Hiihtäjä Sami Jauhojärvi on mukana Lahden MM-kisoissa. Miehen elämässä on viime vuosina vilskettä riittänyt. Lue arkiston aarteena, millainen oli hänen tyypillinen päivänsä vielä kolme vuotta sitten!

"Toivottavasti tulee vilkas lapsi eikä mikään nyhverö nurkassa istuja. Niin toivoin, kun vaimo oli raskaana.

Toive toteutui. Nahkavekkari Oiva, vuosi ja ­yhdeksän kuukautta, herätti kello 6.40.

Toivomus olisi ollut nukkua vielä hieman ­pidempään, mutta koskaan ei tiedä, ­mihin aikaan herra päättää herätä ja huutaa: ”Isiiiii.”

Jätimme äidin nukkumaan, sillä Oivalla oli pientä kröhää ja Laura oli joutunut hyppäämään pojan takia yöllä ylös.

"Arvostan vaimoani"

Koska olen yli 200 vuorokautta vuodessa hiihtoreissuilla, täytyy kotona ollessa ottaa kaikki ilot irti arjen touhuista. Pottailun jälkeen pyllyn pesu ja aamu­palan laittoon: kananmunia ja puuroa.

Minun perussettini on 3,5 desiä hiutaleita, 7 desiä vettä, 2 desiä mehukeittoa ja päälle pellavansiemenrouhetta ja soija­lesitiiniraetta. Suosikkini on neljänviljanpuuro ja karviais-boysenmarjakeitto. ­Oivalle tuli desi hiutaleita, kaksi desiä vettä ja mummon keräämiä mustikoita.

Lapsi rakastaa rutiineja, selkeää päivärytmiä. Tärkeätä on myös opettaa kunnioittamaan toisia.

Olen ollut Lauran kanssa naimisissa kohta kuusi vuotta. Pojan syntymän jälkeen suhteeseemme on tullut syvyyttä ­lisää. Puhumme, kunnioitamme toisiamme ja osaamme arvostaa toisen tekemisiä.

Arvostan esimerkiksi sitä, miten Laura pystyy pitämään huushollin kuosissa. ­Arki rullaa."

Hyvän tuurin alushousut

"Hillun aamut pelkissä boksereissa. Sitten vedän treenikamppeet päälle.

Kisoja varten minulla on kahdet hyvän tuurin alushousut. Toisissa on jo reikä, mutta toivon niiden pysyvän sen verran ehjinä, että kestävät kauden loppuun.

Ulkona oli pakkasta 18 astetta, mutta se oli lämmintä pakkasta. Kävin peruskestävyyslenkillä: puolitoista tuntia vapaata hiihtoa. Keli oli hidas, joten kilometrejä kertyi 22.

Kotona Laura, Oiva ja ystäviemme kaksi lasta olivat leiponeet sämpylöitä.

Kaveripariskunta tuli onnittelukäynnille, sillä Laura sai juuri kasvatustieteiden maisterin paperit. Vaikka ­minulla ei ole vaikeuksia nukkua vieraiden aikana, nyt en malttanut mennä päivittäisille ­torkuille. Katsoin hiihtoa ­televisiosta ja ­annoin venyttelyohjeita triathlonille tähtäävälle ystävälle.

Kun lähdin iltapäivällä juosten salille, väsymys tuntui pienenä kiukkuna. Sain sen kuitenkin pidettyä sisällä.

Palatessani valmentajan vaimo oli ­kylässä ja Oiva sanoi ensimmäisen kerran hänen nimensä: Elinaaa!

Elina oli aivan myyty ja minuakin ilahdutti se, että Oivalle tuli uusi sana lisää."

Paheena keksit

"Aiemmin paheeni olivat Pirkan rommi­leivoskeksit tai Kantolan Dops-keksit kastettuna mehuun. Kesästä läh­tien olen syönyt ravitsemusterapeutin ­ohjeiden mukaan kuusi kertaa päivässä, yksinkertaisesti ja terveellisesti.

Joka ateriaa ennen vedän hedelmän. Teen sen vähän Oivalta salaa, ettei herra ala vinkua herkkua itselleen ennen ruokailua.

Illalla jauhoin täysin sippinä melkoisen keon ohraa, kanaa ja salaattia. Siinä meni kolme varttia, eikä annos meinannut upota millään.

Päätinkin, että kauden jälkeen syön pari viikkoa normaali-ihmisen ruokaa. Silloin lorautan kanan sekaan kolmen juuston kastiketta.

Koska syön useammin kuin muu ­perhe, otan välillä ruokaseuraksi Aku ­Ankan. Nykyisin luen sen iPadista. Akun kohtalo lämmittää. Hän on kova yrittämään eikä aina onnistu, mutta harvemmin lan­nistuu.

