Patapää, pottatukka, harakanpesä, sheivatut kulmakarvat. Kodin Kuvalehden lukijat paljastivat ikimuistettavimmat kampaamomokansa.

1. Kulmakarvani katosivat.

"Helsinkiläisessä parturissa oli ripeä meininki. Ensin parturi kyni hiukseni salakavalasti todella lyhyiksi. Sitten hän kysyi, saako kulmakarvojani siistiä. Yllätyin, mutta sanoin joo. Sekunnin sadasosassa parturi sujautti kamman kulmakarvoihini ja kyni ne hiustenleikkauskoneella. 

Peiliin katsoessani järkytyin. Parturille sanoin: Kiitos, kyllä on tosi hyvä. Jäin odottamaan, että kulmakarvat kasvavat takaisin. Olin tuolloin kolmikymppinen nuorimies."

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

2. Muutuin peikoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Pyysin kampaajalta ihanaa juhlakampausta, mutta hän föönasikin kiharani suoraksi, sähköiseksi sotkukimpuksi. Peilistä katsoi peikko.

En jäänyt jahkailemaan vaan pyysin vesisuihkepullon. Kampaajalta kysyin: Oikeesti, onko tämä näkemyksesi juhlakampauksesta? En kehtaa mennä edes ulos! Tietenkään en maksanut kampauksesta mitään."

3. Minusta tuli patapää.

"Menin kehutulle kampaajalle, jota en ollut koskaan tavannut. Katselin tyytyväisenä, kuinka hänen tuolinsa edessä oli diplomeita kilpailuvoitoista. Leikkaamaan tulikin nuori tyttö, joka alkoi leikata hiuksiini patapäämallia.

Ensin ajattelin, että ehkä en vain ymmärrä tämän päivän muotia. Kun näin peilistä, miten toinen kampaaja alkoi vilkuilla huolestuneena minuun päin, tajusin, että nyt ollaan menossa metsään. Maksuvaiheessa selvisi, että kisakampaaja olikin lomalla. Hiukseni oli leikannut häntä tuurannut opiskelija.

Kotona itkin. Sitten varasin ajan toiseen kampaamoon."

4. Korvani sojottivat kolosta.

"Kampaaja puhui kuin riivattuna ja saksi vimmatusti. Komeuden viimeisteli mummoföönaus.

Kotona työnsin pääni vesihanan alle ja muotoilin kampauksen uudelleen. Tässä vaiheessa huomasin, että otsahiukset olivat aivan vinot ja keskeltä roikkui tuppo. Kampauksen toisella sivulla oli kolo, jonka läpi paistoi korva.

Pyysin hyvitystä. Kampaaja perusteli luulleensa, että nimenomaan haluan vinon otsatukan. Mutta entä se tuppo ja läpipaistava korva?"

5. Sain harakanpesän.

"Pyysin perusnutturaa, mutta sain harakanpesän. Sanoin kampaajalle, että tämä ei ole ookoo. Hän yllättyi palautteesta, mutta poisti harakanpesän ja teki tilalle nutturan."

6. Hiukseni lyhenivät liikaa.

"Pyysin kampaajaa leikkaamaan hiukseni niin, että ne yltävät olkapään korkeudelle. Näytin mitan kädellä.

Kun kampaaja alkoi leikata, sanoin ääneen, että "nyt taitaa lähteä vähän liikaa". Kampaaja kuitenkin sanoi, että "ei lähde, hyvä siitä tulee".

Ensin kauhistuin, mutta lopputulos oli kuitenkin yllättävän hyvä. En olisi koskaan uskaltanut leikkauttaa hiuksiani niin lyhyiksi, jollei se olisi tapahtunut vahingossa. Menin vielä seuraavankin kerran tälle samalle kampaajalle, mutta kun hän TAAS leikkasi enemmän kuin pyysin, äänestin jaloillani."

7. Sain pottatukan.

"Kampaaja ymmärsi kaikki ohjeeni väärin. Lopputulos oli hirveä pottakampaus. Kotona itkin, enkä suostunut ottamaan pipoa päästä."

8. Sain kirkkaankeltaisen pottatukan.   

"Kaupunkiini saapui hiusmallikiertue. Minut valittiin mukaan ja pääsin ryhmään, jossa kampaajalle annettiin vapaat kädet.

Kampaaja halusi väkisin värjätä hiukseni kirkkaankeltaisiksi, vaikka se ei sopinut ollenkaan muiden mallien hiusten kanssa samaan sarjaan. Lisäksi hiukseni leikattiin pottamalliin, joka kuulemma oli muotia. Erotuin muusta porukasta, enkä todellakaan edukseni.

Olen lyhyt ja vähän lihava, joten kirkkaankeltaisessa pottatukassani en ollut todellakaan parhaimmillani. Kamalimmalta tuntui astella lavalle ja nähdä salin täydeltä sääliviä katseita. Kukaan ei halunnut hiuksistani kuvaa koko iltana, enkä kyllä ihmettele."

Lähde: Kodin Kuvalehden nettikysely.

Vinoa ja rikkonaista kirjoitti:
Aika hurjia kokemuksia. Itse sanon kampaajalle, mitä odotan leikkaukselta. Näytän kuvan, jonka olen katsonut valmiiksi netistä ja tarkennan vielä kriittiset mitat ja kampaajan käyttämän tekniikan. On vain yksi ainoa kampaaja, jonka tuoliin istun ja annan hänen tdhdä oman päänsä mukaan - hän tietää makuni. Muille annan selvät ohjeet. En ole joutunut häpeämään edes opiskelijan käden jälkeä päässäni.

Hei nimimerkki Vinoa ja rikkonaista: toimintatapasi kuulostaa sellaiselta, jolla varmaan pääsee parhaiten toivomaansa tulokseen! Kuvan näyttämistä kannattaisi varmaan muidenkin harkita. Ja toki tutuksi tullut kampaaja on aina mukavan tuntuinen valinta.

Vinoa ja rikkonaista

Aika hurjia kokemuksia. Itse sanon kampaajalle, mitä odotan leikkaukselta. Näytän kuvan, jonka olen katsonut valmiiksi netistä ja tarkennan vielä kriittiset mitat ja kampaajan käyttämän tekniikan. On vain yksi ainoa kampaaja, jonka tuoliin istun ja annan hänen tdhdä oman päänsä mukaan - hän tietää makuni. Muille annan selvät ohjeet. En ole joutunut häpeämään edes opiskelijan käden jälkeä päässäni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla