KK:n lukijat ovat tavanneet puolisonsa esimerkiksi discossa, netissä ja rippikoulussa. Rakkaustarina voi syttyä myös loppuneesta kuulolaitteen paristosta tai liftausreissusta.

KK kysyi aiemmin kesällä lukijoilta, missä he tapasivat nykyisen kumppaninsa. Saimme iloksemme lukea valtavan määrän mielettömiä rakkaustarinoita. Tässä niistä parhaat!

 

”Tapasimme 13 vuotta sitten työpaikallamme, jossa mieheni oli kesätyöntekijän. Hän pyysi minut kahville ja katsomaan leffoja luokseen.”

”Hän oli ensimmäinen poikaystäväni, yläkoulun seiskaluokalla. Suhde loppui muutaman kuukauden jälkeen. Emme olleet sen jälkeen missään tekemisissä, ja elämä kuljetti meidät kauas toisistamme. Facebook lopulta yhdisti, 20 vuoden jälkeen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä jo toisen kerran.”

”Olin ollut sinkkuna seitsemän vuotta. Eräänä kauniina kesäpäivänä ajoin kaverini moottoripyörän kyydissä Naantaliin. Sinne tupsahti myös hänen motoristikaverinsa. Mies kätteli minua reippaasti ja jäi mieleeni – myös minä hänen. Törmäsimme uudelleen baarissa kuukauden kuluttua. Nyt jo 15 vuotta yhdessä.”

”Tapasimme Yyterin sannoilla kesällä 1999, Pori Jazz -festareiden aikaan. Sattuma yhdisti meidät viikon jokaisena päivänä milloin missäkin. Kesytimme toisemme mansikoilla ja Bailey’s-kahvilla. Sen jälkeen olemme käyneet Jazzeilla joka vuosi.

”Hän tuli hakemaan minua tanssimaan lakkiaisissani vuonna -88, discossa. Ensin en lähtenyt, koska uudet kengät olivat hiertäneet jalkani rakoille. Sisukas kavaljeeri tuli luokseni uudelleen ilman kenkiä ja sanoi, että mennään sukkasillaan. Siitä se lähti.”

”Vuonna 1990 naamiaisristeilyllä Zorro ja pelle kohtasivat. Naamiaisasujenkin riisumisen jälkeen synkkasi. Yhdessä ollaan edelleen, 22. hääpäivä oli juuri.”

”Tapasimme, kun liftasin mieheni kyytiin.”

”Salamarakkaus syttyi netin keskustelupalstalla, musiikkifoorumilla. Huomasimme, että meillä oli paljon yhteistä. Kolmen kuukauden kuluttua lähdin rohkeasti hänen luokseen 300 kilometrin päähän. Emme olleet edes vaihtaneet kuvia sitä ennen. Kolmen kuukauden päästä olimme kihloissa. Pieni prinsessamme syntyi tänä kesänä.”

”Tapasimme aika kliseisesti: bileristeilyllä Romantica-nimisellä laivalla.”

”Olin mieheni isosena rippikoulussa vuonna 1999. Hän ihastui minuun jo silloin, muttei saanut suutaan auki. Olimme samassa kaveriporukassa vuosia eikä mitään tapahtunut. Elimme tahoillamme, mies sai lapsiakin. Rauma Rockissa vuonna 2012 mies lyöttäytyi seuraani ja loppuillasta raahasin hänet viereeni yöksi. Pari viikkoa myöhemmin hän ja lapset tulivat tavaroineen luokseni juhannuksen viettoon ja sillä tiellä ovat edelleen.”

”Järjestin vuosi sitten allasbileet kotonani ja kutsuin juhliin koko firman väen. Asuna oli pyyhe ja uikkarit. Myös minua 20 vuotta viisaampi esimieheni, silloin vielä naimisissa, tuli yllättäen paikalle. Hän liittyi joukkoon ja löysimme yhteisen sävelen. Menimme naimisiin tänä kesänä.”

”Tapasimme porilaisessa ravintolassa tapaninpäivänä 1991. Ravintolaa ei enää ole, mutta rakkautemme kukoistaa.”

”Entinen mieheni oli juuri jättänyt minut toisen naisen takia. Pidän matkustamisesta, joten lähdin hääpäivänämme itsekseni reissuun. Siitä lomasta tulikin sitten ikimuistoinen, vaikka en sydänsuruissani ollut edes voinut kuvitella, että kohtaisin siellä elämänkumppanini: tasapainoisen ihmisen, jonka kanssa on ihana elää.”

”Rakkaustarinamme alkoi 70-luvulla. Opiskelimme molemmat invalidien aikuisoppilaitoksella, ja amorina toimi kuulokojeen paristo. Kun poika oli huomannut, että minäkin käytin kuulokojetta, hän kertoi omien paristoidensa olleen lopussa. Siinä vaihdoimme paristoja ja katseita, jotka johtivat myöhemmin avioliittoon.”

Kirjatoukat kertovat, mitä tänä jouluna kannattaa kääriä lahjapakettiin ja kenelle.

ROMAANIT:

Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija (Gummerus 2017)

Kertomus Maijan ja Jannen yhteisestä elämästä ulkomeren saaressa on hurjan kaunis ja liikuttava rakkaustarina, vaikkei rakkaus-sanaa mainita kertaakaan. Rakkaus on läsnä kalaverkon paikkaamisessa ja lypsykiulun kantamisessa, lasten syntymissä ja kuolemassa, arkisessa ilossa ja suruista suurimmassa. Tämän lohdullisempaa kirjaa on vaikea keksiä. Sen lukeminen on kuin söisi näkkileipää ja joisi kaakaota.

Kenelle? Äideille, tyttärille ja tarinoiden rakastajille. Jokaiselle, joka on joskus katsellut merta. (AP)

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina (Tammi 2005, uusintapainos 2017)

Jos minulta kysytään kirjasuosituksia, vastaan aina viipymättä tämän. Romaania on vaikea saada mielestään, sillä sen surumielisen kaunis tunnelma ja vähitellen auki kiertyvä tarina ovat poikkeuksellisen vangitsevia. Liikkeelle lähdetään suljetusta sisäoppilaitoksesta, mutta pian käy selville, että kyse ei ole tavallisesta ja tutusta yhteiskunnasta. 12 vuotta vanhaa kirjaa saa taas onneksi kirjakaupoistakin, sillä Ishiguro voitti juuri Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Kenelle? Hyvien tarinoiden ja mieltä kutkuttavien tulevaisuuskuvausten ystävälle. Täysi-ikäisyyttä lähestyvälle kummilapselle, jolle on vaikea keksiä pakettia. (MT)

Nathan Hill: Nix (Gummerus 2017)

Jostain syystä rakastan romaaneja, jotka ovat niin paksuja, että niitä on mahdoton kantaa laukussa ja vaikea lukea sängyssä. Amerikkalaisen Nathan Hillin 719-sivuinen esikoisromaani on sellainen. Se kertoo kirjailijaksi yrittävästä Samuelista, joka alkaa selvittää, miksi äiti aikoinaan hylkäsi hänet. Lopputulos on ilahduttava, liikuttava, juoneltaan selkeä tarina.

Kenelle? John Irvingin kirjojen ystävälle. (ASi)

Margaret Atwood: Orjattaresi (suom. 1986, uusintapainos Tammi 2017)

Modernin feminismin klassikko, josta tehtiin juuri yhtä upea HBO-sarja Handmaid's Tale. Romaanin Yhdysvalloissa vallan on kaapannut fundamentalistinen uskonlahko, joka on alistanut hedelmälliset naiset eliitin synnytyskoneiksi ja hedelmättömät sen orjatyövoimaksi. Naiset eivät saa lukea, kirjoittaa tai muuttaa maasta. Kapinaan löytyy silti keinoja. Fiktiivinen kauhukuva kätkee taakseen vavahduttavaa yhteiskuntakritiikkiä. Luulemme, että meillä on jo tasa-arvo, mutta etenkin kirjan viimeinen luku paljastaa myös nykymaailman kätkeytyneen sovinismin.

Kenelle? Hänelle, joka pitää tulevaisuusfantasioista, yhteiskunnallisista kannanotoista ja piilomerkityksin ladatusta kerronnasta (sellaisia voi romaanissa etsiä ainakin peileistä, teksteistä ja savukkeista). (SS)

Zadie Smith: Swing Time (WSOY 2017)

Brittiläisen Smithin uusi kirja kertoo nuoresta lontoolaisnaisesta, joka pääsee kovasti Madonnaa ja Angelina Jolieta muistuttavan maailmantähden henkilökohtaiseksi avustajaksi ja mukaan tämän hyväntekeväisyyshankkeeseen Länsi-Afrikkaan. Tarinassa keskeistä on havainto, kuinka olematon käsitys länsimaisella hyväntekijällä on kehitysmaan arjesta. Ja se, kuinka lapsuudenystävät saattavat pitkään olla osa toistensa aikuiselämää, vaikka välit menisivät jo nuoruudessa.

Kenelle? Verraton lukuromaani hänelle, joka haluaa pureskella lukemaansa ja etsiä tekstiin oman näkökulmansa. (JR)

Jo Nesbø: Jano (WSOY 2017)

Olen lukenut kaikki norjalaisen Nesbøn kirjoittamat Harry Hole -dekkarit, koska ne ovat loistavia. Jano on taattua Nesbø-laatua. Annan anteeksi jopa kirjan raakuudet, sillä kirjoitustyyli tempaisee mukaansa sellaisella imulla, jota harvoin kokee. Rakastan myös kirjan päähenkilöä poliisi Harry Holea kaikkine puutteineen ja ristiriitaisuuksineen. Kirjan viehätystä lisää aina sympaattinen Oslo, vaikkakin vähemmän sympaattisten tapahtumien näyttämönä.

Kenelle? Niille, jotka ovat valmiita siirtämään kaikki menonsa parilta illalta palkitsevan lukukokemuksen tähden. (ASo)

MUUT:

Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta (Ursa 2017)

Kun maailma tuntuu tulleen hulluksi ja kyynisyys kolkuttaa, tähtitieteilijä Esko Valtaoja auttaa. Hän todistaa uudessa kirjassaan paitsi sen, että elämme edistyneempiä ja rauhanomaisempia aikoja kuin koskaan, myös sen, että tulevaisuus vaikuttaa kaikin puolin toiveikkaalta. Tulevaisuus on suorastaan täynnä niin upeita mahdollisuuksia, ettemme osaa niitä edes kuvitella. Meillä on myös erinomaiset mahdollisuudet saavuttaa ne, koska ”ihmiset toimivat viisaasti, kunhan ensin ovat käyttäneet loppuun kaikki muut vaihtoehdot”.

Kenelle? Jokaiselle kotoa omaan elämään muuttavalle nuorelle – ja kaikille isovanhemmille, jotka kantavat huolta lastenlasten tulevaisuudesta. (TH)

Jan Pedersen: Pohjolan eläimet äänessä (Tammi 2017)

Ihanassa kirjassa on tietoa, kuvia ja eläinten ääniä. Tämän kirjan kanssa pääset luontoretkelle kotisohvalla.

Kenelle? Kaikille, jotka rakastavat luontoa ja eläimiä. (MH)

Juha Laaksonen: Lipuva lumme ja muita kasveja (Tammi 2017)

Kirjasta on tehty nautinto monella tavalla – se jopa tuntuu käsissä suloisen sileältä. Pieni ja kauniisti kuvitettu luontokirja on niin kiva ja hauskasti kirjoitettu, että sitä teki mieli säästellä ja lukea pieninä erinä.

Kenelle? Kirja on nimetty ”koko perheen luontokirjaksi”, mutta ihan pienille perheenjäsenille siinä on turhan paljon tekstiä. Luonnosta kiinnostuneelle nuorelle kirja voisi kolahtaa, mutta niin se tekee myös aikuiselle luonnonystävälle.

Kaupunkisaunoja (Gummerus 2017)

Lempipaikkojani Helsingissä on Yrjönkadun uimahalli saunoineen. Kaupunkisaunoja-kirja kertoo siitä ja 18 muusta yleisestä saunasta pääkaupunkiseudulla, Turussa, Tampereella ja Kotkassa. Teos tarjoilee tietoa ja tunnelmia tarinoiden ja lämminhenkisten valokuvien kautta. Kirjan ovat koonneet Helen Moster, Leena Filpus, Susa Junnola, Riitta Saarinen, Pauliina Susi, Liisa Takala ja Tiina Torppa.

Kenelle? Saunomista rakastavalle. (AS)

 

ÄÄNIKIRJAT:

Antti Holma: Kauheimmat joululaulut (Otava 2017) 

Eih, uh, armoa, tämä ottaa naurulihaksiin! Näyttelijä Antti Holma on niin tohkeissaan, kun hän lukee joulurunoja runoilija Antti Holman (sama mies) teoksesta. Värssyjen tekijöiksi on mainittu muun muassa Karin Toisiks-Paraske ja Kaarlo Antero Heteromies, joista jälkimmäiseltä kuullaan jouluklassikot Minun kulkuseni ja Äitini torttu. Kesto: 1 h 28 min. (TH)

Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu ja Rubensin veljekset (Tammi 2016)

En ole ennen tajunnutkaan, miten mukava satuääni Vuokko Hovatalla on, yhtä aikaa reipas ja lämmin. Se sopii Heinähattu ja Vilttitossu -tarinaan, joka on nyt myös elokuvateattereissa. Kesto: 2 h 4 min. (TH)

Pierre Lemaitre: Silmukka (Minerva 2017)

Tarina on melkein liian kamala. 12-vuotias poika tappaa vahingossa 6-vuotiaan naapurinpojan ja kätkee hädissään ruumiin. Syyllisyyttä, paljastumisen pelkoa, sovituksen tarvetta… Ei tätä kestäisi, ellei lukija Markus Bäckman kuulostaisi niin rauhoittavalta ja myötätuntoiselta. Kesto: 6 h 24 min. (TH)

Maaret Kallio: Inhimillisiä kohtaamisia (WSOY 2017)

Pimeänä vuodenaikana tekee hyvää kuunnella punnittuja ajatuksia siitä, miten osaisi olla itselleen armollinen ja viisas ystävä. Lukijana on psykoterapeutti Maaret Kallio, joka tietää, mistä puhuu. Hänhän kirjan kirjoittikin. Kesto: 7 h 13 min. (TH)

Kimmo Ohtonen: Karhu – voimaeläin (Docendo 2017)

Aika vänkä kontrasti: fyysisesti istun paikallisjunassa unisten työmatkalaisten joukossa, mutta luureista kuuluu kertomuksia syviltä korpimailta. Pekka Strangin lukijaäänessä on hauskasti himppu suomenruotsalaista aksenttia. Kesto 3 h 45 min. (TH)

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (WSOY 2016)

Miten rakastankaan näyttelijä Erja Mannon ystävällistä ääntä, tuttua niin monista kuunnelmista. Karu Napoli-sarjakin kuulostaa lohdullisemmalta Erjan lukemana. Kesto 12 h 7 min. (TH)

Suosittelijat: Tarja Hirvasnoro, toimittaja (TH), Marjaana Huhtamäki, toimituksen assistentti (MH), Arja Kuittinen, community manager (AK), Anna Pihlajaniemi, toimittaja (AP), Jenni Rinkinen, toimittaja (JR), Anu Salo, graafikko (AS), Anne Soininen, toimittajaharjoittelija (ASo) Salla Stotesbury, toimituspäällikkö (SS), Maria Tuominen, toimituspäällikkö (MT)

Arviot on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 22/2017.

Perheeni kesken juhlittiin Suomen itsenäisyyspäivää suolapaloilla, itse leivotuilla donitseilla ja mustikkamoussekakulla.  - Heidi

Kodin Kuvalehden Facebook-kaverit juhlistivat Suomen 100-vuotispäivää ihanilla tarjoiluilla ja komeilla kattauksilla. Katso juhlavat kuvat!

Tällaisella Blue Velvet -kakulla herkuteltiin perheen ja parin sukulaisen kanssa. - Heidi Burtsoff
Tällaisella Blue Velvet -kakulla herkuteltiin perheen ja parin sukulaisen kanssa. - Heidi Burtsoff

Hyvien ystävien kesken! - Sanna Suutari
Hyvien ystävien kesken! - Sanna Suutari



Meillä perheen jälkkärinä oli peilikuva-Suomi-neitokakkua. - Paula Väliaho
Meillä perheen jälkkärinä oli peilikuva-Suomi-neitokakkua. - Paula Väliaho

Bataattiranskalaiset ja naudanlihapihvi, perussalaatti leipäjuuston sekä viinirypäleiden kera. Jälkiruoaksi kahvi ja pulla. - Hanne Helasuo
Bataattiranskalaiset ja naudanlihapihvi, perussalaatti leipäjuuston sekä viinirypäleiden kera. Jälkiruoaksi kahvi ja pulla. - Hanne Helasuo

Mustikkajuustotorttu kahvin kera. Lisäksi juustoleipää ja lakkahilloa, kotipullaa ja Suomi-konvehteja. - Maria Kiljunen
Mustikkajuustotorttu kahvin kera. Lisäksi juustoleipää ja lakkahilloa, kotipullaa ja Suomi-konvehteja. - Maria Kiljunen

Karjalanpiirakoita ja kuohuvaa, kakkua, konvehteja ja kahvia. Suomi 100! - Salla Kivistö
Karjalanpiirakoita ja kuohuvaa, kakkua, konvehteja ja kahvia. Suomi 100! - Salla Kivistö

Koivuhalko eli mustikkaista kääretorttua. - Tiina Pyykkö
Koivuhalko eli mustikkaista kääretorttua. - Tiina Pyykkö

”Lapinakka” teki kunnon juhlaruokaa: poronkäristystä ja perunamuusia kera puolukkahillon, palanpainikkeeksi oli olutta. Jälkiruokaa on turha tehdä, koska pääruokaa tulee syötyä mahan täydeltä. - Bigga Guttorm
”Lapinakka” teki kunnon juhlaruokaa: poronkäristystä ja perunamuusia kera puolukkahillon, palanpainikkeeksi oli olutta. Jälkiruokaa on turha tehdä, koska pääruokaa tulee syötyä mahan täydeltä. - Bigga Guttorm

Jälkkäriksi pannacottaa mustikoilla ja pipareita kera Aurajuuston sekä Fazerin suklaata kera shampanjan. - Satu-Maaria Kirjavainen
Jälkkäriksi pannacottaa mustikoilla ja pipareita kera Aurajuuston sekä Fazerin suklaata kera shampanjan. - Satu-Maaria Kirjavainen

Jälkiruokana oli lasteni kanssa tekemä juustokakku. Meillä oli paluumuuttajapariskunta kylässä. - Tiita Jauhiainen
Jälkiruokana oli lasteni kanssa tekemä juustokakku. Meillä oli paluumuuttajapariskunta kylässä. - Tiita Jauhiainen