Kolmasluokkalainen Iines asuu Espoossa isänsä Antin, äitinsä Essin ja 6-vuotiaan siskonsa Tuulin kanssa. Iines harrastaa harmonikansoittoa. Hän valitsi soittimen, koska tykkää painella nappuloita.
Kolmasluokkalainen Iines asuu Espoossa isänsä Antin, äitinsä Essin ja 6-vuotiaan siskonsa Tuulin kanssa. Iines harrastaa harmonikansoittoa. Hän valitsi soittimen, koska tykkää painella nappuloita.

Hyvät isät hoitavat asiat hyvin ja reippaasti, sanoo 9-vuotias Iines. Pokémon-kieltä ei tarvitse ymmärtää.

Isät opettavat lapsille taitoja.

Mun isä on tosi hyvä musiikissa ja taitava skeittaamaan ja korjaamaan kaikkia juttuja. Hyvät isät osaavat hoitaa asiat hyvin ja reippaasti.

Isät voivat opettaa lapsille paljon taitoja. Oma isäni on Nuuksion retkellä opettanut partiotaitoja kuten veistämään ja sytyttämään nuotion.

Iskä osaa tehdä lihapullia ja spagettikastiketta ja leipäjuuresta leipää. Kerran se laittoi siihen chiliä, ja lopputulos oli kyllä liian tulinen.

Minä olen opettanut isälle esimerkiksi hämähäkin suojautumiskeinoista. Isä hämmästyy, kun löydän Pokémon-sovelluksen, josta se ei edes tiedä. Iskä ei ymmärrä Pokémon-kieltä, mutta ei se haittaa.

Kiireessä on joskus järkeä.

Aikuisten elämässä on kiirettä. Kiire voi olla hyödyllistäkin, jos siinä on jotain järkeä. Järkeä kiireessä on esimerkiksi silloin, kun mennään yhdessä harrastuksiin.

Kun iskä tulee illalla kotiin, se usein tekee töitä tietokoneella. Joskus vähän rasittaa, kun pyydän, että tule leikkimään tasapainolaudalla, ja se sanoo, että teen ensin tämän loppuun. Se kestää miljoona vuotta.

Ärsyttävintä on, kun isä hoputtaa kaverilta kotiin, vaikka on hauska puuha menossa. Isä on tiukkana myös, jos on kylmä ja unohdan takin kouluun. Jos olen liian pitkään WhatsAppissa, se sanoo, että Iines, nyt sun kannattaa harjoitella, huomenna on soittotunti.

Kun iskä on tosi tiukkana, se sanoo, että joku roti, mieti vähän. Varmaan se sanoi niin, kun olin pieni ja piirsin tussilla otsaani.

Molemmat voivat pyytää anteeksi.

Iskä hermostuu ja voi kiroilla, jos vaikka kattila tippuu varpaille. Jos iskä on tiuskinut, hän pyytää anteeksi, ja niin teen minäkin, jos tiuskin.

Iskä on itsepäinen ja lempeä, mutta ei liian.

Kun kiireet menevät ohi ja iskä rentoutuu, hän ilmeilee. Iskällä on hyvä huumorintaju ja se osaa tehdä hassuja ilmeitä omasta päästään. Hyvällä tuulella iskä kutsuu minua Inkuksi ja kullaksi. Iskä sanoo, että olen nätti.

Tärkeintä on lohdutus.

Isät hoitavat lapsia ja lukevat niille kirjoja. Kun olin vauva, olin tosi söpö ja iskä luki minulle Puppe menee kauppaan -kirjaa. Nyt luen fantasiakirjoja, Harry Pottereita ja Soturikissoja. Kun isä lukee iltasatua siskolleni Tuulille, menen viereen kuuntelemaan, jos tarina on hyvä.

Isät myös kannustavat lasta musiikissa ja muuten. Kun opin kulkemaan yksin bussilla, iskä sanoi, että se on ylpeä minusta. Olin, että jee!

Parasta isissä on se, että ne osaavat lohduttaa. Jos kaadun, isä laittaa laastarin ja halaa. Isä myös ottaa syliin, jos on paha mieli vaikka jostain riidasta koulussa.

Kun isästä tulee vanha, voin piristää sitä ja kertoa sille vanhoja vitsejä. Isä nauraa aina, kun aloitan nakkivitsin ja sanon asiallisella äänellä, että Wikipedian mukaan nakki on pienikokoinen ruokamakkara.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2016.

SUORAT SANAT. Ikävöi kumppaniasi, se tekee parisuhteelle hyvää, seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen muistuttaa.

Intohimon voi saada kestämään.

On vaikea haluta sitä, mitä jo on. Paluuta suhteen kiihkeään alkuhuumaan ei 15 vuoden yhdessäolon jälkeen tule, mutta intohimoa voi silti kokea.

