Jouluun valmistautumisen voi aloittaa juuri silloin kun se itsestä parhaalta tuntuu - ja nauttia joka hetkestä.
Jouluun valmistautumisen voi aloittaa juuri silloin kun se itsestä parhaalta tuntuu - ja nauttia joka hetkestä.

Kun ei malttaisi odottaa, joulumaton voi virkata kesälomalla ja kortit askarrella alkusyksystä. Joulu on vuoden ihaninta aikaa, joten olisi hölmöä nauttia siitä vain pari viikkoa, sanovat Janika, Minna, Mira, Ida ja Anna.

Janika, 22, Kauhajoelta:

"Tein kaksi ensimmäistä lahjaa tammikuussa"

Nämä paketit menevät anopille, siskonpojalle, parhaalle ystävälle ja miehen siskolle. "Vielä on mooonta pakettia tekemättä", Janika sanoo.
Nämä paketit menevät anopille, siskonpojalle, parhaalle ystävälle ja miehen siskolle. "Vielä on mooonta pakettia tekemättä", Janika sanoo.

Joulu 2015 oli painajainen, tai niin Janika luuli. Hän oli juuri eronnut ja mies oli muuttanut pois.

”Jäin yksin sairaana ja rahattomana kissan kanssa viettämään joulua.”

Mutta siitäkin joulusta tuli ihan kiva. Oli joululauluja, kaakaota, suklaata ja hiljaisuutta.

Ja nyt on paljon enemmän. Kyseessä on toinen joulu uuden puolison kanssa.

Oikeastaan joulu alkoi syyskuun alussa, kun Janika keitti ensimmäisen kupillisen joulukaakaota ja joi sen Tonttu Toljanderia katsoen. Sitten hän keitti kattilallisen riisipuuroa.

Ihan vain, koska joulu on niin ihana.

”Mies vähän ihmetteli. Ehkä saan hänet pian ripustamaan jouluvalot!”

Jollekin tuntemattomalle Janika neuloo villasukat, ihan vain ilahduttaakseen.

Ensimmäiset kaksi lahjaa Janika valmisti viime tammikuussa (niiden sisältö on tietysti vielä salaisuus. Nyt suuri osa muistakin lahjoista on paketoitu (salaisuuksia nekin).  Sen verran voi vihjata, että sisältö on lämmintä ja itse tehtyä.

Jollekin tuntemattomalle Janika neuloo villasukat, ihan vain ilahduttaakseen. Iloinen vastaanottaja löytyi paikkakunnan Facebook-ryhmästä.

Villasukkien neulomiseen kiteytyy Janikan mielestä se, mikä joulussa on tärkeintä. Toisesta välittäminen ja sen osoittaminen.

”Tärkeintä on olla läheisten kanssa. Aikaisemmin syksyllä se ei ollut itsestään selvää, kun sairastuin ja jouduin yli kuukaudeksi sairaalaan.”

Sari Nurmijärveltä:

"En suostu laskemaan joulukukkieni määrää"

"Viimeistään heinäkuussa alkaa joulun suunnittelu, yleensä jo juhannuksen tietämillä", Sari sanoo.
"Viimeistään heinäkuussa alkaa joulun suunnittelu, yleensä jo juhannuksen tietämillä", Sari sanoo.

Syyskuussa Sari työntää sormensa multaan ja ajattelee joulua intensiivisesti. Ei tiettyä hetkeä, vaan niitä kaikkia, jolloin koti on täynnä kukkia, valoja ja kynttilöitä, eikä ole kiire mihinkään.

Ne hetket alkavat olla käsillä.

Mutta ensin on istutettava hyasinttien sipulit, sitten amarylliksen. On muistettava hommata ja hoitaa jouluruusut ja -kielot ja -kaktukset, joka viikko jotakin uutta.

”En suostu laskemaan kukkien määrää, mutta itse asiassa määrä on aivan järkyttävä. Amarylliksiakin on niin paljon erilaisia, ja haluan saada upeimmat.”

Miten yksi tuoksu voikaan tuoda mieleen niin monta muistoa!

Kun Sari kulkee kaupan käytäviä, hän terästää katsettaan. Tänäkin vuonna pitää saada juuri oikeanlaiset kynttilät adventtiasetelmaan kukkien keskelle.

Sellaiset, ettei niistä haluaisi muuttaa mitään.

”Joulu kuuluu rakentaa vähitellen, ei hetkessä.”

Jos kukat ovat onnistuneet ajoittamaan kukintansa juuri oikeaan aikaan aattoa (ja joku aina on, koska niitä on niin paljon), Sari hengittää syvään hyasintin tuoksua.

Miten yksi tuoksu voikaan tuoda mieleen niin monta muistoa – ja tehdä täydellisen onnelliseksi!

Sarin joulublogi löytyy täältä

Mira Sumiaisista:

"Isäntä yritti sanoa, että jouluvalot laitetaan vasta joulukuussa"

Miran tämän vuoden joulukranssi on jo valmis, ja aika paljon muutakin.
Miran tämän vuoden joulukranssi on jo valmis, ja aika paljon muutakin.

Tulisivatpa jo, Mira huokaa. Lasten päiväkotikuvat. Näkisi, millaisia ne ovat. Pääsisi kunnolla askartelemaan kuvista joulukortteja.

Vaikka ei Mira ole malttanut aivan askartelematta olla. Ensimmäisistä syyskuussa tehdyistä korteista tuli seinäkoristeita.

”Tein myös jouluasetelman pieneen kirpparilta löytämääni kasvihuoneeseen.”

Joskus illalla Mira katsoo jouluasetelmaansa: valaistu lumiukko, pikkuinen joulupukki, omaa kotia muistuttava koristetalo, vaivalla tehty origamikuusi, pari pikkuruista pakettia.

Silloin jokin sydämessä läikähtää, lämmin tunne, tunnetta on vaikea pukea sanoiksi.

Kun on aikuinen, voi itse päättää, koska joulun aloittaa.

”Jouluvalotkin kaivoin esiin, vaikka isäntä oli aluksi sitä mieltä, että ne laitetaan vasta joulukuussa.”

Mutta jos joulunvieton voi aloittaa kolme kuukautta etuajassa, miksei sitä aloittaisi?

”Pian vaihtuvat pöytäliinat punaiseen ja tonttukoristeet tulevat ikkunalaudoille. Kun on kolme alle kouluikäistä lasta, joulua edeltävät kuukaudet ovat ainoa aika, jolloin jaksan oikeasti panostaa kodin sisustamiseen.”

Miraa alkaa vähän naurattaa. Oikeastaan jouluhössötyksen voisi perustella sillä, että lapset nauttivat.

Mutta ei se ole ainoa syy.

Jouluna aikuisestakin saa tuntua vähän lapselta. Ja kun on aikuinen, voi itse päättää, koska joulun aloittaa.

Ida Hyvinkäältä:

"Pitäisi jo päättää, millaiset lautaset katan joulupöytään"

Kaverit kutsuvat Idaa usein tonttutytöksi. ”Se sopii ihan hyvin, olen henkeen ja vereen jouluihminen.”
Kaverit kutsuvat Idaa usein tonttutytöksi. ”Se sopii ihan hyvin, olen henkeen ja vereen jouluihminen.”

Ensimmäinen joulukranssi oveen valmistui elokuun 20. päivä. Lokakuun ensimmäisenä päivänä kaikki itse tehdyt joulukortit olivat valmiina.

Tai vähän enemmänkin. Niitä oli kymmeniä. Mutta ei se haittaa.

”Laitan ylimääräiset Diakonialaitoksen kautta vanhuksille”, Ida sanoo.

Kun Ida askarteli kortteja, hän tunsi itsensä täysin rauhalliseksi ja onnelliseksi.

Joulussa on tärkeintä rakkaus. Se leviää itsestä muihin.

Mitä siitä, että jouluun on vielä monta kuukautta? Joulunpyhät kuluvat niin nopeasti, että olisi tuhlausta olla nauttimasta jo nyt.

Kun sormet liimasivat lumihiutaleita kortteihin, ajatukset olivat kortin saajassa. Ajatukset olivat kauniita.

”Joulussa on tärkeintä rakkaus. Se leviää itsestä muihin.”

Seuraavaksi pitäisi päättää, millainen kattaus joulupöydässä on. Mielellään mahdollisimman pian.

On tärkeää, että lautasliinat ja pöytäliina sopivat yhteen lautasten ja haarukoiden kanssa.

