoi juhliin kissakakun, höpsötteli ja suukotteli, sanoi että rakasti, pelasi saunan jälkeen lautapelejä.
”Tein kaiken tuon ja raportoin siitä blogissani. Touhuiluni lasten kanssa oli jatkuvaa suorittamista. Keräsin someen todistusaineistoa siitä, että minulla ja perheelläni on kaikki hyvin”, Nadja sanoo.
”Blogi oli kulissi, jonka taakse piilouduin. Pahiten huijasin itseäni. Kun julkaisin hymyileviä perhekuvia, uskoin hetken itsekin, että kaikki on hyvin. Eihän kotiäiti voi olla alkoholisti. Eihän?”
Vuosia Nadja uskoi, että kotiäiti, joka askartelee, jumppaa ja säteilee valokuvissa päättäväisesti onnea, ei voi olla alkoholisti.
Lasten jääkiekkojoukkueen joukkueenjohtajakaan ei voi olla alkoholisti.
Eikä lasten koululuokan vastuuvanhempi.
Siksi Nadja kahmi kaikki nuo vastuutehtävät itselleen.
”Ajattelin, että minun pitää tehdä kymmenen kertaa enemmän kuin muut, jotta olisin ihmisenä edes jotenkin kelvollinen. Sisintäni painoi niin musertava häpeä ja huonommuuden tunne. Pelkäsin koko ajan, että muille paljastuisi, millainen oikeasti olen. Kulissit romahtaisivat, ja totuus somepäivitysteni takaa selviäisi.”
Kolme vuotta sitten kulissit lopulta romahtivat. Se oli parasta, mitä Nadjalle oli koskaan tapahtunut.
Mikä sai Nadjan lopulta raitistumaan? Entä miten pesäpalloilija Mikko Kanala pystyi piilottamaan alkoholisminsa vuosia huippu-urheiluun? Lue Mikon ja Nadjan koko tarinat Kodin Kuvalehdestä 1/2022 tai digilehdistä.