Seksuaalinen halu syntyy kumppaneiden välisestä jännitteestä. Alussa sitä luo uutuudenviehätys. Pitkässä suhteessa jännite pysyy, kun kumppanit pystyvät olemaan sekä lähekkäin että erillään toisistaan.

Jännite ei tarkoita jännitystä tai kriiseilyä.

Jännite ei tarkoita jännitystä tai kriiseilyä. Vääntäessä syntyy kyllä draamaa, ja sitten harrastetaan sovintoseksiä. Sitä ei pidä sekoittaa intohimoon.

Parempaan seksiin kannattaa pyrkiä.

Ennen vanhaan ajateltiin, että jos puoliso ei lyö, juo tai petä, ei saa valittaa. Uutta on, että on lupa haluta ja tarvita enemmän. Meillä on vahva kaipuu kokea sekä rakkautta että himoa.

Seksi lisää tutkitusti hyvinvointia. Tarpeiden tyydytykseen toimii hyvin itsetyydytyskin, mutta se, että tuntee itsensä halutuksi, on jotain ainutlaatuista. Siihen kannattaa pyrkiä.

Läheisyyttä voi olla liikaa.

Ajattelemme usein näin: parisuhde on hyvä, kun puhumme tauotta, halaamme jatkuvasti, kosketamme, vietämme paljon aikaa yhdessä.

Tiiviissäkin suhteessa yhteys voi kadota ja pusun antamisesta tulla vain mekaaninen rutiini.

Mutta voikin käydä niin, että liika läheisyys kostautuu seksielämän hyytymisellä. Meistä voi tulla toistemme jatkeita emmekä enää tiedä, keitä olemme tai mitä haluamme. Vaikka ollaan sinänsä tiiviisti, yhteys katoaa, pusun antamisesta tulee mekaaninen rutiini ja keskusteluja käydään ilman, että ollaan läsnä. Ei ihme, jos nuokin tavat alkavat sitten hiipua.

Seksielämälle tekee hyvää ikävöidä.

Jos elää elämäänsä autopilotilla, aistit kaipaavat herättelyä. Ajanpuute ja stressi eivät myöskään auta intohimon vaalimista.

Sen sijaan, että hakisimme lisää läheisyyttä, voimme välillä kokeilla sitä, että menemme toiseen suuntaan. Tarvitsemme tilaa, jotta voimme tutkia, missä kumpikin menee ja mistä kiinnostuu.

Itsekseen ollessaan voi oivaltaa, miten kiinnostava kumppani on.

Tekee hyvää ikävöidä kumppania. Vaikka olisi fyysisesti kaukana, henkisesti voi olla todella lähellä – ja päinvastoin. Itsekseen ollessaan voi oivaltaa, miten kiinnostava kumppani on.

Kiinnostu itsestäsi.

On vaikea olla kiinnostava, jos ei itse pidä it­seään kiinnostavana ja arvokkaana. Mieti, mitkä ovat motiivisi lähteä vaikka lenkille. Ovatko itsekriittiset ajatukset saaneet vallan ja uskot, että keho kaipaa kuritusta? Vai haluatko antaa ainutlaatuiselle kehollesi sen kaipaamaa liikettä?Se, että saa yhteyden itseensä ja kehoonsa, voi auttaa saamaan paremmin kiinni myös siitä, mitä haluaa seksiltä.

Hanki myös oma elämä.

Toimiva parisuhde antaa sopivasti hyvää erillisyyttä. Erillisyyttä voi kokea vaikka toisen kainalossa, mutta usein tarvitsemme myös konkreettista etäisyyttä: sitä, että molemmilla on yhteisen elämän lisäksi oma elämänsä.

Ero voi olla oikea ratkaisu, jos yrittämisestä huolimatta tuntuu pahalta mennä kotiin.

Etäisyydenotto voi joskus olla ainoa tapa pysyä yhdessä. Toisaalta joskus käy niin, että etsiessään erillisyyttä ihmiset eroavat. Vaikeat vaiheet ovat normaaleja ja niistä selviää, mutta erokin voi olla oikea ratkaisu, jos yrittämisestä huolimatta tuntuu pahalta mennä kotiin – tai jos huomaat, että lopulta voit paremmin itseksesi.

Vaikka erillään olo voi tuntua haastavalta, siihen kannattaa totutella. Erillisyys edellyttää tietysti luottamusta. Turvallisuuden kokemusta ei kannata järkyttää tahallaan: vaikka olemme sinä ja minä, olemme myös me.

"Kyllä se siitä" on turhinta, mitä unettomuudesta kärsivälle voi sanoa, toteaa lähihoitaja Tytti Peltonen.

Lääkkeet eivät aina auta.

"Moni kuvittelee, että kyllä unetonkin nukkuu, kunhan löytää sopivan lääkityksen. Ei se niin mene. Minä en ole nukkunut kunnolla lähes 20 vuoteen.

Nukkumisvaikeuteni alkoivat, kun esikoinen syntyi. Lapsi kasvoi, mutta univaikeudet eivät kadonneet.

Makailin sängyssä ja odotin unta tuntikausia. Aamuyöstä heräsin taas. En miettinyt erityisiä murheita, uni ei vain tullut. Nukuin maksimissaan viisi tuntia yössä. Illat alkoivat pelottaa jo aamulla.

Unettomuus ei ole sama asia kuin esimerkiksi masennus.

Kun palasin hoitovapailta töihin assistentiksi, aloin laukata työterveyslääkärillä. Välillä siellä otettiin vakavasti, välillä ei. Sain diagnooseja: uupumus, stressihäiriö... Erilaisia lääkkeitä kokeiltiin turhaan. Eivät ne kaikille tepsi.

Joskus lääkäri määräsi pari viikkoa sairauslomaa ja sanoi, että no lepää nyt. Eihän tilanne sellaisesta miksikään muutu!"

Kaiken takana ei ole trauma.

"Minulle on tarjottu terapiaa ja kaiveltu lapsuuteni kokemuksia. Mitään traumoja ei ole löydetty. Unihäiriöt niputetaan usein muiden diagnoosien alle, mutta unettomuus ei ole sama asia kuin esimerkiksi masennus.

Nukkumisvaikeudet voivat kohdata kenet tahansa ja koska tahansa. Yhteistä tapaamilleni unettomille on ollut se, että he ovat olleet aika pohdiskelevia ihmisiä."

Uneton voi menettää paljon.

"Parisuhde ja työpaikka ovat vaarassa, kun aivot eivät toimi kunnolla väsymyksen takia. Aika moni tuttu on menettänyt molemmat.

Minun oli pakko löytää uusi ammatti. Jos joudun istumaan pitkään tietokoneen ääressä, pää alkaa nuokkua.

Hautasin urahaaveet ja luin lähihoitajaksi. Nyt saan liikkua työssäni ja olla ulkona. Mutta ei tämä vapaaehtoinen valinta ollut.

Parisuhde ja työpaikka ovat vaarassa, kun aivot eivät toimi kunnolla väsymyksen takia. Aika moni tuttu on menettänyt molemmat.

Unettoman läheinen tarvitsee niin suurta kärsivällisyyttä, että sitä on harvalla. Uneton ei halua kuulla hyväunisen ihmettelyä, että mikä siinä nukkumisessa voi olla hankalaa. Tapailemieni miesten on ollut vaikea ymmärtää tätä.

Onnistunut parisuhde vaatii sen, että molemmat osapuolet hyväksyvät tilanteen. Ei elämä hössöttämällä parane."

Väsynyt voi olla puuhakas.

"Minulle on sanottu, etten voi olla väsynyt, koska harrastan niin paljon liikuntaa. Kyllä voin. Unettomuuden vaikutukset ovat yksilöllisiä. Jotkut toimivat väsyneinä kuin hidastetussa filmissä, toiset käyvät kierroksilla.

Myötätunto lohduttaa, neuvot eivät.

Nukut kyllä sitten, kun olet tarpeeksi väsynyt. Minäkin nukuin viime yönä huonosti. Meditoi. Juo yrttiteetä.

Ihmisten kommentit ärsyttävät, vaikka ne olisi sanottu hyvää tarkoittaen. Uniongelmat ovat tehneet minusta aika kärsimättömän.

Yrttitee ei paljon auta, jos yksikin pimennysverhon sivusta pilkistävä valonsäde herättää.

Unettomuutta ei saisi vähätellä. Parasta on aito myötätunto. Ystävä voi sanoa: sinulla on varmasti tosi rankkaa. Ystävän ei sen sijaan kannata sanoa: voi voi, näytät tosi väsyneeltä."

Uskoin aika monta vuotta, että unettomuus on vaihe elämässä ja että voin parantua, kunhan keino löytyy. Nyt olen hyväksynyt, että jään tällaiseksi.

Hyväksy tilanne.

"Uskoin aika monta vuotta, että unettomuus on vaihe elämässä ja että voin parantua, kunhan keino löytyy. Nyt olen hyväksynyt, että jään tällaiseksi. Nukkumisongelmat ovat osa minua.

Itsehoito on helpottanut arkeani. Iltaa kohden rauhoitun tietoisesti, luen kirjoja. Kun en saa unta, makoilen sängyssä ja mietin, että lepään edes niin.

Ajattelen, että unettomuus on sairaus kuten diabetes. Sen kanssa pärjää. Elämä voi olla ihan hyvää. Se on vain erilaista kuin muilla."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 13/2017.