Kasvitieteilijä Jussi Tammisola ei jaksa ymmärtää villiruokavillitystä.

”Kasvit ovat eliökunnan myrkkypesäke.”

Siinäpä lause, jota ei arvaisi kuulevansa kasvi-ihmisen suusta, mutta tällä puhujalla on sanoilleen tutkimuksellista pohjaa. Kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisolan mielestä nykyinen villiruokavillitys on pahimmillaan hengenvaarallinen.

”Ihmiset luulevat, että kasvit haluavat tulla syödyiksi. Eivät halua. Päinvastoin, ne valmistavat satojatuhansia kemikaaleja, joilla yrittävät pitää tuholaiset loitolla”, Jussi Tammisola sanoo.

Kasvien näkökulmasta ihmiset ovat tuholaisia siinä missä tuhohyönteiset ja jäniksetkin.

Kemikaalit puolestaan ovat samanlaisia, valmistipa niitä ihminen tai luonto. Suurina annoksina monet niistä aiheuttavat syöpää.

”Ero on siinä, että säädökset vaativat tekemään turvallisuustutkimuksen ihmisen valmistamille kemikaaleille. Kasvi ei lupia kysele.”

Myrkkysalaattia koivusta

Villiruuan harrastajien on syytä olla tarkkana esimerkiksi keväisen koivunlehtisalaatin kanssa. Kotimaisen väitöstutkimuksen mukaan koivun nuorissa lehdissä ja oksissa on myrkkyhartsinystyjä, joilla puu torjuu myyriä, jäniksiä ja hirviä.

”Kun koemyyrille ei tarjottu muuta ruokaa kuin nuoria koivunlehtiä ja -oksia, ne kuolivat nälkään. Myrkkyhartsi pilasi niiden ruuansulatuksen”, Jussi Tammisola kertoo.

Fiksut eläimet tekevätkin toisin kuin ihminen: ne jättävät nuoret koivut rauhaan, mutta ovat paikalla heti, jos täysikasvuinen puu kaatuu.

”Puolustusaineiden tekeminen on kasville iso ponnistus, joten se ei valmista niitä turhaan. Ison koivun latvuksissa myrkkyä on vähän, koska hirvikään ei sinne enää ylety.”

Marja hyvä, jäkälä ei

Perinteiset luonnonmarjat, kuten mustikka, vadelma ja puolukka, ovat ihmiselle turvallista, hyödyllistä ja tarpeellista ruokaa.

”Nämä kasvit ovat nimenomaan tarkoittaneet, että nisäkkäät söisivät niiden marjoja ja levittäisivät siemeniä ulosteissaan”, Jussi Tammisola sanoo.

Villivihannesten laita on toisin. Nälkäaikoina ne ovat toimineet ihmisen hätäravintona, mutta nykyisin Jussi Tammisola pysyisi viljellyissä vihanneksissa. Niistä saa samat ravinteet kuin villikasveistakin, mutta tutkitussa ja valvotussa paketissa.

”Varmasti esimerkiksi nokkosessa on paljon rautaa, mutta rautaa saa tarpeeksi silloinkin, kun syö riittävästi viljeltyjä vihanneksia. Yhden hyvän asian takia ei kannata riskeerata ja ottaa tietämättään kymmeniä pahoja asioita, joita kasvissa saattaa olla.”

Jos nälänhätä palaisi, kasvitieteilijäkin alkaisi etsiä hätäruokaa luonnonkasveista. Sitä ennen hän ei menisi takaisin aikaan, jolloin Suomessa kuoltiin esimerkiksi jäkälään.

”Nälkävuosina jäkälää annettiin kaikein köyhimmille, ja he kuolivat sekä myrkkyihin että ravinnon puutteeseen. Jäkälän ravintoarvo on surkea. Nyt jäkälää tarjotaan kovaan hintaan huippuravintoloissa”, Jussi Tammisola ihmettelee.

 

3 x villivihannes

Tätä mieltä Jussi Tammisola on kolmesta tavallisesta, usein suositellusta villivihanneksesta:

Nokkonen: ”Se torjuu tuholaisia lähinnä muurahaishapolla. Jos nokkosen ryöppää, muurahaishappo poistuu ja kasvista tulee syötävä tuote. Näin sanoisin lonkalta, tutkimustietoa minulla ei ole.”

Vuohenputki: ”En ole perehtynyt vuohenputkestakaan tehtyihin tutkimuksiin. Sitä voinee syödä, jos sen tunnistaa ihan varmasti. Putkikasveissa on paljon myös tappavan myrkyllisiä lajeja.”

Voikukka: ”Voikukan maitiaisnesteestä tehtiin sodan aikana kumia. Minä en söisi kumivihannesta.”

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.