Jouluun valmistautumisen voi aloittaa juuri silloin kun se itsestä parhaalta tuntuu - ja nauttia joka hetkestä.
Jouluun valmistautumisen voi aloittaa juuri silloin kun se itsestä parhaalta tuntuu - ja nauttia joka hetkestä.

Kun ei malttaisi odottaa, joulumaton voi virkata kesälomalla ja kortit askarrella alkusyksystä. Joulu on vuoden ihaninta aikaa, joten olisi hölmöä nauttia siitä vain pari viikkoa, sanovat Janika, Minna, Mira, Ida ja Anna.

Janika, 22, Kauhajoelta:

"Tein kaksi ensimmäistä lahjaa tammikuussa"

Nämä paketit menevät anopille, siskonpojalle, parhaalle ystävälle ja miehen siskolle. "Vielä on mooonta pakettia tekemättä", Janika sanoo.
Nämä paketit menevät anopille, siskonpojalle, parhaalle ystävälle ja miehen siskolle. "Vielä on mooonta pakettia tekemättä", Janika sanoo.

Joulu 2015 oli painajainen, tai niin Janika luuli. Hän oli juuri eronnut ja mies oli muuttanut pois.

”Jäin yksin sairaana ja rahattomana kissan kanssa viettämään joulua.”

Mutta siitäkin joulusta tuli ihan kiva. Oli joululauluja, kaakaota, suklaata ja hiljaisuutta.

Ja nyt on paljon enemmän. Kyseessä on toinen joulu uuden puolison kanssa.

Oikeastaan joulu alkoi syyskuun alussa, kun Janika keitti ensimmäisen kupillisen joulukaakaota ja joi sen Tonttu Toljanderia katsoen. Sitten hän keitti kattilallisen riisipuuroa.

Ihan vain, koska joulu on niin ihana.

”Mies vähän ihmetteli. Ehkä saan hänet pian ripustamaan jouluvalot!”

Jollekin tuntemattomalle Janika neuloo villasukat, ihan vain ilahduttaakseen.

Ensimmäiset kaksi lahjaa Janika valmisti viime tammikuussa (niiden sisältö on tietysti vielä salaisuus. Nyt suuri osa muistakin lahjoista on paketoitu (salaisuuksia nekin).  Sen verran voi vihjata, että sisältö on lämmintä ja itse tehtyä.

Jollekin tuntemattomalle Janika neuloo villasukat, ihan vain ilahduttaakseen. Iloinen vastaanottaja löytyi paikkakunnan Facebook-ryhmästä.

Villasukkien neulomiseen kiteytyy Janikan mielestä se, mikä joulussa on tärkeintä. Toisesta välittäminen ja sen osoittaminen.

”Tärkeintä on olla läheisten kanssa. Aikaisemmin syksyllä se ei ollut itsestään selvää, kun sairastuin ja jouduin yli kuukaudeksi sairaalaan.”

Sari Nurmijärveltä:

"En suostu laskemaan joulukukkieni määrää"

"Viimeistään heinäkuussa alkaa joulun suunnittelu, yleensä jo juhannuksen tietämillä", Sari sanoo.
"Viimeistään heinäkuussa alkaa joulun suunnittelu, yleensä jo juhannuksen tietämillä", Sari sanoo.

Syyskuussa Sari työntää sormensa multaan ja ajattelee joulua intensiivisesti. Ei tiettyä hetkeä, vaan niitä kaikkia, jolloin koti on täynnä kukkia, valoja ja kynttilöitä, eikä ole kiire mihinkään.

Ne hetket alkavat olla käsillä.

Mutta ensin on istutettava hyasinttien sipulit, sitten amarylliksen. On muistettava hommata ja hoitaa jouluruusut ja -kielot ja -kaktukset, joka viikko jotakin uutta.

”En suostu laskemaan kukkien määrää, mutta itse asiassa määrä on aivan järkyttävä. Amarylliksiakin on niin paljon erilaisia, ja haluan saada upeimmat.”

Miten yksi tuoksu voikaan tuoda mieleen niin monta muistoa!

Kun Sari kulkee kaupan käytäviä, hän terästää katsettaan. Tänäkin vuonna pitää saada juuri oikeanlaiset kynttilät adventtiasetelmaan kukkien keskelle.

Sellaiset, ettei niistä haluaisi muuttaa mitään.

”Joulu kuuluu rakentaa vähitellen, ei hetkessä.”

Jos kukat ovat onnistuneet ajoittamaan kukintansa juuri oikeaan aikaan aattoa (ja joku aina on, koska niitä on niin paljon), Sari hengittää syvään hyasintin tuoksua.