Lapsuudenkodista olen omaksunut ­tavan, että keittiön pitää olla aina siisti. Illalla saunan ja iltapalan jälkeen putsasinkin pöydän ja tiskitason.

Lauran ja minun yhteinen rauhoittumishetki on katsoa tallentavalta digiboksilta Uusi päivä -sarjaa. Nyt taidamme mennä lokakuun jaksoissa."

Tasatyöntöä unissaankin

"Annan päivän arvosanaksi 9+. Koska kroppa kävi kovien treenipäivien takia ylikierroksilla, pääsin uneen vasta yhdentoista aikaan.

Hiihdän myös nukahtaessani. Vaimon mukaan minusta näkee, koska menen tasa­työntöä, milloin vuorohiihtoa."      

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2014.

Sami toivoi mitalia, ja se tuli

Sami Jauhojärvi, 31, on hiihtäjä, joka etukäteen kertoi tavoittelevansa 6. helmikuuta alkaneissa Sotšin talviolympialaisissa mitalia, ja sellainen tulikin parisprintissä 19.2.2014. Hän asuu vaimonsa ja poikansa kanssa Rovaniemellä paritalossa ja harrastaa metsästystä ja kalastusta. Samin valmentaja on Reijo Jylhä.

Tilaajille
Janne Kataja, Aino-Kaisa Pekonen, Rauli Hirviniemi, Aku Hirviniemi ja Erja Hirviniemi taas kerran saman pöydän ääressä.
Janne Kataja, Aino-Kaisa Pekonen, Rauli Hirviniemi, Aku Hirviniemi ja Erja Hirviniemi taas kerran saman pöydän ääressä.

Hirviniemien pöydässä ei kysellä, ketkä ovat sukua. Kaikkia autetaan mutta ensin syödään.

Jos tämä olisi kohtaus tv-sketsistä, näin se menisi. Otsikko olisi Hirviniemen perhe kokoontuu haastatteluun.

Äiti Erja Hirviniemi, 62, astuu huoneeseen. Naputtelee tullessaan tekstiviestiä....

”On harmi, jos itseltään katkaisee mahdollisuudet tehdä asioita, kun ajattelee, että minulla on lukuhäiriö. Vaikka ei lukihäiriö ole esimerkiksi mikään ihmisen luonteenpiirre”, Venla Vaattovaara sanoo.
”On harmi, jos itseltään katkaisee mahdollisuudet tehdä asioita, kun ajattelee, että minulla on lukuhäiriö. Vaikka ei lukihäiriö ole esimerkiksi mikään ihmisen luonteenpiirre”, Venla Vaattovaara sanoo.

Venla Vaattovaara ajatteli aina olevansa laiska. Kun tutkimuksissa todettiin keskivaikea lukihäiriö, Venla tajusi, ettei lahjakkuus ole kiinni vain koulumenestyksestä.

Luette vain koealueen pariin kertaan, niin kyllä asiat jäävät päähän, opettaja sanoi.

Venlaa ahdisti. Hänelle asiat eivät jääneet päähän lukemalla. Numerot ja sanat hyppivät historiankirjan sivuilla, vuosilukuja oli vaikea muistaa.

”Ajattelin kaiken, mikä oli lukihäiriötä, olevan tyhmyyttä”, Venla Vaattovaara, 23, sanoo.

Peruskoulussa Venlalla oli vaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa aina. Hän oppi lukemaan vuotta myöhemmin kuin identtinen kaksoissisko Heta, ja matematiikan laskukaavoja oli vaikea ymmärtää.

Kun sisko pääsi tunnilla nopeiden lukijoiden ryhmään, Venla luki kirjaa hitaampien lukijoiden kanssa. Se suututti.

”Kun osaamistani vertasi siskoon, näkyi vielä selvemmin, että minulla on ehdottomasti ongelmaa lukemisessa ja kirjoittamisessa. En ymmärrä, miksi tätä ei silloin tutkittu tai en saanut tukea koulussa.”

”En ymmärrä, miksi en saanut tukea koulussa.”

Koska Venla oli kilpailuhenkinen, hän yritti pysyä siskon perässä. Hän luki kirjoja yhtä paljon kuin sisko ja teki töitä koulun eteen niin paljon kuin jaksoi. Silti numerot ja tulokset olivat aina huonommat.

Koulu ei tuntunut tarjoavan mitään apua vaikeuksiin, vaikka äiti yritti sitä saada.

”Koulussa vaikeuksiani laitettiin paljon laiskuuden piikkiin. Laitoin sitten itsekin. Mietin, että tämä johtuu siitä, että olen laiska, enkä tee tarpeeksi töitä.”

Seppeleet auttavat keskittymään

Vastaus takkuilevaan lukemiseen tuli lukion ensimmäisellä luokalla. Tutkimuksissa todettiin, että Venlalla on keskivaikea lukihäiriö.

Se oli helpotus.

”Muistan, että minua turhautti, etten ollut aiemmin ymmärtänyt tehdä asioita toisin. Tuntui, että kaikki kaverit olivat olleet niitä ’normaaleja’ oppijoita. En ollut ikinä tajunnut, että minun vain pitää tehdä kaikki eri lailla.”

Venla alkoi etsiä erilaisia keinoja, millä asiat jäisivät päähän. Alkuun hän alleviivasi tärkeitä kohtia koulukirjoista, myöhemmin löytyi ääneen opiskelu. Nyt Venla selittää opettelemiaan asioita itselleen ääneen. Kun puheen äänittää vaikka puhelimella, sen voi kuunnella uudestaankin.

”Turhautti, etten ollut aiemmin ymmärtänyt tehdä asioita toisin.”

”Huomasin, että minulle on todella tärkeää kuulla asioita.”

Kuunteleminen helpottuu, kun voi samalla tehdä jotain. Nyt ammattikorkeakoulun luennoilla Venlan kynästä syntyy karhuja, parrakkaita miehiä ja kukkia.

”Piirrän paljon hahmoja, joilla on seppeleitä päässä. Se on rauhoittavaa, auttaa keskittymään.”

Venla opiskelee toista vuotta mainonnan suunnittelua Turun taideakatemiassa. Lukihäiriö oli osaltaan työntämässä häntä kohti luovaa alaa. Kun muualla oli tullut epäonnistumisia, kuvataiteissa Venla koki onnistuvansa.

Sama tunne tuli, kun Venla aloitti keväällä Muijavaara-nimisen projektinsa. Siinä hän piirsi sadan päivän ajan joka päivä yhden arvostamansa ”muijan” ja postasi kuvan Instagramiin. Seuraajia ja hyviä kommentteja satoi tuhansia.

”Ajattelin pitkään, että viisautta ja lahjakkuutta on vain se kouluviisaus.”

Nyt sata päivää on ohi, mutta muijien piirtäminen jatkuu. Suosion ohella Venla on saanut sellaisia graafiseen suunnitteluun ja kuvittamiseen liittyviä työtarjouksia, joihin hän ei aiemmin osannut kuvitella edes pystyvänsä.

”Ajattelin pitkään, että viisautta ja lahjakkuutta on vain se kouluviisaus, ja sielläkin tietyt aineet. Että silloin olet viisas, kun osaat matikkaa ja olet siinä hyvä. Nyt tiedän, että lahjakkuus voi olla tällaistakin. Lukihäiriö ei tee minusta tyhmempää.”

Lukihäiriöinenkin voi tykätä lukea ja kirjoittaa

Venlan äiti on äidinkielenopettaja, ja kotona luettiin aina paljon. Kirjoista tuli jo lapsena Venlan intohimo.

Nyt Venla on löytänyt myös kirjoittamisen uudestaan. Hän haaveilee, että voisi jonain päivänä kirjoittaa työssään esimerkiksi copywriterina. Työhakemuksiaankaan hän ei enää piilottele, vaan antaa ne kaverille tarkistettavaksi.

”Olen häpeillyt tosi paljon tekstejäni. Se on kuitenkin pahempi, ettei julkaise mitään kuin se, että kaveri korjaa virheen ja sanoo että joku ei toimi.”

”Olen häpeillyt tosi paljon tekstejäni. Se on kuitenkin pahempi, ettei julkaise mitään kuin se, että kaveri korjaa virheen.”

Venla haluaa sanoa muillekin, ettei omia virheitään pidä hävetä. Maailmasta löytyy aina joku, joka voi oikolukea tekstin. Hyvä ajatus ei myöskään katoa mihinkään yhdyssanavirheen takia.

”Jos tekee hyvää sisältöä, totta kai se pitää julkaista maailmalle!”

Nyt Venla tietää myös sen, että lukihäiriönkin kanssa voi saavuttaa ihan mitä vain, jos vain itse niin päättää. Hän on tavannut muita lukihäiriön kanssa eläviä ja nähnyt, että hekin työskentelevät esimerkiksi lääkäreinä ja opettajina. Se on antanut Venlallekin intoa.

”Lukihäiriö ei ole mikään este, joskus hidaste, mutta aika usein vain erilainen tie saavuttaa asioita.”