Voittoisa Kodin Kuvalehden toimitus juhlatuulella Aikausmedian Edit-gaalassa torstaina Helsingin Kulttuuritalolla.
Voittoisa Kodin Kuvalehden toimitus juhlatuulella Aikausmedian Edit-gaalassa torstaina Helsingin Kulttuuritalolla.

Kodin Kuvalehti sai kunniamaininnan aikakauslehtien Edit-kilpailussa, jossa olimme ehdolla vuoden 2017 yleisölehdeksi. Ykkössija meni tällä kertaa sivu suun, mutta paikka kolmen parhaan joukossa lämmittää. Ja olemmehan me ehtineet voittaa elämässämme jo vaikka mitä!

Vuoden yleisölehden palkinnon vei tällä kertaa Taito-lehti. Onnea heille! Vähän meitä harmitti, mutta ei pahasti, koska me Kodin Kuvalehdessä töitä tekevät olemme tottuneet voittamaan. Kokosimme yhteen makeat muistomme voitoista, jotka eivät koskaan unohdu.

”Noin kuusivuotiaana elin elämäni voittoisinta aikaa: Voitin lyhyessä ajassa erilaisista arvonnoista käsin tehdyn pitsipäiväpeiton parisängylle ja joulukinkun. Lisäksi lasten radio-ohjelman kisasta voitin vielä kukkokuvioisen käsipyyhkeen! Sen jälkeen onkin ollut hiljaista voittorintamalla.” – Heidi

”Limskakori toimitettiin kotiin valtavalla kuorma-autolla.”

”Voitin yhdeksänvuotiaana piirustuskilpailusta (arvonnalla, ei taitojen ansiosta) korillisen Pupu Tupuna -limskaa. Kori toimitettiin kotiin valtavalla kuorma-autolla! Pari iltapäivää kaverit tulivat koulun jälkeen nauttimaan virvokkeita, sitten kaikki oli mennyt. Muistan yhä, miten haaveilin voittavani jostakin kisasta ihanimman palkinnon, mitä kuvitella saattoi: päivä Linnanmäellä parhaan kaverin ja Mikko Alatalon seurassa. Olin murtunut, kun onni ei suosinut.” – Anna P.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Koululaisena voitin liikennetaitokilpailun. Voittajat oli kutsuttu isoon auditorioon vastaanottamaan yllätyspalkintoja. Huhuttiin, että palkinto on polkupyörä, mutta se olikin pieni pokaali. Lisäksi olen voittanut luokan äänestyksellä piirustukseni luokkalehden kanteen. Luultavasti siksi minusta tuli toimittaja.” – Sanna

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Olen kerran saanut narunvedossa vapaa valinnan! Olin silloin yhdeksänvuotias, ja luonnollinen valinta oli pehmonalle. Sille annoin nimeksi Säkä.” – Maria

”Voitin raittiuskilpakirjoituksessa 20 senttiä pitkän kuivamustekynän, jonka kyljessä oli teksti: Raitis ote pitää.”

”Alakoulussa voitin raittiuskilpakirjoituksessa noin 20 senttiä pitkän ja peukalonpaksuisen kuivamustekynän, jonka kyljessä oli teksti: Raitis ote pitää. Se oli hieno, vaikka sillä oli paha kirjoittaa. Kilpailussa palkittiin jokaisesta osallistuneesta koulusta kolme parasta. Koska meidän kyläkoulumme oli pikkuruinen, osallistujia oli tasan kolme. Palkinnot arvottiin. Kynä edusti kakkospalkintoa eli hopeasijaa.” – Tarja

”Voitin viisivuotiaana 1500 markan arvoisen polkupyörän Valion Tutteli-piirustuskilpailusta. Voittajien nimet julkistettiin Hesarissa, ja luulin vuosia, että olen todella hyvä piirtämään lehmän. Sittemmin äiti paljasti, että voittajat valittiin arpomalla. Kahdensadan parhaan joukosta sentään!” – Emmi

”Piirsin Osuuspankin piirustuskilpailuun värikkäitä kaloja korallien keskellä uiskentelemassa. Yllätyksekseni voitin sillä Hippo-tussit, joista oli pitkään iloa. Aikuisena olen voittanut kaksi eri nimikilpailua ehdottamalla samaa sanaa. Toisesta sain palkintona peräti digikameran.” – Arja

”Palkinto oli upea, sadan markan lahjakortti Tiimariin.”

”Olen voittanut taitokisoissa tasan kerran elämässäni: Tiimarin kilpailun, jossa piti askarrella joulukortti. Parhaan tein! Palkintokin oli upea, sadan markan lahjakortti tuohon pikkutytön unelmien krääsäkauppaan.” – Mari

”Ala-asteen toisella luokalla voitin Olarin Seston arvonnassa kirkkaankeltaisen koulurepun, jossa luki Oululainen Reissumies. Kuljin ylpeänä se selässäni kouluun, kukaan muu ei ollut Oululainen koululainen. Seuraavana vuonna minua kohtasi vielä suurempi onni, kun voitin arvonnassa suuren kassillisen Fazerin keksejä. Miten makealta silloin 1980-luvun alussa tuntuikaan saada kaupan keksejä, kun yleensä söimme mielestäni tylsästi äidin joka viikonloppu tekemiä korvapuusteja ja marjapiirakoita. Mikä houkka olinkaan.” – Ulla

”Voitin kerran paikallisradion arvonnassa kahvinkeittimen. Olin juuri muuttanut omaan kotiin, ja keitin tuli tarpeeseen. Jotain taidonkin kanssa taisi olla tekemistä. Kysymys liittyi Olof Palmen murhaan, ja tiesin vastauksen. Nyt en sitä enää mitenkään muista.” – Minna

”Hankimme mieheni kanssa kääpiösnautseri Unton 13 vuotta sitten. Jokaviikkoinen bussimatka koirakouluun oli tuskainen, kun koiranpentu jäyti pikkuisilla neulahampailla käsivarttani. Koulutuksessa se viipotti ympäriinsä innostuneena, mutta tuntui, etten ollut kovin hyvä opetuksessa. Kurssin päätteeksi koirille oli tehty rata, joka piti suorittaa ilman keskeytyksiä. Itseni ja ehkä myös kouluttajan yllätykseksi Unto selvitti radan parhaiten! Palkinnoksi saimme kurssitodistukseen maininnan hyvästä yhteispelistä.” – Jenni

Sisältö jatkuu mainoksen alla