Milma Kettunen ja Simo Kyllönen asuvat siirtolapuutarhamökissä koko kesän.
Milma Kettunen ja Simo Kyllönen asuvat siirtolapuutarhamökissä koko kesän.

Kaikki eivät halua körötellä mökille monta tuntia. Milma ja Simo mökkeilevät metroradan varrella. Jorma ja Raili katselevat mökkinsä terassilta tornitalojen valoja. Toinen Raili nauttii luonnonsuojelualueen rauhasta lähellä keskustaa.

Lähemmäs luontoa

Metro sujahtaa Kulosaaren asemalta Herttoniemeen melkoista haipakkaa. Tarkkasilmäinen ehtii vauhdissakin nähdä siirtolapuutarha-alueella tummanvihreän mökin. Tarkempaa tarkastelua varten voi kävellä alueelle, joka on avoin myös uteliaille ulkopuolisille.

Mökin takaa kuuluu vasaran pauke. Isäntä Simo Kyllönen, 43, naputtelee vastamaalattuja ikkunaristikoita paikoilleen. Tytär Kielo, 7, haluaa esitellä kamerasta kuvan, jonka hän otti aamulla pihalla vierailleesta ketunpoikasesta.

”Se yritti purra meidän puhallettavaa uima-allasta!”

Hiekkakujalta kuuluu pyöränkellon kilahdus. Mökin emäntä Milma Kettunen, 42  ja esikoistytär Kaisla, 10, saapuvat kauppakassien kanssa pihaan.

Helsinkiläisperhe asuu 25-neliöisessä mökissään vapusta koulujen alkamiseen. Heidän kotinsa on viiden minuutin pyörämatkan päässä Herttoniemessä kerrostalossa, mutta kesäaikaan Milma ja Simo käyvät siellä vain pesemässä pyykit.

”En olisi nuorempana uskonut, että päädymme siirtolapuutarhan asukkaiksi”, tikkailta laskeutuva Simo tunnustaa.

Milma ja Simo ovat molemmat Itä-Suomen kasvatteja, Milma Kiteeltä, Simo Siilinjärveltä. Kumpikin tottui nuoruudessaan siihen, että kesämökki on metsäluonnossa järven rannalla, eikä naapureita näy.

Ihmettelin, miten kukaan haluaa ahtautua niin pieneen tilaan.

Kymmenisen vuotta sitten Simo oli jatko-opiskelijana Saksan Leipzigissa, jossa siirtolapuutarhakulttuuri syntyi. Siellä pariskunta katseli huvittuneena vieri viereen rakennettuja minimökkejä. Paikalliset kertoivat, että siirtolapuutarha-aatteen mukaan kaupunkilaisille tekee hyvää päästä luonnon lähelle irti keskustan paheista.

”Silloin ihmettelin, miten kukaan haluaa ahtautua niin pieneen tilaan”, Simo tunnustaa.

Kielo ja Kaisla viihtyvät mökkialueella, jonne ilmestyy joka vuosi uusia lapsiperheitä. 

Kahdeksan vuotta myöhemmin tuttava kertoi pariskunnalle, että hänen vanhempansa myyvät mökkiään aivan Milman ja Simon naapurista. Silloin parin asenne oli jo myönteisempi. Iltakävelyt rehevällä
alueella vakuuttivat heidät, ja kerrostaloasujia alkoi houkutella oma kesäpiha.

Jo kauppoja tehdessään Milma ja Simo tiesivät katon vuotavan. Se oli hyvä syy remonttiin. Naapureilta ideoita poimittuaan he päättivät nostaa katonharjaa. Ahdas tavaravintti laajeni nukkumatilaksi.

”Siitä lähtien ideoita on tullut lisää. Nyt mökissä on alkuperäistä enää kappale runkoa, ikkunat ja ikkunapokat”, Simo kertoo.

Pariskunta on perehtynyt nopeasti perinnerakentamiseen. Mökkiin ei hyväksytty synteettisiä eristeitä, jotta talvella kylmillään seisova rakennus hengittäisi ja pysyisi kuivana. Laudoituksen alla on pellavaa ja seinillä perinteisiä öljymaaleja.

Puutarhanhoidossa toteutetaan luomuideologiaa. Ravinteet tulevat omasta kompostista.

Pian on lounasaika, ja Milma käy viljelylaatikoilla nostelemassa pulleita kesäkurpitsoja ja yrttejä. Niiden vieressä kasvaa pinaattia, mangoldia, herneitä, maissia, punajuurta, maa-artisokkaa ja vadelmia – ja paljon kukkia.

”Viisi vuotta sitten en edes tiennyt, mitä sana perenna tarkoittaa”, Milma myöntää.

Ennen ja jälkeen kesälomansa Milma ja Simo pyöräilevät mökiltä töihin keskustaan. Milma on kehitysministerin avustaja ulkoministeriössä, Simo on filosofian tutkija Helsingin yliopistossa.

”Jos me joskus kyllästymme nykyisiin töihimme, näillä timpurointikokemuksilla voidaan vaihtaa raksahommiin”, Milma hymähtää.

Milman haave on saada kesäkeittiö ulos. Mökkiin ei ole tuotu vanhaa roinaa vaan harkittua 1970-luvun retrotyyliä.

Tytöt ovat kadonneet omille teilleen. 1930-luvulla perustetulla mökkialueella on käynnissä sukupolven vaihdos, ja viime vuosina pihoille on ilmestynyt yhä enemmän Kaislan ja Kielon ikäisiä leikkikavereita.

Kysynnän kasvaessa mökkien hinnat ovat nousseet: ne alkavat jo 60 000 eurosta. Milma ja Simo uskovat, että suosiota selittävät samat asiat kuin heidänkin mökki-innostustaan.

”Kaikilla ei ole varaa ostaa rivaria. Monia myös kiehtoo mökkiasumisen askeettisuus, joka tuo mieleen omat lapsuusmuistot.”

Enää Milma ja Simo eivät viihtyisi kesäiltoina kerrostalossa.

”Konttorityöläiselle tekee hyvää vähän sirkkelöidä. Miehinen ego kohenee, kun käy ensin rautakaupassa, vetää remonttimiehen Snickers-housut jalkaan ja saa nähdä kättensä työn jäljet”, Simo perustelee.

Nyt hänen hommanaan on sytyttää tulet pihan hellaan ja ryhtyä paistamaan muurinpohjalettuja kasviskääryleisiin.

Milma haluaisi selvittää alueen alkuperäiset puutarhasuunnitelmat. Sota-aikana puutarhat olivat hyötykäytössä ja niissä pidettiin sikojakin. Sen jälkeen viljeltiin lähinnä koristekasveja, mutta nyt monet mökkeilijät nauttivat taas siitä, että pihalta saa itse kasvatettua ruokaa.

 

Smurffikylän onnelliset

Raili ja Jorma eivät halua uurastaa mökillä vaan nauttia kaupungin läheisyydestä. Kauppakeskus Selloon on viiden minuutin matka.

Espoon suurin kauppakeskus täyttää maiseman Leppävaaran asemalla. Ohi kiitää Helsingistä Turkuun suuntaava pikajuna.

Läheisen pellon toisella puolella, hirsimökin edustalla, Raili Suutari, 54, kastelee tomaattejaan.

”Huomasin kolmisen vuotta sitten, että pellonlaitaan oli rakenteilla pieniä mökkejä. Mietin, mikä ihmeen smurffikylä tuo nyt on”, Raili hymähtää.

Mutta kerran iltakävelyllä miesystävänsä Jorma Lyyjysen, 62, kanssa hän koukkasi katsomaan aluetta. Raili kurkisti ikkunoista sisään ja näki valmiiksi asennetut keittiöt ja modernit kylpyhuoneet. Paikka alkoi näyttää paremmalta.

”Mökistä piti tulla meidän piilopirttimme”, seuraan liittyvä Jorma kertoo.

Täällä ei tarvinnut kuin naulata taulut seinään.

Pian Jormalle tuli ero, ja Railista ja Jormasta virallinen pari. Piilopirtistä tuli heidän yhteinen kesäkotinsa.

Raili on ensi kertaa saanut puutarhan, ja kolmessa vuodessa kumpareinen piha on alkanut vihertää. Salaatit kasvavat, mutta päärynäpuun jänis pisteli poskeensa. Rikkaruohoille Raili näyttää kaasukäyttöistä poltinta.

Jorma istuu mieluummin kuistilla kuuntelemassa radiota tai ajelee mönkijällään pellon toisella puolella olevalle Vapaapalokunnan talolle, jossa hän toimii palokunnan päällikkönä.

”Meille on tärkeintä, ettei täällä tarvinnut kuin naulata taulut seinään. Kaikki oli tehty valmiiksi”, Jorma kehuu.

Perinteisesti siirtolapuutarhat ovat yhdistysten ja ne on rakennettu kaupunkien vuokramaille. Kesäyöntarha syntyi yrittäjän aloitteesta: rakennuttaja osti maan, rakennutti, varusteli ja myi mökit tontteineen. Mummonmökkien sijaan ne muistuttavat pieniä asuntomessujen omakotitaloja. Jorma ja Raili maksoivat mökistään 115 000 euroa.

Alueen uutuuden takia mökkien edustoilta puuttuvat omenapuut, suuret syreenit ja muut siirtolapuutarhan tunnusmerkit. Raili ja Jorma ovat silti tyytyväisiä
alueeseen. Yhteissauna lämpiää klubitalossa, ja naapurit alkavat tuntea toisiaan.

Iltaisin Raili ja Jorma katselevat terassiltaan Leppävaaran tornitalojen valoja, ja saattaapa pihassa vilahtaa kettu tai rusakkokin. Jos mökillä olo alkaa kyllästyttää, pariskunta voi lähteä pyörähtämään paikallisessa baarissa. Sinne on pellon poikki viiden minuutin kävelymatka.

 

Vähään tyytyväinen

Railin mielestä mökillä parasta on rauha. Maiseman katseleminen kirjan luvun ohessa riittää.

Nyt on samppanjan paikka”, toteaa Raili Pelkonen, 65.

Vuosia Raili jännitti ja kampanjoi sen puolesta, että saisi jatkaa kesänviettoaan Kivinokan kesämaja-alueella. Alue sijaitsee Helsingissä Herttoniemen ja Arabian kaupunginosien välissä. Suunnitelmissa se oli muuttumassa urbaaniksi asuinalueeksi, jonka alta 650 pikkuista mökkiä olisivat saaneet mennä. Alkukesästä saatiin vihdoin päätös, ettei aluetta muuteta.

”Nyt kesämajoja tuleekin lisää ja venesatamaa kohennetaan”, Raili kertoo huojentuneena.

Raili on käynyt Kivinokassa lapsesta asti. Vaikka sinne pääsee nykyisin metrolla, kaupungin humu jää taakse, kun kävelee metsätien päähän, ylittää ruohoisen pelikentän ja nousee rantakalliolle. Railin mökiltä näkyvät keskustan siluetti ja Arabian uudet asuinalueet.

”Mutta aivan tuosta saunan takaa alkaa luonnonsuojelualue, jossa pesii valtavasti lintuja”, Raili huomauttaa.

Railin vanhemmat kävivät Kivinokassa telttailemassa jo 1940-luvulla. Vuonna 1952 he rakensivat tämän mökin.

Kymmenneliöinen mökki on melkein alkuperäisessa asussaan. Veden Raili hakee yhteisestä hanasta ämpärillä. Sähköä mökkiin ei tule, joten liesi lämpiää puilla. Jääkaappi sentään toimii kaasulla.

En viihtyisi yksin keskellä erämaata.

Railin nuoruudessa tässä vain vähän leikkimökkiä isommassa tuvassa yöpyi kymmenenkin kesänviettäjää. Entisajan juhannusjuhlille tuli koko suku, ja osa nukkui teltoissa pihalla. Maukki-setä soitti viulua rantakivillä, lapset leikkivät kymmentä tikkua laudalla.

”Täällä ei ole koskaan ollut turhia mukavuuksia, enkä osaa kaivata niitä nytkään. Minua ei haittaa käydä yhteisvessassa”, Raili sanoo.

Naapurit ovat lähellä, eikä kesämajoilla saa käyttää aitoja tai istutuksia näkösuojana. Kivinokan kesäelämä on aina ollut yhteisöllistä, mikä on Railin mieleen.

”En viihtyisi yksin jossain keskellä erämaata.”

Raili ei vielä tiedä, kuinka paljon uusia mökkejä alueelle tulee. Hänen kesänsä kohokohtia ovat lastenlasten, kolmevuotiaan Fannin ja vuodenikäisen Niilon vierailut.

”Vuosia pelkäsin, etteivät he saisi viettää kesiään täällä.”

Nyt koko suku on iloinen siitä, että Railin huolella hoitama minihuvila pysyy rantakallion kaunistuksena.

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14-15/2014. 

Annina ja saksanpaimenkoira Didi nauttivat jouluvalmisteluista. ”Didistä saan aina seuraa, kun haen kranssimateriaaleja puutarhasta tai metsästä.”
Annina ja saksanpaimenkoira Didi nauttivat jouluvalmisteluista. ”Didistä saan aina seuraa, kun haen kranssimateriaaleja puutarhasta tai metsästä.”

Käsityöläisen kodissa joulutunnelma syntyy suvun vanhoista perinteistä ja valkoisista kukista.

Verannan kaapinpäällistä koristavat havuköynnös ja vanhojen pullojen asetelma.
Verannan kaapinpäällistä koristavat havuköynnös ja vanhojen pullojen asetelma.

Siniharmaa talo kohoaa jykevänä vanhojen puiden suojissa. Lumipeitteinen näkymä on kuin postikortista. Kirkkonummen Luoman kylässä sijaitseva talo on seissyt paikallaan yli sata vuotta.

Varhaisin tieto Ingvastin tilasta on jo vuodelta 1697. Alkuperäinen talo tuhoutui tulipalossa elokuussa 1863, ja nykyinen nousi pian sen tilalle.

Sisällä tuoksuvat joulukuusi ja hyasintit. Kaukana ovat päivät, jolloin pannuhuoneesta löytyi lattiasientä ja katosta tihkui vesi läpi.

Sellaisena parikymppinen Annina Pudas osti talon vanhemmiltaan.

"Asuin aluksi aika alkeellisissa oloissa. Korjautin vain katon ja teetin välttämättömät putki- ja sähkötyöt."

"Asuin aluksi aika alkeellisissa oloissa. Korjautin vain katon ja teetin välttämättömät putki- ja sähkötyöt. Alkukuukaudet jopa kannoin vedet naapurista", kertoo Pudas.

Työ tekijäänsä neuvoi, ja 1970-luvun kovalevyjen ja kiiltävien maalikerrosten alta paljastuivat hiljalleen peiliovet ja lattialankut. Vanhan talon kunnostamisesta, rakentamisesta ja käsityöstä tuli Anninan ja Sakari-puolison elämäntapa. Annina tekee verhoilijan työtään verstaassaan ja pienessä sisustusliikkeessään kodin naapurissa vanhassa navetassa.

Keittiö ei ole vanha, mutta vanhan talon tunnelmaa luovat leveät lankkulattiat ja peiliovet. "Ensimmäinen hankintani taloon oli puuliesi, jolla aluksi lämmitin taloa", kertoo Annina.
Keittiö ei ole vanha, mutta vanhan talon tunnelmaa luovat leveät lankkulattiat ja peiliovet. "Ensimmäinen hankintani taloon oli puuliesi, jolla aluksi lämmitin taloa", kertoo Annina.

Pöytäkuusi,lampaantaljat ja tyynyt luovat verannalle herkkää ja ajatonta joulutunnelmaa. Havuköynnös ja kranssit säilyvät hyvin verannan viileydessä.
Pöytäkuusi,lampaantaljat ja tyynyt luovat verannalle herkkää ja ajatonta joulutunnelmaa. Havuköynnös ja kranssit säilyvät hyvin verannan viileydessä.

Joulu saapuu vanhaan taloon

Kodin sisustuksessa yhdistyvät käsityö, laadukkaat materiaalit ja ajan patina. Kalusteet ovat Anninan isovanhempien ja muun suvun perintöä, lahjaksi saatuja, talosta löytyneitä ja vanhojen tavaroiden liikkeistä hankittuja. Vanhat esineet luovat kodikkaan ja hienostuneen tunnelman.

"Perinteisin menetelmin tehty verhoilu pysyy hyvänä jopa 40–50 vuotta. Uudet vaahtomuovisohvat eivät kestä läheskään samaa."

"Vanhoissa kalusteissa on sitä jotain, sillä ne on tehty käsityönä laadukkaista materiaaleista. Perinteisin menetelmin tehty verhoilu pysyy hyvänä jopa 40–50 vuotta. Uudet vaahtomuovisohvat eivät kestä läheskään samaa. Kankaaseen kannattaa siis panostaa ja vanhaa vaalia", Annina neuvoo.

Käsityöläisen kekseliäitä sisustusideoita näkyy kodissa siellä täällä. Pilkahdus leikkisyyttä rentouttaa vanhan talon tunnelmaa.

Yrittäjälle ja käsityöläiselle joulunalus on kiireistä aikaa. Jouluihmisenä Annina osaa kuitenkin nauttia jouluvalmistelujeista. Kynttilät ja glögi siivittävät puuhia ja piristävät pimeää vuodenaikaa.

Tarjotin kokoaa lyhdyt ja koristeet asetelmaksi. Vieterikynttilänjalat ovat vanhan sohvan jousia.
Tarjotin kokoaa lyhdyt ja koristeet asetelmaksi. Vieterikynttilänjalat ovat vanhan sohvan jousia.

Valkoinen hyasintti on Pudasten kodissa usein joulun ensimmäinen merkki.
Valkoinen hyasintti on Pudasten kodissa usein joulun ensimmäinen merkki.

"Lahjavalvojaiset pidän aina aivan itsekseni. On ihanaa paketoida ja kuunnella joululauluja kaikessa rauhassa muiden nukkuessa."

Vihreä ja valkoinen ovat Anninan jouluvärit. Punaista hän ei kaipaa.

"Ostan valkoisia hyasintteja jo hyvissä ajoin ennen joulua. Laitan lyhtyjä ulos, askartelen havuista kransseja ja -köynnöksiä. Joskus olen jopa kaivanut pihalta kielojuurakon ja saanut sen kukkimaan jouluksi."

Hauraat lasipallot ja kierrätyspaperista tehdyt ketjut ovat Anninan lempikoristeita.
Hauraat lasipallot ja kierrätyspaperista tehdyt ketjut ovat Anninan lempikoristeita.

Joulukuuset noudetaan Anninan äidin metsästä. Suuri kuusi koristellaan saliin aivan joulun alla. Kuistia, eteistä ja keittiötä somistavat pienet pöytäkuuset. Perheen lempikoristeet ovat matkamuistoja, keveitä lasipalloja ja itse askarreltuja paperikoristeita.

Anninalle oikea joulu syntyy perinteistä ja perheestä. Jouluaattoaamuna Annina, Sakke ja perheen pojat Elias ja Noa suuntaavat mummin luo joulupuurolle. Sitä Annina ei ole jättänyt väliin kertaakaan elämänsä aikana. Joulukirkon jälkeen perhe ajaa kotiin nauttimaan välipalaksi pasteijat ja glögit ja valmistelemaan illallista.

Annina kattaa joulupöydän saliin usein isolle perhekunnalle. Myös menussa kaikille maistuvat perinteet ja nostalgia.
Annina kattaa joulupöydän saliin usein isolle perhekunnalle. Myös menussa kaikille maistuvat perinteet ja nostalgia.

Tunnelma on korkeimmillaan aattona, kun perhe ja lähimmät sukulaiset kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen. Jokainen tuo tullessaan jotain: imellettyä perunalaatikkoa, hämäläistä pitoleipää tai joulukalkkunaa. Kaikkien mielestä parasta joulupöydässä ovat alkupalana nautittavat kalaherkut.

"Sähköt menivät myrskysäässä, mutta vietimme tunnelmallisen joulun kynttilän valossa. Sellaisista hetkistä syntyvät hienoimmat muistot."

"Parhaimmillaan joulupöydässämme on ollut 21 syöjää. Saliin emme silloin mahtuneet, mutta järjestelimme navetalle kaikille paikat yhden pitkän pöydän ääreen. Sähköt menivät myrskysäässä, mutta vietimme tunnelmallisen joulun kynttilän valossa. Sellaisista hetkistä syntyvät hienoimmat muistot."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2016.
 

Fakta

Koti: Toistasataa vuotta vanha hirsitalo Kirkkonummella, 280 m².

Asukkaat: Verhoilijamestari Annina Pudas ja IT-konsultti Sakari Pudas sekä Elias, 22, ja Noa, 12.

Vaikeiden vuosien jälkeen Katja Pulkkinen uskoo tietävänsä, mistä syntyy aito joulun taika. "On joka kerta yhtä ihanaa rakentaa joulukotia."

Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen puutalon pihamaalle. Lumiukot odottavat portilla porkkananenät tanassa ja pikkukivihampaillaan hymyillen.

Sisällä eteisessä odottaa konkreettisen lämmin tervetulotoivotus, korillinen villasukkia, joita taloon tulijat saavat vetää jalkoihinsa. Seinällä riippuu vanha luistinpari marjoilla ja havuilla koristettuna. Keinutuolin on vallannut omatekoinen tonttuarmeija. Keittiön pöydälle on rakennettu piparkakkukylä.

"Minusta on joka kerta yhtä ihanaa rakentaa joulukotia", kertoo käsityöläinen ja sisustussuunnittelija Katja Pulkkinen, joka asuu talossa kolmen lapsensa kera.

Suuren pöydän ääreen koko perhe – Eero, Siiri, Veera ja Katja – kokoontuvat piirtämään ja kokoamaan piparitaloja.
Suuren pöydän ääreen koko perhe – Eero, Siiri, Veera ja Katja – kokoontuvat piirtämään ja kokoamaan piparitaloja.

Perheen joulu alkaa koristelaatikon esille nostamisesta jo lokakuussa. Joulukuussa Tiina-tontulla on tapana piilottaa joka aamuksi yllätys joulusukkiin. Lapset odottavat paketteja aina yhtä innoissaan. Kuusi koristellaan jo hyvissä ajoin uusilla ja vanhoilla koristeilla.

Vaikka sisällä näyttää siltä, että talo olisi seissyt sijoillaan vuosikymmeniä, sinne on kannettu ensimmäinen muuttokuorma vasta vuonna 2010.

"Tontissa ihastuttivat juuri asuinalueen idylliset Melukylä-maisemat. Valloittavaa tunnelmaa ei vain voinut ohittaa. Siksi sisustuskin varmaan sai vaikutteita menneestä ajasta", kertoo Katja.

Joulukuussa Tiina-tontulla on tapana piilottaa joka aamuksi yllätys joulusukkiin.

Vantaan Korsossa sijaitsevan omakotitalon hilpeän ajaton tunnelma on syntynyt uutta, vanhaa ja omatekoista yhdistelemällä. Katja on ahkera ompelija ja askartelija.

Vanhat pyyheliinat ja villapaidat on ommeltu sohvatyynyiksi. Sängynpeitteitä koristavat solmioista tehdyt ruusut. Huoneesta toiseen pääsee räsymattojen muodostamia polkuja pitkin.

Jos Katjan pitäisi valita joulukoristeista kaunein, se olisi vanhoista pyyhkeistä itse tehty tonttu. Se on sopivan kulunut ja täynnä tunnelmaa.
Jos Katjan pitäisi valita joulukoristeista kaunein, se olisi vanhoista pyyhkeistä itse tehty tonttu. Se on sopivan kulunut ja täynnä tunnelmaa.

Eteisen villasukkakori on konkreettisen lämmin tervetulotoivotus. Lapset valitsevat korista ne sukat, joissa on heidän lempivärejään. Eteisen komeroiden ovet löytyivät purkutyömaalta.
Eteisen villasukkakori on konkreettisen lämmin tervetulotoivotus. Lapset valitsevat korista ne sukat, joissa on heidän lempivärejään. Eteisen komeroiden ovet löytyivät purkutyömaalta.

Rankat vuodet herättivät muutoksiin

Vaikka talo ei ole vanha, sen tarina on pitkä eikä aivan mutkaton. Katja jäi kesken talonrakennuksen yksin lasten kanssa. Avioero astui voimaan muutama vuosi sitten.

Samoihin aikoihin eron kanssa perheen pojalla Eerolla todettiin etenevä lihassairaus. Kun Eero oli 3-vuotias, päiväkodissa huomattiin, ettei poika pysynyt toisten lasten perässä peleissä ja leikeissä. Hän oli oppinut kävelemään tavalliseen aikaan, mutta viihtyi leikki-ikäisenä enimmäkseen lattialla leikkimässä pikkuautoilla. Katjalle itselleen puhkesi nivelpsoriasis.

Sairastumiset ja ero veivät maton alta ja vähintään voimat rakentamisesta. Talon myynti ei kuitenkaan ollut vaihtoehtojen listalla. Katja kiittää isäänsä avusta rakennustöiden luotsaamisessa.

Vanhoista kravateista syntyy Katjan käsissä ruusukkeita. Jokainen on uniikki.
Vanhoista kravateista syntyy Katjan käsissä ruusukkeita. Jokainen on uniikki.

Katja rakastaa pikkurahalla syntyviä koristeita. Pumpuli, lasten muovieläimet, viinilasit ja tuikkukynttilät riittävät tähän asetelmaan.
Katja rakastaa pikkurahalla syntyviä koristeita. Pumpuli, lasten muovieläimet, viinilasit ja tuikkukynttilät riittävät tähän asetelmaan.

"Muutamat viime vuodet ovat olleet rankkoja. Olen saanut koota itseäni monta kertaa. Toisaalta elämän mylläkät ovat herättäneet tekemään tarpeellisia uudistuksia sekä naisena että äitinä", Katja miettii.

Yksi voimia antanut asia oli uudelleenkouluttautuminen sisustussuunnittelijaksi aikuisiällä.

"Minulle on ollut tärkeää luoda perheelleni paikka, jossa olemme turvassa ja rakkaiden ympäröimänä, vaikka ikäviäkin asioita tapahtuu. Kodit kertovat tarinaa asukkaistaan, eikä kahta samanlaista ole", kokoaa Katja.

Makuuhuoneen seinälle on koottu läheisten kuvia. Sängyn vieressä on kopallinen Katjan huovuttamia joulupalloja. Ruusukkeet ja mekko on ommeltu solmioista.
Makuuhuoneen seinälle on koottu läheisten kuvia. Sängyn vieressä on kopallinen Katjan huovuttamia joulupalloja. Ruusukkeet ja mekko on ommeltu solmioista.

Eeron huoneen seinään Katja valitsi Kiurujen yö -tapetin. Eero on innokas Lego-mies. Tällä kertaa myös Siiri-sisko saa vähän auttaa.
Eeron huoneen seinään Katja valitsi Kiurujen yö -tapetin. Eero on innokas Lego-mies. Tällä kertaa myös Siiri-sisko saa vähän auttaa.

