Maailma ei tule valmiiksi, mutta villasukka tulee. Se on juuri sopivan kokoinen neuletyö, vähän kuin piirakka keittiössä,  kirjoittaa päätoimittaja Minna McGill.

Isän tahti on jo hidastunut ja askel lyhentynyt.

Jaloissa verikään ei kierrä entiseen malliin, joten jatkuvasti paleltaa.

Niinpä hän pitää villasukkia päivin ja öin, kesäisin ja talvisin. Työntää pyjaman lahkeet yöksi pitkävartisten villasukkien sisään. Hipsuttelee villasukat jalassa keittiöön aamuisin puurolle ja öisin huikopalalle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

On isä nähty shortseissa ja villasukissa jopa kesähelteellä. Kesälipokkaisiin vähän paksummatkin villasukat mahtuvat hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kesälipokkaisiin vähän paksummatkin villasukat mahtuvat hyvin.

Nää on niin mukavat ja lämpimät, eivätkä purista, isä puolustautuu.

Minulla onkin tehtävä: pidän isän villasukissa.

Se sopii minulle hyvin, sillä rakastan neulomista. Sitä paitsi villasukka on ehkä maailman paras keksintö. Maailma ei tule valmiiksi, mutta villasukka tulee. Se on juuri sopivan kokoinen neuletyö. Vähän kuin piirakka keittiössä. Lisäksi se on aika varma lahjaidea. En tiedä ihmistä, joka ei villasukista pitäisi.

En tiedä ihmistä, joka ei villasukista pitäisi.

Nyt lokakuussa on jälleen uudet sukat työn alla.

Istun iltaisin hetkeksi sohvalle, joskus neulon junassa matkalla töihin ja töistä kotiin. Joskus otan puikot käteen juuri ennen nukkumaanmenoa. Sitten valvon aivan liian myöhään, kun en vain voi lopettaa.

Istun iltaisin hetkeksi sohvalle, joskus neulon junassa matkalla töihin ja töistä kotiin.

Isänpäivänä yksi harmaahapsi isä saa lahjaksi pehmeän paketin ja vähän Englannin lakritseja.

Onnea villasukkaisä ja kaikki muut ihanat isät!

Sisältö jatkuu mainoksen alla