”Viime vuonna yhdistin luonnonläheisen teeman tonttuaiheisiin, kun tilasin netistä aivan ihanat tonttulautaset.”

Idan joulublogi löytyy täältä

Anna Espoosta:

"Oli hassua virkata joulumattoa kesälomalla"

”Tykkään paljon valkoisesta, mutta sen rinnalle otan tänä vuonna joulun teemaväriksi kultaa ja sinistä. Rakkain joulukoristeeni on vaarin mummulleni tekemä jouluenkeli”, Anna sanoo.
”Tykkään paljon valkoisesta, mutta sen rinnalle otan tänä vuonna joulun teemaväriksi kultaa ja sinistä. Rakkain joulukoristeeni on vaarin mummulleni tekemä jouluenkeli”, Anna sanoo.

Kun päiväkodin vanhempainillassa aletaan puhua joulumyyjäisistä, Anna ei kuulu heihin, jotka toivovat olevansa muualla.

”Alan innoissani suunnitella, mitä voisin valmistaa myyntiin.”

Joulusukkia ja -kortteja! Sytykeruusuja! Erilaisia tonttulakkeja! Hyvän mielen joulukalentereita aforismeineen! Heijastavia perhosia!

Ne kaikki on jo tehty tai melkein tehty, myyjäisten lisäksi ystäville ja läheisille. Illalla tai päivällä, omassa rauhassa.

”Toissa kesänä oli hassua virkata joulumattoa auringonpaisteessa mökkirannassa, kun lapsi polskutteli vieressä. Toisaalta lapsenikin tykkää kuunnella joululauluja ja leikellä lumihiutaleita myös kesällä.”

Riisipuuron voi keittää pari kertaa kuukaudessa ympäri vuoden. Kaneli tuoksuu joululta.

Ajoissa, muttei pakosti suorittamalla. Se voisi olla Annan motto jouluvalmistelujen suhteen.

”Mielestäni on hyvä tehdä silloin kun into iskee.”

Joulu on näpertelyä rakastavalle vuoden kohokohta. Miksi kohokohdan pitäisi kestää vain pari viikkoa, kun sen kestoon voi vaikuttaa itse?

Täydellisinkään värisävy ei riitä, ellei joulupöydän ympärillä istu kolme sukupolvea ilman kiirettä.

Juuri nyt Anna odottaa, koska suklaakonvehtiröykkiöt saapuvat kauppoihin. Mitä on tarjolla tänä vuonna?

”Laitan erivärisiin mariskooleihin niihin sointuvia kääreellisiä konvehteja. Siitä on tullut joulunodotusperinteeni.”

Mutta täydellisinkään värisävy ei olisi kylliksi, ellei joulupöydän ympärillä istuisi kolme sukupolvea ilman kiirettä. Ja ellei joulupipareita olisi leivottu isoäidin vanhoilla muoteilla.

KK:n lukijoiden kertomukset muistuttavat, kuinka pienistä teoista tulee arjessa isosti hyvä mieli. 

Poikani hakee minulle kahvin

"Muistan aina, kun poikani haki kylpylälomalla minulle aamupalan jälkeen jälkiruokakahvin pöytään. Pyysin tätä itse, koska poikani oli vielä pieni.

Se kannatti, sillä kahvinhakutapa jatkui, ja olen saanut samanlaista hemmottelua pojaltani muillakin lomilla. Viimeksi Italiassa heräsin raskaan matkustuspäivän jälkeen, ja sain juoda kahvin juuri minulle tarjoiltuna. Se oli huippuhetki."

Anu Marjatta Sillanpää, 51, Hyllykallio

Laitan kasvonaamion ja vain lepään

"Ruuhkavuosiarjen keskellä hemmottelua pitää löytää ihan pienistä jutuista. Siitä, että pääsen saunaan yksin viikoittain tai ehdin illalla istahtaa miehen kainaloon sohvalle viinilasillisen ja hyvän elokuvan ääreen.

Saunassa nautin lämmöstä ja hiljaisuudesta. Laitan kasvo- tai hiusnaamion ja vain lepään. Kun olen saunonut, on miehen saunavuoro.

Hyvä olo palautuu lämpimän froteepyyhkeen syleilyssä.

Kahdeksanvuotias esikoisemme nukahtaa kello 22, joten ehdimme vain harvoin katsoa leffan kokonaan kerralla. Siksi alku katsotaan yhtenä iltana ja loput sitten seuraavana."

Karoliina Suoniemi, 34, Tampere


Puhtaat, viikatut lakanat ovat arjen hemmottelua. Kuva: Satu Kemppainen.
Puhtaat, viikatut lakanat ovat arjen hemmottelua. Kuva: Satu Kemppainen.

Viikkaan puhtaat lakanat lasteni kanssa

"Puhtaat lakanat ovat arkista hemmottelua. Lakanoista valitsen puuvillasatiinin. Sen sileä pinta tuntuu helteelläkin viileältä. Laventelin tuoksuinen huuhteluaine tekee liinavaatekomerosta raikkaan.

Kuivatan lakanat ulkona huhtikuusta marraskuulle, ja viikkaan ne puolisoni tai lasteni kanssa: tartumme kulmista, taittelemme ja vedämme. Lopuksi silitän taitoksen kuumalla raudalla ja kääräisen lakanat tiukalle rullalle.

Hemmottelua on myös lämmin pyyhe aikaisen aamusuihkun jälkeen. Kun käsi ojentautuu sähkölämmitteiselle kuivaustelineelle ja tarttuu pyyhkeeseen, palautuu hyvä olo lämpimän froteepyyhkeen syleilyssä."

Leena Pommelin-Andrejeff, 58, Vaasa

Joskus livahdan kahvilaan

"Kahden pojan yksinhuoltajana saan hemmottelua harvoin. Joskus kun vanhempi poikani on koulussa ja nuorempi kylässä, livahdan kahvilaan. Nautin, kun saan rauhassa nauttia kupillisen kahvia ja syödä mansikkaviinerin.

Ostan pari aikakauslehteä, joita luen illalla parvekkeella ja hörpin kahvia.

Leipomokahvilat ovat suosikkejani. Lasten kanssa 'kahvittelen' yleensä hampurilaispaikassa."

Salla Högbacka, 39, Inkeroinen

Kuuntelen laitapuolen kulkijoita

"En hemmottele itseäni. Sairastin anoreksiaa kymmenen vuotta, ja kuvittelin tuolloin olevani maailman suurin tahra, joka ei ansaitse mitään hyvää. Nyt voin paremmin mutta en edelleenkään oikein koe olevani hemmottelun arvoinen.

Miesystävääni hemmottelen antamalla hänelle hauskoja ja halpoja yllätyslahjoja kuten ravilehden.

Yritän silti muistuttaa itseäni, että elämä hemmottelee jatkuvasti. Nautin poutaisista päivistä, jolloin saan laittaa mekon päälle, maasta löytyneestä kolikosta ja vastapestyn lieden valkoisuudesta. Autan muita. Kuuntelen ratikassa laitapuolen kulkijoita, ja kannan alakerran mummun kauppakassit.

En ole uhrautuja, joka elää muille, mutta elän muiden ilon kautta."

Nelli Vuoristo, 30, Jyväskylä

Saunon ja odotan kesäyön saapumista

"Käytännön teot kertovat välittämisestä ja rakkaudesta. Tämä hetki oli sellainen ja jäi mieleeni: Miesystäväni vei minut ensin pitsalle ja sitten leivoskahville. Sen jälkeen menimme yhdessä kirpputorille ja kirjakauppaan.

Kun hemmottelen itseäni, lähden yksin Tampereen keskustaan kesäaamuna. Juon torilla munkkikahvit ja seurailen toritapahtumia. Käyn lainaamassa ison pinon kirjoja ja poikkean taidenäyttelyssä. Menen ehkä kirkon viileyteen hiljentymään ja kuuntelemaan urkumusiikkia. Ostan pari aikakauslehteä, joita luen illalla parvekkeella ja hörpin kahvia. Saunon ja odotan kesäyön saapumista.

Miesystävääni hemmottelen antamalla hänelle hauskoja ja halpoja yllätyslahjoja kuten ravilehden tai ässäarvan."

Ruut Soidinmäki, 54, Tampere

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 15/2017.

Lastenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen laati listan aikaa kestäneistä lastenkirjoista. Näitä kirjoja nykyäidit kuuntelivat 70- ja 80-luvulla – ja ne ovat ääneen lukemisen arvoisia yhä. Katso 18 ikivihreää suosikkia!

1. Gunilla Bergström: Mikko Mallikas -kirjat

Suom. Kaija Pakkanen (Weilin+Göös v:sta 1979, uusintapainokset Tammi)

Malliesimerkki alun alkaen hienosti suunnitellusta (nykykielellä brändätystä) kirjasarjasta, joka käsittelee lapsiperheen arjen asioita ilman, että kirjoitusajankohta kajastaisi häiritsevästi läpi. Mikko ja isä ovat sympaattinen parivaljakko. Ja mikä tärkeintä, Mikon isä lukee pojalleen joka ilta ennen nukkumaanmenoa!

 

2. Hanhiemon iloinen lipas

Runot vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheista vapaasti riimitellyt Kirsi Kunnas, kuvittanut Fjordor Rojankovski (WSOY 1954, up. WSOY 2006)
Vanhojen britiläisten lastenrunojen aarrearkku. Kirsi Kunnaksen suomennoksissa on yhä svengiä ja Rojankovskin kuvitus on vanhahtavuudessaankin  herttaista. Myös kirjan pitkulainen muoto viehättää yhä lasta.

 

3. Else Holmelund Minarik & Maurice Sendak: Pikku karhu -kirjat

Suom. Leena Koivukoski ja Pirkko Harainen (Otava v:sta 1960, up. yhteislaitos Pikku Karhun tarinat, WSOY 2007)

Pikku karhun elämä on seesteistä ja onnellista. Lyhyet Pikku karhu -tarinat  sopivat myös lukutaitonsa hiljattain haltuun ottaneen lapsen itse lukemaksi. Maurice Sendakin upea kuvitus hivelee katsojan silmää.

4. Hannele Huovi & Jukka Lemmetty: Urpo ja Turpo -kirjat

(Weilin+Göös v:sta 1987, yhteislaitos Urpon ja Turpon seikkailut, Tammi 2015)

Arkiset tilanteet ja ja vaihtuvat tunnetilat lapsiperheessä näkyvät kulttuuria monipuolisesti harrastavien ja elämänasenteeltaan muutoinkin uteliaiden  lelukarhujen seikkailuissa lastenhuoneessa, kun lapset ja vanhemmat ovat poissa kotoa. Urpo ja Turpo tunnetaan myös Soili Perkiön säveltämistä lauluista ja Liisa Helmisen nukkeanimaatiosta.

5. Janosch: Oi ihana Panama, kertomus siitä, kuinka pikku karhu ja pikku tiikeri löysivät Panaman

Suom. Riitta Mäyrälä (WSOY 1980. Up. Suuri Panama-kirja: pikku karhun ja pikku tiikerin seikkailuja, WSOY 2004)

Onnea ei kannata lähteä etsimään kovin kaukaa, sen oppivat karhu ja tiikeri. Klassinen maailmalta kotiin entistä viisaampana –tarina on yhä ajankohtainen.

6. Helmi Krohn: Lasten Tarulinna -sarja, Taru 1920–1929

Uudelleen kuvitettu laitos Helmi Krohn: Hipsuvarvas ja muita kertomuksia, kuv. Petra Heikkilä (WSOY 2006)

Näitä lyhyitä kertomuksia Hipsuvarpaasta ja Nököhampasta, Huppuhännästä, Karvakuonosta ja Luppakorvasta, Pupujussi Gulliverista ja Untuvakerästä ovat lukeneet jo isoiso- ja isovanhemmatkin. Alun perin brittiläiset, sopivan lyhyet eläinseikkailut kutkuttavat yhä mukavasti.

7. Jan Lööf : Vaarini on merirosvo

Suom. Raija Jänicke (Tammi 1974, up. 2005)

Tuiki tavallisesta arjesta päästään huimalle merirosvoseikkailulle vaarin kanssa. Totta vai unta, sen saa lapsi päättää itse.

 

8. Zdeněk Miler & Eduard Petiška: Kuinka myyrä sai housut

Suom. Kirsti Siraste (Tammi 1959, up. Tammi 2007) kokoelmassa Zdeněk Miler, Eduard Petiška & Hana Doskočilová: Myyrän seikkailut (Tammi 2012)

Klassisen kansansadunkin muotoa varioiva tarina, jossa yhteistyö ja avunanto ja talkootyö ovat kunniassa. Hauska esimerkki varhaisesta kuvatietokirjasta.

