KK:n päätoimittaja pyysi lukijoita lähettämään hänelle postia. Sitä saapui joka puolelta Suomea.

Kodin Kuvalehden päätoimittaja Minna McGill pyysi KK:n numeron 17/2015 pääkirjoituksessa, että KK:n lukijat lähettäisivät hänelle pullopostia:

"Olisi aivan mahtava kuulla, missä päin Suomea tai maailmaa Kodin Kuvalehteä luette, mitä ajattelette tästä maailmasta. Mistä iloitsette? Mistä liikututte? Jos Kodin Kuvalehden kautta on löytynyt ystävä tai puoliso, siitäkin saa mieluusti kertoa. Tiedämme, että näitäkin tarinoita on.

Nyt tuleekin pyyntö. Kun pulloposti (eli uusi Kodin Kuvalehden numero) on tullut perille, ota yhteyttä. Yhdellä lauseella tai useammalla, kuvalla tai videolla,sähköpostilla tai postikortilla."

Ja postia tuli. Sitä saapui sähköpostitse ja Minnan blogiin. Lukijat lähettivät kortteja ja kirjeitä. Jopa yksi videoviesti tuli. Lähettäjien joukosta löytyi niin teini-ikäisiä tyttöjä kuin eläkepäivistä nauttivia lukijoita.

Saapuipa postia myös ulkomailta. Toimitukseen saapui viestejä Virosta, Hollannista, Sudanista, Belgiasta, Sloveniasta, Sveitsistä, Kanadasta, Yhdysvalloista, Saksasta, Kyprokselta, Italiasta, Portugalista, Tanskasta sekä Australiasta.

Ihan oikeaa pullopostia

Lukijat kertoivat viesteissään paljon myös itsestään. Toiset jakoivat elämäntarinansa, toiset lähettivät kuvan ja tervehdyksen.

"Oli aivan mahdottoman hienoa saada kaikki nuo viestit ja tutustua lukijoihin paremmin. Lämmin kiitos jokaiselle pullopostia lähettäneelle", Minna kiittää.

Yksi lukija kertoi oman uskomattoman kokemuksensa pullopostista:

"Olen lähettänyt aivan aitoa pullopostia. Olimme 1970-luvulla matkalla Suomeen kesälomalle Travemündestä, kun mieheni ja viisivuotias poikamme heittivät laivan kannelta pullopostia Itämereen. Antti-poika oli tarhassa saanut innostuksen pullopostitarinoista.

Asia unohtui. Tullessamme lomalta kotiin olikin jo kirje postilaatikossa. Itä-saksalainen perhe oli ollut lomalla rannalla ja lapset leikkineet rannalla ja löytäneet Antin viestin. Näin alkoi tähän päivään saakka oleva ystävyys entisen itäsaksalaisen perheen kanssa. Paketit ja kirjeet kulkivat  ahkeraan sinne ja tänne. Ystävyytemme säilyy vaikka rajat murtuivat."
- Ulla Schwäbisch Gmünd

Eräs lukija muisteli lämmöllä lapsuudessa syntynyttä kirjekaveruussuhdetta, joka on kantanut jo melkein 40 vuotta:

"Sain ala-asteella kirjekaverin, eteläafrikkalaisen Michelen. Ensimmäisen kerran tapasin hänet Amsterdamissa vuonna 1992, sitten kävin Johannesburgissa 1996 ja Michele tuli joulun viettoon Suomeen vuonna 2000.

Nykyisin ei enää tarvitse jännittää, milloin kirje kolahtaa postiluukusta. Ensin tuli sähköposti, sitten tekstiviestit, skype, facebook, whatsappit ja muut. Reaaliaikainen yhteydenpito on ihan muuta, mitä olisi ikinä osannut lapsena kuvitella. Ja sain siis ikiaikaisen ystävän, jo 37 vuodeksi tähän asti."

 

Postin kirjosta innostuneena laadimme kartan, jolta näet, mistä kaikkialta Suomesta KK:n lukijat ovat kotoisin. Katso se alta! 

 

 

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.