Vaikeina hetkinä perhe ja ystävät ovat olleet Katjan suurin apu. Arjen pyöritystä jaksaa taas lisää, kun ystävä käy yllättäen imuroimassa kodin tai isovanhemmat kutsuvat lapsenlapsensa pienelle lomalle luokseen.

Eeron sairaus aiheuttaa pojalle ajan mittaan liikuntarajoitteita ja näkyy nykyään lihasten voimattomuutena. Hän liikkuu yhä kävellen, mutta portaat ovat hankalia ja pidemmillä matkoilla apuna on pyörätuoli. Vaikka sairaus rajoittaa liikuntakykyä, se ei estä liikkumista. Eero on innokas sähköpyörätuoli-salibandyn harrastaja.

Perheessä on voimaa

Katjan mielestä parasta joulussa on juhlan valmistelu yhdessä. Omena ei ole pudonnut kauas puusta, ja keittiössä puuhaa iltaisin innokas sisarusparvi. Veeran, 11, lempiharrastus on leipominen, joten askartelun lomassa saadaan tuoreita pipareita. Eero, 8, odottaa eniten kuusen koristelua, ja pikkusisko Siirin, 3, mielipuuhaa on piirtää tonttuja ja enkeleitä.

Pitsikoristeet pipareihin taiteli Katjan sisko Satu.
Pitsikoristeet pipareihin taiteli Katjan sisko Satu.

 

"Teemme lahjat useimmiten täällä omassa pajassa. Minä ompelen pehmeitä paketteja, ja lapset askartelevat kortteja ja koristeita. Veeran tekemiä karamelleja ei voi vastustaa. Yhdessä puuhaaminen on juuri sitä joulun taikaa", sanoo Katja.

Joulunpyhinä hulina vielä lisääntyy, sillä iso talo täyttyy isovanhemmista ja Katjan sisarusten perheistä. Katjan äiti tuo kahvipöytään kuuluisaa taatelikakkuaan, ja isä ottaa pakastimesta kesällä sitomansa saunavastan. Koko porukka on helppo innostaa laulamaan joululauluja. Jos sanat unohtuvat, keksitään itse uusia.

Katja auttaa perheen innokkainta leipuria Veeraa. Joskus tytön leipomuksiin sujahtaa jokin oma, salainen ainesosa.
Katja auttaa perheen innokkainta leipuria Veeraa. Joskus tytön leipomuksiin sujahtaa jokin oma, salainen ainesosa.

Maljakkoa vailla? Ei haittaa. Katja keksi tehdä jouluasetelman vanhoihin luistimiin.
Maljakkoa vailla? Ei haittaa. Katja keksi tehdä jouluasetelman vanhoihin luistimiin.

"Meidän joulukotiimme kaikki ovat tervetulleita. Jouluillan hämärässä, rakkaiden lähellä näiden seinien sisälle tuntuu kerääntyvän valtava voima", huokaa Katja.

"Silloin tajuan, että vaikeistakin hetkistä selvitään kyllä eteenpäin yhdessä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2015.

Fakta

Asukkaat: Käsityöläinen ja sisustaja Katja Pulkkinen, 37, Veera, 11, Eero, 8, ja Siiri Pokki, 3.
Koti: Seitsemän huonetta ja keittiö, 247 neliötä, Vantaan Korsossa 2010 valmistuneessa omakotitalossa.

Dermatomyosiitti

Katjan, 37, joulukoti kaunistuu päivä päivältä: ”Rankkojen vuosien jälkeen joulun taika syttyy yhdessäolosta”

Mikäs lihassairaus on kyseessä, olisi voinut saada vertaistukea ja vinkkejä, sairauden kanssa pärjäämiseen ? Tuore inkivääri ja luonnonsienet, hyvää ravintoa, kalan lisäksi, jos ei allerginen. Lisäaineet ja kasvien torjunta-aineissa kasvatetut ruoat pois. Luomua tilalle, Suomen luonnosta.
Lue kommentti