Kuvassa Nelli Vuoristo isosiskonsa Jennin ja Vesa-isän kanssa Jyväskylän Palokassa 1980-luvun lopulla. Nelli kertoo: "Kun olin neljän, lakkasimme mökillä isosiskoni kanssa kynsiämme. Erään kerran isäni heitti vitsillä, että lakatkaapa minunkin varpaankynteni. Kun olin lakannut isän kynnet pinkillä lakalla, isä alkoi hassutella ja lakkasi toisella värillä ukkovarpailleen silmät ja suun."
Kuvassa Nelli Vuoristo isosiskonsa Jennin ja Vesa-isän kanssa Jyväskylän Palokassa 1980-luvun lopulla. Nelli kertoo: "Kun olin neljän, lakkasimme mökillä isosiskoni kanssa kynsiämme. Erään kerran isäni heitti vitsillä, että lakatkaapa minunkin varpaankynteni. Kun olin lakannut isän kynnet pinkillä lakalla, isä alkoi hassutella ja lakkasi toisella värillä ukkovarpailleen silmät ja suun."

Rakas isä laittoi synttärivieraat kylpyammeeseen, keksi oman kielen ja antoi lakata varpaankyntensä. Lukijat kertovat isistään ihanimmat – tai oudoimmat – muistonsa.

Humpsis!

"Kun olin alle kouluikäinen, haimme mökillä postit yhteispostilaatikolta yhdessä isäni, isoveljeni ja serkkujeni kanssa. Hiekkatie oli mutkainen ja kimurantti. Eräässä kohdassa oli sen verran iso töyssy, että sopivalla nopeudella ajettaessa tuntui humpsaus vatsanpohjassa asti – varsinkin kun siihen aikaan ei ollut turvavöitä. Töyssyä odotettiin, ja joka kerta siitä ajettuaan isä sanoi, että ’se mikä oli vatsassa, on nyt housuissa’. Ja joka kerta se jaksoi naurattaa."

Pullilla päin kasvoja

Anna on kuvassa Simo-isän ja Ville-veljen kanssa vuonna 1981.
Anna on kuvassa Simo-isän ja Ville-veljen kanssa vuonna 1981.

"Isosiskollani on syntymäpäivät laskiaisen aikaan. Kerran isäni päätti järjestää synttäreille yllätysohjelmanumeron. Pienet kutsuvieraat ja synttärisankari pyydettiin kylpyammeeseemme istumaan, ja yksi lapsista jäi vessan kynnykselle. Hänen tehtävänään oli heitellä äitini leipomia laskiaispullia ammeessa istuvia lapsia päin. Syntyi hysteeristä naurua ja kermaisia naamoja. Lopuksi ammeeseen liiskaantuneet pullat syötiin." Anna Sillanpää

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Levy päällä sketsisarjoista

"Isäni oli insinöörimajuri, joten hänellä oli aina kiire. Kaupassa hän näytti rannekellostaan, milloin pitää olla sovitussa paikassa ostokset tehtyinä. Puheessaan isälle jäi monesti levy päälle ja hän saattoi hokea peräjälkeen esimerkiksi sketsisarjojen lausahduksia. Yksi tällainen oli ’Kikkelis kokkelis, mitäs läksit’."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Säästäväisenä miehenä isäni joi mökillä talven yli olleet pullistuneet tölkkioluet ja sai viikon kestäneen vatsataudin."

Prum prum -herätyskellona

"Aamulla mökillä meillä oli uni vielä silmässä, kun isä laittoi traktorin käyntiin. Oli aika herätä."

"Isällä oli hyvä huumorintaju. Tehtyään jotain hassua hän kysyi itseltään: ’Mitä tein väärin?’"

Tokosonkolo-kielen keksijä

Paavo-isä lähti pulkkamäkeen maaliskuussa 1974.
Paavo-isä lähti pulkkamäkeen maaliskuussa 1974.

"Isälläni oli leikki, jota suvun lapset odottivat innolla. Uusperheemme oli iso, ja sunnuntaisin talossamme oli yli 40 ihmistä syömässä. Kesken seurustelun isälläni oli tapana nousta yhtäkkiä ylös. Silloin me lapset lähdimme kirmaamaan hiki päässä ympäri yläkertaa, ja isäni juoksi perässä. Nauroimme ja kiljuimme, ja isä murisi ja örisi omaa kieltään, jossa ei ollut yhtään oikeaa sanaa. Kutsuimme sitä tokosonkolo-kieleksi." Riikka Piekkala-Toriseva

Toinen polvi varattu

Leena Asplund ja Heimo-isä sunnuntaiajelulla Rauman satamassa 1970.
Leena Asplund ja Heimo-isä sunnuntaiajelulla Rauman satamassa 1970.

"Lapsena kävimme sunnuntai-iltapäivällä isän kanssa autoajelulla katselemassa maisemia lähipaikkakunnilla. Sain viime vuonna veljeltäni kuvan, jossa poseeraan Heimo-isäni kanssa Rauman satamassa. Kuva lienee otetettu 1970-luvun alussa. Isä on kuvassa komea, meillä autona pikku Fiat ja minullakin pyhävaatteet päällä. Tämä on paras kuva ikinä. Minua on taidettu aina sanoa vähän isän tytöksi. Jo ihan pikkulikkana sanoin isälle, että toinen polvi on aina minua varten." Leena Asplund

Taikatemppujen taitaja

"Isäni esitti minulle ja kavereilleni taikatemppuja. Yksi parhaista oli, kun hän laittoi palasokerin pään läpi korvasta toiseen."

"Nolotti ja nauratti yhtä aikaa, kun isäni pukeutui päiväkodin naamiaisjuhliin Pelle Hermanniksi."

Herätys, kyläilijät tulossa

"Leikin lapsena isän ja siskon kanssa paljon Duplo-Legoilla. Iskän rooli oli leikkiä mummo- ja paappa-ukkeleilla. Hän makasi sängyllä ja otti tirsoja, mutta heräsi joka kerta, kun lapsiukkelit tulivat mummolaan."

Karhun kallo muistona

Saara Heikkisen Mauri-isä kävi metsällä. Kuva on otettu 1960.
Saara Heikkisen Mauri-isä kävi metsällä. Kuva on otettu 1960.

"Kotimme vieressä oli suo. Pienenä tyttönä 1960-luvulla se oli minulle hirveän iso, mutta ei yhtään pelottava leikkipaikka. Isäni Mauri teki leveästä laudasta sillan ojan yli, jotta pääsin helposti suolle tutkimaan kihokkeja ja pieniä vesilähteitä. Kerran putosin sillalta saunapuhtaana. Kun nousin ylös, pitkissä hiuksissani oli sammakonkutua ja äitini minulle ompelema ruusumekko ja uudet puukengät olivat märät ja likaiset. Pelkäsin, mitä vanhempani sanoisivat, mutta isäni vain riensi rauhoittelemaan ja käski olla ensi kerralla varovainen." Saara Heikkinen

"Hauskinta oli, kun isi sai viettää kanssamme koti-isävuosia. Syntymäpäivinämme hän tuli kotona ovelle vastaan, otti painavan koulurepun olata ja talutti keittiönpöytään. Oli limpsan ja jätskin aika."

Melkein kuin pahanteossa

"Joku oli sytyttänyt kerrostalomme roskakatoksen tuleen, ja totta kai menimme koko perheen voimin katselemaan lieskoja. Isäni laittoi päähänsä mustan pipon, otti taskulampun ja meni hyppimään pusikoihin. Kun poliisit sohivat isää taskulampulla, hän sai kummasti vipinää kinttuihin. Olisi siinä ollut selittämistä, jos hän olisi jäänyt kiinni."

Sisältö jatkuu mainoksen alla