"Toivon, että Marika saa elää läheistensä keskellä elämää, jossa tuntee itsensä rakastetuksi", Marikan äiti Kirsi sanoo.
"Toivon, että Marika saa elää läheistensä keskellä elämää, jossa tuntee itsensä rakastetuksi", Marikan äiti Kirsi sanoo.

Marika, 16, vammautui vaikeasti liikenneonnettomuudessa, kun oli kaksivuotias. Moni on ehdottanut, että tyttö muuttaisi laitokseen. "Mutta minä olen Marikan äiti, ja meille on annettu tämä elämä."

Sängyn vieressä on enkelitaulu, seinätapetissa kauniita suuria kukkia. Marika herää joka aamu puoli yhdeksän maissa.

Huomenta, Marika, aletaankos aamupesuille, äiti Kirsi Leskelä juttelee. Nukuitko sie hyvin?

Marika ei vastaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun äiti hyräilee radiosta soivan Mikael Gabrielin Riippumaton mukana, Marika alkaa nauraa. Kohta harjataan ja letitetään tukka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vähän myöhemmin kotiin tulee hoitaja, aika usein Sonja. Sonja lukee Marikalle hevoskirjoja.

Puolen päivän jälkeen on päiväunien vuoro. Iltapäivällä Marika harjoittelee tuettuna seisomista.

Marika on 16-vuotias.

Tavallinen taapero ja pimpula-viulu

Limpsin, lampsin -lastenlaulu oli Marikan suosikki neljätoista vuotta sitten. Toisaalta hän piti silloin myös Katri Helenan kappaleesta Anna mulle tähtitaivas.

Marika osasi molempien sanat. Hän oli saanut ukiltaan viulun, jota kutsui pimpulaksi. Saat opetella soittamaan sitä, kun vähän kasvat, vanhemmat lupasivat.

Onnettomuuspäivänä paistoi aurinko ja pohdittiin jäätelöiden ostamista.

Hän käveli mielellään ulkona saksanpaimenkoira Nadja vierellään, tervehti iloisesti vastaantulijoita ja jäi juttusille.

Tämä kuva Marikasta otettiin kaksi päivää ennen onnettomuutta, 2.4.2003.
Tämä kuva Marikasta otettiin kaksi päivää ennen onnettomuutta, 2.4.2003.

Huhtikuussa 2003 Marika pääsi äidin kanssa käymään Lieksassa, kotoa Joensuusta ajettiin kauppoihin ja tädin työpaikalle.

Ilmassa tuoksui ihan keväältä jo, paistoi aurinko, pohdittiin jäätelöiden ostamista. Juuri ennen paluumatkaa Kirsi mietti, pitäisikö auto vielä käydä tankkaamassa.

Ensin Marika näytti vain nukkuvan

Yhtäkkiä omalla kaistalla tuli kaksi autoa vastaan.

”Siitäpä se sumu sitten alkoikin”, Kirsi sanoo.

Törmäys osui apukuskin puolelle takaoveen, juuri sillä puolella Marika istui turvaistuimessaan ja näytti nukkuvan.

”Yritin turhaan herätellä Marikaa. Sitten huomasin, että hänen kypärämyssynsä alkoi kastua vereen toiselta puolelta.”

Saisivatpa pikkukoululaiset kulkea turvassa. Kantaisivatpa aikuiset kuskit vastuunsa ja ajaisivat varovasti.

Jossain vaiheessa saapui pelastushelikopteri.

Myöhään illalla perhe pääsi katsomaan Marikaa. Pieni ihminen letkuissa ja piuhoissa, monitorien ja valvontalaitteiden keskellä. Piipitystä ja suhahduksia. Lapsen pää paketissa, kasvoissa naarmuja ja mustelmia.

Tärkeimmältä tuntui saada tytär kotiin

Oikeastaan Marika näytti mustelmia lukuun ottamatta samalta kuin ennen. Se oli ehkä kaikkein vaikeinta, Kirsi miettii.

Parin viikon kuluttua Marikaa alettiin herätellä. Hänellä oli vaikea aivovamma, puhe- ja liikuntakyky olivat menneet. Pian puhkesi myös epilepsia.

”Kuiskasin joka ilta Marikan luota pois lähtiessäni hänelle, että yhdessä tästä selvitään. Äiti jää kotiin sinua hoitamaan, kun pääset pois sairaalasta.”

Marika kotipihassa syksyllä 2015. "Marika nauttii asioista, jotka voi kokea omilla aisteillaan - vaikka ne olisivat muille pieniä ja arkisia."
Marika kotipihassa syksyllä 2015. "Marika nauttii asioista, jotka voi kokea omilla aisteillaan - vaikka ne olisivat muille pieniä ja arkisia."

Se tuntui tärkeimmältä. Että Marika tulisi kotiin. Kesäkuussa niin kävi. Sitten alkoi uudenlainen arki.

Omaishoitajana 14 vuotta, ympäri vuorokauden

Kun Marika katsoo äitiä, Kirsi ymmärtää, millä tuulella tytär on, millainen on päivä ja hetki.

”Hänellä on hyvin ilmeikkäät kasvot ja niiltä on helppo lukea ilo, huumorin pilke, suru ja pelko.”

Kun Kirsi istuttaa perennoita kukkapenkkiin, Marika istuu pyörätuolissaan vieressä.

Kirsi on ollut Marikan omaishoitaja neljätoista vuotta. Aika paljon ollaan kotosalla.

Kesällä 2017 Kirsi ja Marika tekivät retken Valamon luostariin.
Kesällä 2017 Kirsi ja Marika tekivät retken Valamon luostariin.

Kun Kirsi istuttaa perennoita kukkapenkkiin, Marika istuu pyörätuolissaan vieressä. Kun Kirsi laittaa perunat kiehumaan, Marika loikoilee sängyllään Väinö-kissa jalkojen päällä.

”Vaikka ääneen puhuminen on yksipuolista, Marika pystyy tuomaan omat tunteensa ja asiansa hyvin esiin erilaisilla äänteillä ja äänensävyillä.”

600 euron sakot

Kolarin aiheuttanut kuljettaja sai rangaistuksekseen 600 euron sakot. Hän oli nukahtanut rattiin.

”Rangaistus on mitätön vammoista, jotka muuttivat Marikan loppuelämän. Mutta tällainen Suomen oikeusjärjestelmä on.”

Tein päätöksen, etten kuluta voimiani katkeroitumiseen.

Kirsi silittää Marikan hiuksia varovasti. Päänahka on ajoittain kosketusherkkä, siinä on leikkausten jäljiltä niin paljon arpia.

”Tein kuitenkin jo alkumetreillä päätöksen, etten kuluta voimiani katkeroitumiseen. Ennemmin käytän nekin voimat omaan jaksamiseeni ja Marikasta huolehtimiseen.”

Ennen onnettomuutta rakastimme koko perhe Lapin-reissuja. Ne on nyt reissattu.

Kirsi hoitaa Marikaa vuorokauden ympäri. Lomaa on kaksi tai kolme vuorokautta kuukaudessa.

”Ei tässä elämässä hirveitä palautumisia ja irtiottoja arjesta ole. Ennen onnettomuutta rakastimme koko perhe Lapin-reissuja. Ne on nyt reissattu.”

Kirsi hymyilee, hiukan yllättäen. Hän ei ole koskaan ajatellut vakavissaan, että Marikan paikka olisi laitoksessa.

Moni on sitä ehdottanut.

”Mutta minä olen Marikan äiti. Olen sitoutunut pitämään hänestä huolta, kaikista vammoista huolimatta tai juuri siksi.”

Millaista Marikan elämä olisi? 

Niin isot reput hennoilla hartioilla! Syksyisin Kirsi katsoo liikenteessä kulkevia pikkukoululaisia.

Saisivatpa kulkea turvassa, hän ajattelee. Kantaisivatpa aikuiset kuskit vastuunsa ja ajaisivat varovasti.

”Väsyneenä ajaminen vastaa yhden promillen humalatilassa ajamista. Jos meihin törmännyt kuski olisi ottanut torkut levähdyspaikalla, Marikan elämä olisi aivan erilaista.”

Joskus Kirsi miettii, minkälaista.

Marikalla ei kavereiden suhteen ole ruuhkaa. Yksi sydänystävä hänellä onneksi on.

Marika opiskelisi ehkä lukiossa, kuten isosiskonsa aikoinaan. Hän tulisi ja menisi ystäviensä kanssa.

”Marikalla ei kavereiden suhteen ole ruuhkaa. Yksi sydänystävä hänellä onneksi on. Tytöt piirtelevät avustajien tuella ja laittelevat toisilleen kortteja.”

Marika soittaisi ehkä viulua.

Suru siitä, mitä kaikkea lapsi on menettänyt, nousee joskus pintaan.

Äidin mielestä Marikalla on yhä aivan samanlaiset silmät kuin kaksivuotiaana: iloiset ja ilmeikkäät.
Äidin mielestä Marikalla on yhä aivan samanlaiset silmät kuin kaksivuotiaana: iloiset ja ilmeikkäät.

”Suru siitä, mitä kaikkea lapsi on menettänytkään, nousee joskus pintaan.”

Mutta toisaalta juuri tämä elämä tuntuu omalta. Sillä juuri tämä elämä on annettu.

Illalla Marika ja äiti menevät saunaan. Kirsi tiputtaa löylykauhaan pari pisaraa koivun tuoksuista löylytuoksua, kiuas sihahtaa, lämpö leviää, Marika hymyilee.

Vierailija

Onnettomuuden jälkeen ei, isompikaan tuomio ei olisi tuonut hyvää mieltä. Mutta isommat tuomiot vähentävät rikkeitä. Sitähän ei tiedä kuinka paljon, mutta yksikin onnettomuus vähemmän on jo parempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla