Piian ja Akin mielestä paras hetki on, kun viidessä lastenhuoneessa nukutaan. "Ja sohvannurkassa jutellessa on kainalopaikka."
Piian ja Akin mielestä paras hetki on, kun viidessä lastenhuoneessa nukutaan. "Ja sohvannurkassa jutellessa on kainalopaikka."

Tässä juttusarjassa parit kertovat, missä kohtasivat ensimmäisen kerran. Piia Kainulainen lainasi Aki Ahoselta rahaa huoltoasemalla. Se johti ostoskärrytreffeihin ja uusperheeseen.

Piia: Minulla oli isäni auto, isän ryppyinen seteli ja kiire kotiin lasten luo. Keravan oma poika Martti Saarinen esiintyi Idolsissa. Kotimatkalla kurvasin tankkaamaan. Seteli ei mennyt automaattiin.

Aki: Olin lasteni kanssa matkalla kotiin Helsinkiin Keravalta vanhempieni luota. Käännyin kylmäasemalle hakemaan kanisteriin lämmitysöljyä. Joku hääräsi auto­maatin luona. Sillä oli pipo niin syvällä päässä, että vasta lähellä tunsin: Piia entisestä taloyhtiöstämme.

Piia: Aki tuli automaatille ja maksoi tankkaukseni. Illalla Idolsin jälkeen etsin hänet Facebookista ja laitoin viestin: ”Kiitos ritarille, mukava oli nähdä.” Olin jäänyt velkaa, ja lupasin tarjota kahvit.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Aki: Asuimme aiemmin samassa taloyhtiössä. Sinä aikana, vuonna 2002, vaimoni kuoli sairauskohtaukseen 30-vuotiaana. Laura oli silloin kuusi ja Rosa kaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Piia: Minulle taas tuli ero. Asuin kolmen lapseni kanssa ja työskentelin perhepäivähoitajana. Laura tuli minulle hoitoon. Kerran haimme hänelle sukkahousuja heiltä kotoa ja näin vaatekaapissa silitetyt lastenvaatteet värien mukaan pinottuina.

Aki: Yksin jäätyäni olin imuri kourassa kolme kertaa viikossa. Halusin näyttää eniten itselleni, että pärjään.

Piia: Kun huoltoasemakeikan jälkeen tapasimme kahvilla, saimme selville, että toinenkin on sinkku. Myöhemmin tulin Akin luo katsomaan leffaa, Prinsessaa. Istuimme sohvalla kaukana toisistamme. Jännitti.

Aki: Sinusta nauroin ihmeellisissä kohdissa. Siitä tapailu silti alkoi.

Piia: Kävimme salaa Järvenpään Prismassa treffeillä. Emme halunneet sotkea lapsia mihinkään säätöön vaan varmistella ensin. Kiersimme ostoskärryjemme kanssa ja menimme kävelyille Tuusulanjärven rantaan.

Aki: Ensisuudelma oli Aleksis Kiven kuolinmökillä.

Piia: Aki puhui kihloista jo neljän kuukauden kuluttua tankkaustapaamisesta. Vaihdoin puheenaihetta.

Aki: Sain tiukat ohjeet. Julkista polvikosintaa ei saa suorittaa. Saman vuoden lokakuussa kirjamessuille mennessä menimme kihloihin. Piia ja lapset muuttivat tänne. Nyt meillä on kunnon murrosikä­setti: Laura on 18 ja Rosa 14, Eetu 17, Enna 15 ja Nella 13. Välillä hermot meinaavat mennä.

Piia: Joskus harmittaa, jos päiväkodista tultuani työpäivä jatkuu kotona. Mutta suht helppoa tämä on ollut.

Aki: 28. helmikuuta menemme naimisiin. Vihkiminen tuo pysyvyyttä. Ja helpottaa, jos jotakin sattuu.

Piia: En muuten ole tainnut vieläkään tarjota niitä kahveja.

Aki: Et. Minä maksoin treffikahvit. Ei se haittaa. 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2014. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla