Museon vahtimestari kuulee aitiopaikalta, millaisia reaktioita taide yleisössä herättää.

Museon nurkassa seisova vahtimestari kuulee aitiopaikalta, millaisia reaktioita taide yleisössä herättää. Yksi yleisimmistä Kiasman museovahtimestarin kuulemista vitseistä on sen arvuuttelu, onko huoneen nurkassa oleva vahtimestarin tuolikin taidetta.

"Kerran eräs lapsi mietti vakavissaan, miksi se ei ole taidetta. Se onkin hyvä kysymys. Yleensä kuitenkin ohjaan etsimään teoskylttiä", sanoo museovahtimestari Rami Vierula.

Yksi voimakkaimpia tunteita herättäneistä teoksista Vierulan uran aikana on ollut Ebba Bohlinin minimalistinen työ, lattiavahasta tehty pieni kiiltävä, neliskanttinen kohta lattiassa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"95 prosenttia ihmisistä ei edes huomannut koko teosta, mutta niitä, jotka huomasivat, teos joko ärsytti tai ilahdutti aivan valtavasti."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierula on koulutukseltaan estetiikan maisteri ja pohtii taiteen olemusta mielellään asiakkaiden kanssa, jos he itse keskustelun aloittavat. Kenenkään keskinäisiin keskusteluihin museovahtimestarit eivät puutu.

"Kaikkiin kysymyksiin ei ole edes olemassa oikeita vastauksia, sillä taide on jokaisen henkilökohtainen kokemus."

Nykytaiteen museo Kiasmassa haasteena on, että kun osa teoksista on tarkoitettu kosketeltaviksi, koskevat museovieraat herkästi niihinkin teoksiin, joihin ei saisi.

Kosketellaan niihin tosin muuallakin. Ateneumin ajoiltaan Vierula muistaa erityisesti yhden tapauksen, jolloin hän suunnisti hihityksen perässä viereiseen näyttelyhuoneeseen. Siellä kaksi vanhempaa rouvaa ihasteli klassista, alastonta miestä esittävää veistosta. Vierulan nähdessään he nostivat nopeasti kätensä patsaalta ja punastuivat. "Anteeksi, mutta oli pakko koskea kun oli niin kutsuvat pakarat", he hihittivät.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 19/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla