Hyvät isät hoitavat asiat hyvin ja reippaasti, sanoo 9-vuotias Iines. Pokémon-kieltä ei tarvitse ymmärtää.
Isät opettavat lapsille taitoja.
Mun isä on tosi hyvä musiikissa ja taitava skeittaamaan ja korjaamaan kaikkia juttuja. Hyvät isät osaavat hoitaa asiat hyvin ja reippaasti.
Isät voivat opettaa lapsille paljon taitoja. Oma isäni on Nuuksion retkellä opettanut partiotaitoja kuten veistämään ja sytyttämään nuotion.
Iskä osaa tehdä lihapullia ja spagettikastiketta ja leipäjuuresta leipää. Kerran se laittoi siihen chiliä, ja lopputulos oli kyllä liian tulinen.
Minä olen opettanut isälle esimerkiksi hämähäkin suojautumiskeinoista. Isä hämmästyy, kun löydän Pokémon-sovelluksen, josta se ei edes tiedä. Iskä ei ymmärrä Pokémon-kieltä, mutta ei se haittaa.
Kiireessä on joskus järkeä.
Aikuisten elämässä on kiirettä. Kiire voi olla hyödyllistäkin, jos siinä on jotain järkeä. Järkeä kiireessä on esimerkiksi silloin, kun mennään yhdessä harrastuksiin.
Kun iskä tulee illalla kotiin, se usein tekee töitä tietokoneella. Joskus vähän rasittaa, kun pyydän, että tule leikkimään tasapainolaudalla, ja se sanoo, että teen ensin tämän loppuun. Se kestää miljoona vuotta.
Ärsyttävintä on, kun isä hoputtaa kaverilta kotiin, vaikka on hauska puuha menossa. Isä on tiukkana myös, jos on kylmä ja unohdan takin kouluun. Jos olen liian pitkään WhatsAppissa, se sanoo, että Iines, nyt sun kannattaa harjoitella, huomenna on soittotunti.
Kun iskä on tosi tiukkana, se sanoo, että joku roti, mieti vähän. Varmaan se sanoi niin, kun olin pieni ja piirsin tussilla otsaani.
Molemmat voivat pyytää anteeksi.
Iskä hermostuu ja voi kiroilla, jos vaikka kattila tippuu varpaille. Jos iskä on tiuskinut, hän pyytää anteeksi, ja niin teen minäkin, jos tiuskin.
Iskä on itsepäinen ja lempeä, mutta ei liian.
Kun kiireet menevät ohi ja iskä rentoutuu, hän ilmeilee. Iskällä on hyvä huumorintaju ja se osaa tehdä hassuja ilmeitä omasta päästään. Hyvällä tuulella iskä kutsuu minua Inkuksi ja kullaksi. Iskä sanoo, että olen nätti.
Tärkeintä on lohdutus.
Isät hoitavat lapsia ja lukevat niille kirjoja. Kun olin vauva, olin tosi söpö ja iskä luki minulle Puppe menee kauppaan -kirjaa. Nyt luen fantasiakirjoja, Harry Pottereita ja Soturikissoja. Kun isä lukee iltasatua siskolleni Tuulille, menen viereen kuuntelemaan, jos tarina on hyvä.
Isät myös kannustavat lasta musiikissa ja muuten. Kun opin kulkemaan yksin bussilla, iskä sanoi, että se on ylpeä minusta. Olin, että jee!
Parasta isissä on se, että ne osaavat lohduttaa. Jos kaadun, isä laittaa laastarin ja halaa. Isä myös ottaa syliin, jos on paha mieli vaikka jostain riidasta koulussa.
Kun isästä tulee vanha, voin piristää sitä ja kertoa sille vanhoja vitsejä. Isä nauraa aina, kun aloitan nakkivitsin ja sanon asiallisella äänellä, että Wikipedian mukaan nakki on pienikokoinen ruokamakkara.
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2016.