Miten yksi tuoksu voikaan tuoda mieleen niin monta muistoa – ja tehdä täydellisen onnelliseksi!

Sarin joulublogi löytyy täältä

Mira Sumiaisista:

"Isäntä yritti sanoa, että jouluvalot laitetaan vasta joulukuussa"

Miran tämän vuoden joulukranssi on jo valmis, ja aika paljon muutakin.
Miran tämän vuoden joulukranssi on jo valmis, ja aika paljon muutakin.

Tulisivatpa jo, Mira huokaa. Lasten päiväkotikuvat. Näkisi, millaisia ne ovat. Pääsisi kunnolla askartelemaan kuvista joulukortteja.

Vaikka ei Mira ole malttanut aivan askartelematta olla. Ensimmäisistä syyskuussa tehdyistä korteista tuli seinäkoristeita.

”Tein myös jouluasetelman pieneen kirpparilta löytämääni kasvihuoneeseen.”

Joskus illalla Mira katsoo jouluasetelmaansa: valaistu lumiukko, pikkuinen joulupukki, omaa kotia muistuttava koristetalo, vaivalla tehty origamikuusi, pari pikkuruista pakettia.

Silloin jokin sydämessä läikähtää, lämmin tunne, tunnetta on vaikea pukea sanoiksi.

Kun on aikuinen, voi itse päättää, koska joulun aloittaa.

”Jouluvalotkin kaivoin esiin, vaikka isäntä oli aluksi sitä mieltä, että ne laitetaan vasta joulukuussa.”

Mutta jos joulunvieton voi aloittaa kolme kuukautta etuajassa, miksei sitä aloittaisi?

”Pian vaihtuvat pöytäliinat punaiseen ja tonttukoristeet tulevat ikkunalaudoille. Kun on kolme alle kouluikäistä lasta, joulua edeltävät kuukaudet ovat ainoa aika, jolloin jaksan oikeasti panostaa kodin sisustamiseen.”

Miraa alkaa vähän naurattaa. Oikeastaan jouluhössötyksen voisi perustella sillä, että lapset nauttivat.

Mutta ei se ole ainoa syy.

Jouluna aikuisestakin saa tuntua vähän lapselta. Ja kun on aikuinen, voi itse päättää, koska joulun aloittaa.

Ida Hyvinkäältä:

"Pitäisi jo päättää, millaiset lautaset katan joulupöytään"

Kaverit kutsuvat Idaa usein tonttutytöksi. ”Se sopii ihan hyvin, olen henkeen ja vereen jouluihminen.”
Kaverit kutsuvat Idaa usein tonttutytöksi. ”Se sopii ihan hyvin, olen henkeen ja vereen jouluihminen.”

Ensimmäinen joulukranssi oveen valmistui elokuun 20. päivä. Lokakuun ensimmäisenä päivänä kaikki itse tehdyt joulukortit olivat valmiina.

Tai vähän enemmänkin. Niitä oli kymmeniä. Mutta ei se haittaa.

”Laitan ylimääräiset Diakonialaitoksen kautta vanhuksille”, Ida sanoo.

Kun Ida askarteli kortteja, hän tunsi itsensä täysin rauhalliseksi ja onnelliseksi.

Joulussa on tärkeintä rakkaus. Se leviää itsestä muihin.

Mitä siitä, että jouluun on vielä monta kuukautta? Joulunpyhät kuluvat niin nopeasti, että olisi tuhlausta olla nauttimasta jo nyt.

Kun sormet liimasivat lumihiutaleita kortteihin, ajatukset olivat kortin saajassa. Ajatukset olivat kauniita.

”Joulussa on tärkeintä rakkaus. Se leviää itsestä muihin.”

Seuraavaksi pitäisi päättää, millainen kattaus joulupöydässä on. Mielellään mahdollisimman pian.

On tärkeää, että lautasliinat ja pöytäliina sopivat yhteen lautasten ja haarukoiden kanssa.

”Viime vuonna yhdistin luonnonläheisen teeman tonttuaiheisiin, kun tilasin netistä aivan ihanat tonttulautaset.”

Idan joulublogi löytyy täältä

Anna Espoosta:

"Oli hassua virkata joulumattoa kesälomalla"

”Tykkään paljon valkoisesta, mutta sen rinnalle otan tänä vuonna joulun teemaväriksi kultaa ja sinistä. Rakkain joulukoristeeni on vaarin mummulleni tekemä jouluenkeli”, Anna sanoo.
”Tykkään paljon valkoisesta, mutta sen rinnalle otan tänä vuonna joulun teemaväriksi kultaa ja sinistä. Rakkain joulukoristeeni on vaarin mummulleni tekemä jouluenkeli”, Anna sanoo.

Kun päiväkodin vanhempainillassa aletaan puhua joulumyyjäisistä, Anna ei kuulu heihin, jotka toivovat olevansa muualla.

”Alan innoissani suunnitella, mitä voisin valmistaa myyntiin.”

Joulusukkia ja -kortteja! Sytykeruusuja! Erilaisia tonttulakkeja! Hyvän mielen joulukalentereita aforismeineen! Heijastavia perhosia!

Ne kaikki on jo tehty tai melkein tehty, myyjäisten lisäksi ystäville ja läheisille. Illalla tai päivällä, omassa rauhassa.

”Toissa kesänä oli hassua virkata joulumattoa auringonpaisteessa mökkirannassa, kun lapsi polskutteli vieressä. Toisaalta lapsenikin tykkää kuunnella joululauluja ja leikellä lumihiutaleita myös kesällä.”

Riisipuuron voi keittää pari kertaa kuukaudessa ympäri vuoden. Kaneli tuoksuu joululta.

Ajoissa, muttei pakosti suorittamalla. Se voisi olla Annan motto jouluvalmistelujen suhteen.

”Mielestäni on hyvä tehdä silloin kun into iskee.”

Joulu on näpertelyä rakastavalle vuoden kohokohta. Miksi kohokohdan pitäisi kestää vain pari viikkoa, kun sen kestoon voi vaikuttaa itse?

Täydellisinkään värisävy ei riitä, ellei joulupöydän ympärillä istu kolme sukupolvea ilman kiirettä.

Juuri nyt Anna odottaa, koska suklaakonvehtiröykkiöt saapuvat kauppoihin. Mitä on tarjolla tänä vuonna?

”Laitan erivärisiin mariskooleihin niihin sointuvia kääreellisiä konvehteja. Siitä on tullut joulunodotusperinteeni.”

Mutta täydellisinkään värisävy ei olisi kylliksi, ellei joulupöydän ympärillä istuisi kolme sukupolvea ilman kiirettä. Ja ellei joulupipareita olisi leivottu isoäidin vanhoilla muoteilla.

Vain viidesosa KK:n kyselyn vastaajista voisi vaihtaa paperikalenterin sähköiseen. ”Kaiken muistaa paremmin, kun sen on kirjoittanut ylös”, yksi vastaajista sanoo.

Perinteinen. Visuaalinen. Mukava hypistellä.

Päiväkirjan korvike. Ei petä koskaan. Siinä on koko elämä.

Esimerkiksi näillä sanoilla Kodin Kuvalehden kyselyn vastaajat kuvailivat paperikalenteriaan.

”Tykkään paperikalenterin konkreettisuudesta, siitä, miltä se tuntuu kädessä, kun sitä selaa. Siitä hahmottuva ajankulu tuntuu merkitykselliseltä”, 58-vuotias nainen kertoo.

Kun kysyimme lukijoilta, millaista kalenteria he käyttävät, 87 prosenttia vastasi valitsevansa paperisen. Sähköistä kalenteria käytti vain 13 prosenttia vastaajista.

Osa kertoi käyttävänsä paperista ja sähköistä kalenteria ristiin. Sähköistä töissä, paperista henkilökohtaisiin menoihin.

”Kalenteri on päiväkirjan korvike.”

Monelle vastaajalle paperikalenteri on tärkeä, koska se on konkreettinen esine. Siihen liittyy tunnearvoa ja sen voi tuunata itsensä näköiseksi. Siihen merkitään menojen lisäksi säätilat, terveystiedot ja mielialat, yhteystiedot, muistiinpanot ja syntymäpäivät.

Kalenteri on kuin kokoelma muistoja, joihin on mukava palata myöhemmin.

”Kalenteri on päiväkirjan korvike. Nuorena kirjoitin päiväkirjaa, mutta nyt sen kirjoittaminen on kutistunut merkintöihin kalenteriin. Niitä on kiva lukea myöhemmin”, 54 vuotias nainen kertoo.

”Paperista kalenteria on helppo selata ja käytän sitä myös päiväkirjana. Säästän pöytäkalenterini ja siitä voin katsoa vuosienkin päästä, missä olimme lomalla ja mihin kulttuuritapahtumiin olen ottanut osaa”, 65-vuotias nainen sanoo.

Kun kirjoitat, muistat

Monilla on jokaiselle kalenterille oma käyttötarkoituksensa. Seinäkalenteri on usein perheen yhteinen, ja siihen merkitään kaikkien menot. Syntymäpäivät, harrastukset, vanhempainillat.

”Seinäkalenterissa on koko perhettä koskevia asioita. Osoittaa teinille missä mennään, jos huomaa katsoa seinälle”, 49-vuotias nainen sanoo.

Vain viidesosa paperikalenterin käyttäjistä voisi kuvitella siirtyvänsä sähköiseen.

”Seinäkalenteri on osittain sisustuselementti. Se tuo selkeän kokonaiskuvan kuukaudesta, ja siihen voidaan miehen kanssa laittaa vaikka yhteisiä tai hänen menojaan. Kännykän kalenteriin laitan omat menot kellonaikoineen ja taskukalenterin avulla pidän kirjaa työtunneista”, 27-vuotias nainen kertoo.

Vain 21 prosenttia paperikalenterin käyttäjistä voisi kuvitella siirtyvänsä sähköiseen. Paperikalenterista näkee koko viikon kerralla, eikä akku varmasti lopu. Asiat muistaa paremmin, kun ne on kirjoittanut ylös.

Lisäksi sähköinen kalenteri herättää monissa pelkoa tietojen katoamisesta.

”Paperikalenteri säilyy niin kauan, kun en tietoisesti heitä sitä pois. On kiva vertailla vuosia keskenään. Kolmen vuoden kalenterit ovat kerralla säilössä, mutta sitä vanhemmat hävitän. ’Mullistusvuosien’ kalenterit säilytän jatkossakin. Paperikalenteria ei tarvitse ladata, eikä pelätä, että muisti katoaa”, 30-vuotias nainen sanoo.

Miksi paperinen on paras? Lukijat kertovat

  • ”Paperi on ja pysyy, kunnes haluat sen hävittää. Sähköisessä muodossa tiedot on niin monesti kadonneet bittiavaruuteen, että tärkeät asiat on ’varmuuskopioitu’ paperikalenteriin. Ja vaikken omaa eloani nyt niin hohdokkaana pidäkään, jotenkin on kiva ajatella, että mahdollinen lapsenlapsenlapsi voisi lukea vanhasta säilyneestä kalenterista, mitä esiäiti on vuosituhannen alussa tehnyt.” Nainen, 51
  • ”On helpompi hahmottaa viikon tapahtumia yhdellä vilkaisulla kuin kännykkää räpeltämällä. Vanhat kalenterit ovat lisäksi kivoja tsemppareita. Tuostakin viikosta selvittiin, vaikka tuntui, että happi loppuu, kun on niin paljon menoja.” Nainen, 40
  • ”Olen visuaalinen ihminen. Kun näen selkeät merkinnät kalenterissani, muistan menot paremmin. Tämän vuoksi kalenterini on melkoisen värikäs. Siellä on työaikojen lisäksi omat ja lasten treenit, fiilikset omista treeneistä ja muut muistettavat asiat. Kännykän kalenteri on liian ’kylmä’ minulle. Haluan tuoda esiin myös persoonaani kalenterissa. Rakastan myös kirjoittaa.” Nainen, 47
  • ”Kalenterin hankinta vuosittain on tärkeä juttu, jotta saa mieleisensä ja sopivan. Jonain vuonna kannessa pitää olla voimalause, toisena tyylikkään hillitty. Ihanaa, että joku asia on edelleen paperinen, kun kännykkää, tablettia ja tietokonetta tulee tuijotettua ja näpyteltyä ihan tarpeeksi.” Nainen, 45

Kun lakanoille ei löydy kuivatuspaikkaa, niillä sisustaa vahingossa koko kodin.

Aina kun kotiimme on tulossa vieraita, katselen ympärilleni ja tajuan jotain järkyttävää: olen sisustanut kotimme lakanoilla.

Niitä roikkuu kaikkialla. Useimmat olen ripustanut ovien päälle, jotkut tuoleille.

Lakanat ovat paitsi isoja, myös erittäin ryppyisiä. Kuivaustelineille ne eivät mahdu, eikä kuivausrumpua ole.

Jos lapsilla on ollut yökylävieraita, lakanoita roikkuu ympärillä niin paljon, että kotimme muistuttaa jonkinlaista majaa.

"Olen kuullut, että on ihmisiä, jotka taittelevat vastapestyt lakanat siististi."

Majatunnelmaa ei tietenkään syntyisi, jos viikkaisin kuivuneet lakanat heti kaappiin. Mutta kun en viikkaa. Silmäni tottuvat lakanamereen, enkä pian edes huomaa sitä.

Olen kuullut, että maailmassa on ihmisiä, jotka taittelevat vastapestyt lakanansa siististi henkariin ja kääntelevät niitä sitä mukaa kuin ne kuivuvat. Vaikuttavaa, mutta en ehkä itse kykene samaan.

Miten itse olet ratkaissut tämän suuren lakanankuivatusongelman? Kerro kommenttikentässä!