Fazerin sininen, hapankorput ja muumimukit. Nämä ovat lahjahitit ulkomailla asuville ystäville ja sukulaisille.

Kysyimme Kodin Kuvalehden lukijoita, mitä he lähettävät lahjaksi ulkomailla asuville läheisille. Lue monet hauskat ideat ja katso, voisitko itse löytää niistä jonkin sopivan lahjan ulkomailla olevalle läheiselle - tai miksei vaikka kotimaassakin!

Näitä lahjoitetaan muissa maissa asuville:

  • Hapankorppuja, salmiakkia, chilinmakuista dippijauhetta ja pääkallokarkkeja.

  • Salmiakkia, ruissipsejä ja voi olla, että villasukatkin pakettiin livahtaa.

  • Fazerin sinistä suklaata. Aina taattua ja maailman parasta.

  • Lakritsaa.

  • Nyt kun muumit ovat taas kovasti suosittuja, lähetän kaikenlaista pientä muumiaiheista tavaraa, tänä vuonna piparkakkumuotteja muumihahmoissa.

  • Kauniita kuvia, lämpimiä ajatuksia ja suomalaista taidetta niin ruoan kuin taiteenkin saralla.

  • Kiloittain erilaisia suklaita (monikansallisesti tuotetut ovat aivan liian makeita ja mauttomia suomalaiseen suuhun), kuivattuja marjoja (mehukeittojen sekaan ja joulupuuron kylkeen), hapankorppuja (ei suomalainen elä ilman), sinappeja sekä salmiakkia (ei tarvinne edes perustella...).

  • Kirjanmerkkejä ja jouluisia tekstiilejä. Sellaista, mitä on helppo kirjeessä laittaa.

  • Uusi valokuvakirja, tänä vuonna linnuista.

Italiaan

  • Lähetän Italiaan itseleivottuja piparkakkuja. Toinen herkku, jota he rakastavat, ovat valkosipuli-yrtti ruisnachot.

Ruotsiin

  • Lähetän serkulleni Ruotsiin ruisleipää, joka on tehty taikinajuureen. Sieltä ei kuulemma saa sellaista. Hän vie mennessä näitä ja pyytää näitä minuakin laittamaan. Yllätyin, kun tililleni oli tupsahtanut rahaa jouluterveisten kanssa.

  • Lähetin itse tehdyt lapaset: ne tulevat tarpeeseen ja on lämmöllä kudottu.

  • Tädille äiti on monena vuonna laittanut Kodin Kuvalehden ja meän paikallislehden.

Australiaan

  • Minulla on perinteenä ostaa Australiassa asuville isän serkuille joulukortti, jossa on mahdollisimman luminen talvikuva. He vuorostaan lähettävät minulle koala-kortteja ja terveisiä kesän keskeltä.

  • Siskontyttöni vietti vuoden Australiassa au pairina. Lähetin joululahjarahan hänen tililleen tilisiirtona.

  • Australiaan lähetin Jenkki-purkkaa, lihaliemikuutioita ja kirjoja.

  • Australiaan lähetän serkun lapsille suomalaisen dvd:n.

 Espanjaan

  • Olin itse Espanjasta lomalla Suomessa ja lähetin tyttärelleni ja pojalleni sieltä samoja, mitä äitinikin itselleni lähettää: ruisleivän, pipareita, salmiakkia, lakritsia, suklaata, ison mix-karkkipussin, täytesuklaata, marmeladikarkkeja - ja tietysti mummin tekemät villasukat ja uuden heijastimen. Omassa paketissani äidiltäni saan myös aina kurkkurelishiä ja kortin, jossa lukee: "Olen tilannut sinulle ensi vuodeksikin Kodin Kuvalehden".

Saksaan

  • Puuroriisiä ja kuivattuja luumuja, kotikaljauute, hapankorppuja, hernekeittoa varten herneitä, Presidentti-kahvia ja tietenkin Fazerin suklaata. Näitä ei saa Saksasta, mutta suomalainen joulu tulee paketissa.

  • Ehdottomasti täytyy joulupaketissa olla Saksassa asuvalle tyttärelle Fazerin vihreitä kuulia, eikä poikani joulu Saksassa tule ilman turkinpippuria.

Hollantiin

  • Siskolle Hollantiin lähetin viime vuonna villasukat, suklaata ja joulukoristeen.

Ja suloiseksi lopuksi

"Hei! Minä olen se ulkomailla asuva sukulainen. Ihanaa olisi saada Fazerin sinistä, ranskanpastilleja, sitruunapippuria, ruisleipää, Oltermannia, karjalanpiirakoita, muikkuja ja kielimakkaraa. Sekä kaunis Marimekon pöytäliina ja kivituikkuja."

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.