Suorat sanat: Kun kyse on sisustuksesta, yllättävän monesta naisesta kuoriutuu despootti, joka stailaa muut perheenjäsenet piiloon, sanoo vaatesuunnittelija Mari Savio.
Koti ei ole näyttelytila
Koti on ihmisen pesä, ei statussymboli tai näyttelytila. Siksi jokaisen perheenjäsenen pitäisi minusta näkyä kodin sisustuksessa. On outo ajatus, että vain yksi ihminen päättää, miltä yhteisessä kodissa näyttää.
Monessa perheessä näin kuitenkin on. Kun kyse on sisustuksesta, naisesta kuoriutuu helposti despootti, joka määrää kaiken ja stailaa muut perheenjäsenet piiloon.
Sulje silmät, jos et kestä lapsen makua
En usko siihen, että pikkulapsilta pitää kysyä, haluavatko he puuron kanssa mansikoita vai mustikoita vai ehkä vadelmia. Sellainen on sekopäistä ja saa lapsen tuntemaan olonsa turvattomaksi. Mutta siihen uskon, että lapsella on oikeus päättää huoneensa sisustuksesta. Jos lapsen valintoja kunnioitetaan, hän tuntee itsensä tärkeäksi, osaksi laumaansa.
Lastenhuoneen ei tarvitse näyttää coolilta. Miksi tarvitsisi? Se on lapsen tila, eikä aikuisten tarvitse mennä sekaan sössimään.
Perheeseeni kuuluvat 3-, 12- ja 14-vuotiaat tytöt. Jossain vaiheessa keskimmäisellä oli niin kova prinsessavaihe, että vessapaperinkin olisi pitänyt olla hänestä pinkkiä, jotta sillä olisi voinut pyyhkiä hanurinsa. Koko huone kimmelsi roskista myöten, ja seiniä koristivat Frozen-seinätarrat. Jos prinsessavaihe iskee, se iskee. Järkyttävältähän se näyttää, mutta pian kehitysvaihe on ohi.
Jos et kestä lapsen tyyliä, sulje silmäsi.
Lastenhuoneen ei tarvitse näyttää coolilta. Miksi tarvitsisi? Se on lapsen tila, eikä aikuisten tarvitse mennä sekaan sössimään.
Tee kompromisseja
Kun lapset olivat pienempiä, lattiamme oli niin täynnä muovikrääsää, että kompastelin öisin matkalla vessaan. Se jurppi. Ostin jättimäiset lelukorit, mutta My Little Ponyt jatkoivat kasautumistaan. Päätin kestää, koska pian keräilyvimma kuitenkin laimenisi. Sitä paitsi meillä on muutenkin aina niin sotkuista, että kyllä sekaan muutama muovilelu uppoaa.
Joskus olen paha äiti ja rikon omia oppejani. Kun muutimme nykyiseen taloomme, lastenhuoneissa oli valmiina William Morrisin tapetit. Ne olivat minusta maailman hienoimmat, mutta lapset ilmoittivat, että ne pitää repiä. En suostunut. Vastalahjaksi he saivat sisustaa huoneensa juuri niin kuin lystäsivät.
Jos lapsi saa valita huoneensa värin tai maalata seinänsä itse, hän ikään kuin jättää oman jälkensä kotiin. Uskon, että sisustus voi vaikuttaa mielenterveyteen. Kodin tehtävä on olla ihmisen lepopaikka, ei stressin aiheuttaja.
Moni nainen kuvittelee, ettei miehillä ole minkäänlaista mielipidettä sisustamisesta. Kannattaisi ehkä kuitenkin kysyä.
Kestä lapsen kiintymys hirviösohvaan
Oma sisustusmakuni on kaistapäinen. Käytän paljon värejä, yhdistelen räjähtäneitä kirppislöytöjä designhuonekaluihin, en nauti tyylipuhtaudesta enkä tajua konmarittamista.
Silti yllätyn usein siitä, millaisiin asioihin lapset kodissa kiintyvät. Esimerkiksi sohva ja sen paikka ovat heille kamalan tärkeitä. He ovat kääntelemässä sohvaa ihan koko ajan.
Jossain vaiheessa olohuoneessamme oli vaaleanpunainen sohva, jonka olin jossain mielenhäiriössä raahannut kierrätyskeskuksesta. Se oli järkyttävän ruma, mutta lapset rakastivat sitä. Vuosia uhosin, että nyt tuo lähtee, mutta tyttäreni sanoi: ”Äiti, sä et voi heittää tota pois. Toihan on ihan niin kuin sä: tosi tosi vanha ja tosi tosi muhee.” Onneksi sohva pian levisi liitoksistaan ja pääsimme siitä eroon.
Kysy miehenkin mielipidettä
Moni nainen kuvittelee, ettei miehillä ole minkäänlaista mielipidettä sisustamisesta. Kannattaisi ehkä kuitenkin kysyä.
