Haastattelu tehtiin keväällä 2013.
Haastattelu tehtiin keväällä 2013.

Ministerin pestistä eroamaan joutunut Heidi Hautala katui jo keväällä sitä, ettei aina osaa elää oppiensa mukaisesti.

Heidi Hautala antoi keväällä Tunisiassa haastattelun Kodin Kuvalehden Olipa päivä -palstalle.

AAMIAISEKSI SAIN ihanaa tuorepuristettua appelsiinimehua, maitokahvia ja makeaa tunisialaista kakkua. Olin työmatkalla Tunisiassa ja majoituin Tunisin vanhankaupungin ihastuttavassa hotellissa. Sen kaikki 12 huonetta oli sisustettu yksilöllisesti paikallisin käsitöin ja antiikkihuonekaluin.

KUN PUKEUDUIN, jouduin ajattelemaan hieman edustamista. Päädyin siistiin mustaan hameeseen, valkoiseen paitapuseroon ja mustaan nahkatakkiin. Siihen turvaudun, olenpa missä tahansa mantereella tai ilmanalassa.

TYÖPÄIVÄNI ALUKSI tapasin Sheraton-hotellissa Lila Lefevren, joka suunnittelee Välimeren alueen naisille omaa televisiokanavaa, Nissa-tv:tä. Huomasin, että olemme toisillemme jo sen verran tutut, että sinuttelimme toisiamme ranskaksi. Suomi on tukenut pyrkimyksiä Nissa-tv:n perustamiseen, joten valmistauduin pitämään seminaarin avauspuheen.
Harmittelin ylenpalttisia turvallisuusjärjestelyjä ja liiallista autossa istumista. Mutta joissakin maissa ministerin roolia ei voi esittää uskottavasti alistumatta autosaattueisiin. Eli turha purnata asioista, jotka eivät minulle kuulu.

EN VOISI LUOPUA tiukan ohjelman keskellä lyhyistä vapaista hetkistä. Pyrin aina pakenemaan omille teilleni. Nyt Suomen Tunisian suurlähettiläs Tiina Jortikka-Laitinen vei minut viehättävään 1500-luvulla rakennettuun vanhojen tavaroiden kauppaan ja Medinan vanhoille kujille. Ostin ihanat säämiskätossut, joita on hyvä pitää jalassa hotellin kylmillä kivilattioilla ja pitkillä lennoilla.

ILAHDUIN tunisialaisten naisaktivistien energiasta ja hiukan vihastakin. Islamistien uhan alla he pelkäävät menettävänsä saavuttamansa oikeudet.

LOUNASAIKAAN sain keskustella Tunisian ihmisoikeusministerin kanssa. Toivotin hänelle menestystä, koska hän vaikutti olevan aidosti ihmisoikeuksien puolella, vaikka onkin valtapuolue Ennahdan edustaja – ja valtapuolueen islamistiset pyrkimykset herättävät pelkoa.

EN KERTAAKAAN ajatellut, että tehtäväni olisi tylsä ja matkaseura ikävää. Rasittavin rutiini on matkalaukkujen purkaminen ja pakkaaminen. En koskaan opi pakkaamaan täydellisesti. Tälle matkalle onnistuin jo valitsemaan yhteensopivat vaatteet, mutta kaikki romuttui, kun matkan alkupäivinä ostin Marokosta pölyisiä mattoja. Pakkausidolini on seurapiiritoimittaja Rita Tainola, jonka tapasin kerran Dohassa. Hän matkustaa aina kevyesti vain muutama mekko laukussaan ja pesettää vaatteensa hotellissa.

ÄRSYYNNYIN siitä, että Tunisian vanhoilliset piirit ovat nostaneet hirveän hulabaloon Suomessa asuvan suurlähettilään Zohra Ladghamin moraalista. Erityisesti sosiaalisessa mediassa on levinnyt väite, että hän olisi ajanut Suomessa autoa humalassa ja siksi häntä ollaan kutsumassa kotiin kesken kauden. Erikoista, koska Suomessa poliisitutkinta on kesken ja näyttäisi siltä, ettei yksikään Tunisian suurlähetystön työntekijä ole asiasta epäiltynä.

KAIPASIN kevättalven ohikiitävää hankikantoa. Mietin myös, missä vaiheessa kuunkierto mahtaa olla. En ole nähnyt täysikuuta aikoihin, ja kuunkierron paljastava rannekellonikin on epävireessä.

KADUN SITÄ, etten aina osaa elää oppieni mukaisesti. Saatan hermostua pienistä asioista ja puran välillä paineita läheisilleni ja työkavereille. Kadun sitä joka kerta.

MATKAKAUPUNGISSANI Tunisissa kunnioitan ja ihailen ikivanhaa historiaa ja Välimeren kauneutta. Samalla mietin, miksi turistit välttävät näitä paikkoja. Ilmeisesti Arabikevään tapahtumat ovat pelottaneet heidät. Ihan turhaan.

PÄIVÄN KOHOKOHTA oli se, että kunnianarvoisa egyptiläiskirjailija Nawal El Saadawi ehdotti illallista ja saimme houkuteltua hänet Tunisin juutalaisravintolaan. Pohdimme yhdessä, miten voitamme maailmanlaajuisen patriarkaatin. Seuraavaksi haluan lukea jonkin El Saadawin kuuluisista kirjoista.

UNELMOIN kesästä, kukkasista, mehiläisistä ja perhosista. Suomeen päästyäni aion tilata salkoruusun, tarharuusun, ritarikannuksen ja tähtiputken siemeniä.

MENIN NUKKUMAAN onnellisena kaikista valaisevista keskusteluista ja mukavasta iltateehetkestä. Paksujen kiviseinien sisällä viileässä huoneessa ja paksun, lämpimän peiton alla oli hyvä nukahtaa.

ARVOSANA päivälle: 10–.

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.