9. Camilla Mickwitz: Jason muuttaa maasta

(Weilin+Göös 1978, up. Tammi 1996)

Jason muuttaa Kaarina-äidin kanssa Ruotsiin työn perässä ja Jason oppii uuden kielen, kun hoksaa mennä taaperoiden ryhmään päiväkodissa. Kieli on tärkeä osa lapsen identiteettiä. Kuvakirjaa voi lukea myös nykyisten maahanmuuttajalasten tuntojen tulkkina.

10. Hannu Mäkelä: Herra Huu (Otava 1973); Herra Huu saa naapurin, Herra Huu muuttaa

Kuvitus tekijän; up. yhteislaitos Huhuu, Herra Huu! (Paasilinna 2013)

Kummittelua pelkäävä Herra Huu on hellyttävän ristiriitainen hahmo. Siinä on paljon yhtymäkohtia Tove Janssonin Muumi-kirjojen mörköön ja jopa Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossuun. Herra Huulla on lapsikaveri Rimma ja räyhäkkä  amiraali Kaljamaha, jonka matkassa päästään myös hurjalle fantasiaseikkailulle maan alle.

11. Lea Pennanen: Me Leijonat, kuv. Maija Karma

(Otava 1965, up. Otava 2008)

Leijonaperheessä sattuu ja tapahtuu ja viidakossa eletään aika modernisti. Maija Karman kuvitus lumoaa yhä.

 

12. Lea Pennanen: Piilomaan pikku aasi, kuv. Maija Karma

(Otava 1968, up. Otava 2007)

Klassisen sadun tapaan Piilomaassa hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan, kun Muuli Mukkelis havittelee valtaa itselleen. Pieni aasi nousee koko yhteisön pelastajaksi.  Lea Pennasen vuoropuhelua on ilo lukea ääneen ja jokainen luku päättyy kutkuttavasti:

13. Maurice Sendak: Hassut hurjat hirviöt

Suom. Heidi Järvenpää (Weilin+Göös 1970, up. Tammi 2001)

Monia eri tulkintoja sisältävä klassikkokuvakirja uhmaikäisestä Maxista, joka matkaa hirviöiden maahan - ja turvallisesti takaisin kotiin.   

14. Richard Scarryn kuvakirjat

(Tammi vuodesta 1963, useita uusintapainoksia)

Richard Scarryn kirjat ovat säilyttäneet vetovoimansa aina uusien lapsisukupolvien keskuudessa. Selityksenä on eloisa kuvitustyyli, yksityiskohtien yltäkylläisyys ja hauskasti karrikoidut eläinhahmot. Mauri Kunnas on saanut omiin kuvakirjoihinsa innoitetta Scarrylta.

15. Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut

Ilm. alun perin nimellä Aili Tarvas (Ahjo 1919, up.  WSOY 2007)

Maaginen ja mystinen saturomaani, joka jatkaa suosiotaan sukupolvelta toiselle, vaikka juoni on mutkikas ja kerronta lyyristä. Ääneen ja eläytyen luettuna koko suvun yhteistä herkkua.

16. Max Velthuijs: Rakastunut sammakko

Suom. Riitta Mäyrälä (WSOY 1989, up. Kustannus-Mäkelä 2016)

Sammakolla on outo olo: sitä itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Lopulta syykin selviää, se on rakastunut ankkaan. Rakkaus ei tunne rajoja.

17. Raija Siekkinen & Hannu Taina: Herra Kuningas

(Otava 1986, up. 1987)

Hieno satukuvakirja ihmisen kaipuusta toisen kainaloon ja yhteisön osaksi.  Hannu Tainan kuvitus on suomalaisen lastenkirjataiteen juhlaa.

 

18. Gunilla Wolde: Teemu- ja Sanna- kirjat

Suom. Sirkka Salmi (Tammi, up. 2002)

Teemun ja Sannan arkiset leikit ja kotipuuhat ovat aina yhtä ajankohtaisia.

 

 

Päivi Heikkilä-Halttusen Lastenkirjahylly-blogista löydät lisää vanhoja ja uusia lasten- ja nuortenkirjoja