Onko vanhat hyvät ajat vain hokema vai oliko kaikki tosiaan ennen paremmin? KK:n kysely paljasti viisi asiaa, joita ihmiset takavuosilta ikävöivät.

1. Elettiin leppoisammin

Moni vastaaja kaipaa menneisyydestä rauhaa ja hyviä välejä kanssaihmisiin. Entinen koetaan leppoisaksi, nykyisyys stressaavaksi ja hivenen arveluttavaksi. Näin takavuosia muistellaan:

”Oli luottamusta kanssaihmisiin ja yhteiskuntaan. Ei tarvinnut varoa niin paljon onnenonkijoita ja hämärämiehiä.”

”Maailma oli valoisampi, kiireettömämpi, aidompi ja viattomampi.”

”Oli Kekkonen.”

”Oli turvallista elellä. Kuulun siihen viimeiseen sukupolveen, joka on elänyt kansallisvaltiossa ja käyttänyt omaa rahaa.”

2. Taskussa ei ollut älypuhelinta

Emme osaa pitää näppejämme erossa älyluureista ja tableteista. Moni vastaaja tuntee, että ennen niiden maailmanvalloitusta kanssaihmiset kohdattiin aidommin. Piipahdettiin kylään, turistiin mukavia kun nähtiin. 

”Ei ollut kännyköitä eikä somea, oli rauhallisempaa ja kiireettömämpää elämää, kun kaikki ihmiset eivät kävelleet puhelin korvassa.”

”Ihmiset kyläilivät enemmän toistensa luona kun ei ollut nettejä, kännyköitä jne.”

”Ihan oikeasti seurusteltiin livenä! Voitko kuvitella?!”

3. Lapset olivat reippaampia

Ennen piltitkin viipottivat punaposkisina pihamaalla eivätkä nysvänneet sisällä pleikkareitten ja älypuhelinten ääressä. Kaikki käyttäytyivät paremmin. Näin ainakin muistoissamme:

”Välitettiin läheisistämme, ystävistämme, naapureistamme."

”Lapset leikkivät enemmän ulkona kavereiden kanssa.”

4. Kassalla maksettiin markoilla

Suomalaiset ikävöivät yhä markkaa, paljasti KK:n kysely. Ehkä siksi, että hinnat tuntuivat silloin siedettävämmiltä. Nykyisyys tuntuu materialistisemmalta kuin menneisyys.

”Oli vielä markat ja halvemmat hinnat.”

”Globaalit yritykset eivät määränneet poliittista päätöksentekoa ja rahamarkkinoiden kehitystä.”

”Ihmiset tarjosivat naapuriapua ilman korvausvelvollisuutta.”

5. Aurinko paistoi kesällä koko ajan

Ja kuten muistoissa aina, ilmatkin olivat ennen ihan toista. Elettiin jäätelökesiä ja paahdettiin ihoa ruskeaksi ilman huolta huomisesta. Harva tajusi huolestua edes ihosyövästä saati ilmastonmuutoksesta.

”Kesät olivat kauniita ja lämpimiä.”

”Aurinko paistoi aina.”

Lähde: Kodin Kuvalehden kysely, johon osallistui 333 vastaajaa.

Nyt on paljon parempi!

Niitäkin vastaajia oli, joiden mielestä menneisyyden haikailu on yhtä tyhjän kanssa. Nämä optimistit eivät katso taaksepäin, vaan luottavat tulevaisuuteen.

”Eiköhän kaikki ole nyt paremmin.”

”Vanhojen aikojen huonot puolet ovat jo unohtuneet.”

”Mennyt aika on eletty niin hyvin kuin osattu. Nyt juuri elettävä aika on parasta.Tulevaisuuden hoitavat mahtavat nuoret voimat. Iloitsen ja luotan tulevaan.”

Retriikka

Ennen oli paremmin - vai oliko? Näitä asioita suomalaiset kaipaavat menneestä

Juuri noita kohtia en välttämättä itse tunnista ainakaan täysin. Olen maalta syrjäkylältä. Leipä perheeseen tuli maatöistä. En tiedä oliko se kovin leppoisaa paahtaa kesäisin heinäpellolla, kasvimaalla, viljapellolla, matonpesussa jne. Työ oli raskasta ja kyllä joskus aika hektistä. Talvi oli helpompaa mutta koulupäivät oli pitkiä kun koulumatka oli pitkä (alakouluun 17 km ja yläkouluun 35 km yhteen suuntaan). Ja kyllä sitä talvella kotonakin lunta ja lehmän lantaa luotiin. En minä nykyäänkään...
Lue kommentti

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.