”Kun sairaus iskee tai vuokra nousee, matalapalkka-alalla ikänsä työskennelleet eivät pärjää eläkkeellään. Heitä näkee aivan liian usein leipäjonossa”, Päivi Wilén sanoo.
”Kun sairaus iskee tai vuokra nousee, matalapalkka-alalla ikänsä työskennelleet eivät pärjää eläkkeellään. Heitä näkee aivan liian usein leipäjonossa”, Päivi Wilén sanoo.

”Jokainen voi tehdä jotain hätää kärsivän auttamiseksi. Auttaa voi yksinkertaisesti sillä, että on lähimmäinen ja vähemmän itsekäs”, sanoo perhepsykoterapeutti Päivi Wilén, 56, joka on tehnyt 30 vuotta työtä huono-osaisten lasten, nuorten ja aikuisten parissa.

1. Vuokrat ovat liian suuria.

”Muistan hyvin edesmenneen äitini sanat: ”Koskaan ei voi tietää, kummalla puolella pöytää joutuu istumaan.” Avuntarve ja köyhyys voivat yllättää kenet tahansa.

Kun sairaus iskee tai jo entuudestaan korkea vuokra nousee, matalapalkka-alalla ikänsä työskennelleet eivät pärjää eläkkeillään. Heitä näkee aivan liian usein leipäjonoissa. He ovat tämän ajan uusköyhiä.

Pitäisi puhua siitä, mitä köyhyys ja pitkäaikaistyöttömyys tekevät ihmiselle.

Yksi suuri syy köyhyyden lisääntymiseen on vääränlainen asuntopolitiikka. Vuokra-asuminen maksaa liikaa. Pienipalkkaiset tarvitsevat koteja, joissa he voivat asua turvallisin mielin myös eläkkeellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vakava köyhyys näkyy asunnottomuutena. Kenenkään nukkumispaikka ei pitäisi olla rappukäytävässä tai roskasäiliössä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Köyhyydestä pitää puhua.

”Minua ärsyttää, kun kuulen puhetta, että köyhyys on oma valinta. Ajatus on absurdi. Harvoin kukaan valitsee köyhyyttä.

Meidän pitäisi puhua siitä, mitä köyhyys ja pitkäaikaistyöttömyys tekevät ihmiselle. Usein ne johtavat sosiaaliseen eristäytymiseen. Se on vakavaa, sillä kanssakäyminen suojelee mielenterveyttä.

Eristäytyminen koskee myös lapsia. Ulkopuolisuuden tunteet ovat tuttuja lapsille ja nuorille, joiden vanhemmilla ei ole varaa heidän tarpeisiinsa.”

Ärsyttää, kun kuulen puhetta, että köyhyys on oma valinta.

3. Nuoretkin näkevät nälkää.

”Monella nuorella on hätä. Olen työskennellyt hankkeissa, joissa nuorille on tarjottu tiloja oleskella ja mahdollisuus keskustella.

Joskus nuorilla on kova nälkä, koska kotona jääkaappi on tyhjä. Niinpä olemme järjestäneet kokkausiltoja. Tuntuu surulliselta kuulla, kun nuori kysyy, saako hän viedä ruokaa myös pikkusisarelleen.

Ammatti suojaisi nuoria köyhyydeltä, mutta koulutusleikkaukset ammattiopistoissa näkyvät jo. Moni nuori ei viitsi mennä yhden opetustunnin vuoksi kouluun vaan jää maleksimaan kotiin. Seuraus on usein se, ettei hän mene seuraavanakaan päivänä ja lopulta keskeyttää koulun. Opintonsa loppuun suorittavilta nuorilta taas puuttuu taitoja, koska he eivät saa tarvittavaa tuntimäärää opetusta.

Lastensuojelu on voisi auttaa, mutta se on edelleen monelle mörkö.

Jos nuorta ei kotona kannusteta opiskelemaan, hän jaksaa harvoin innostua. Usein näiden pudokkaiden vanhemmat ovat itsekin jääneet yhteiskunnan kelkasta. Näin köyhyys periytyy.

On tilanteita, joissa lastensuojelu voisi auttaa perheitä. Lastensuojelu on kuitenkin edelleen monelle mörkö. Pelko siitä, että asiakkuudesta seuraa jokin sanktio, pitäisi saada pois.”

4. Jokainen voi auttaa.

”Perustimme Keravalle kierrätyskeskus Kirsikan, jossa kohtaavat ne, joilla on, ja ne, joilla ei ole. Nuoret voivat hakea sieltä ilmaiseksi huonekaluja ja astioita ensimmäiseen kotiinsa.

Jokainen voi tehdä jotain hätää kärsivän auttamiseksi, neuloa vaikka sukkia tai lapasia. Auttaa voi yksinkertaisesti sillä, että on lähimmäinen ja vähemmän itsekäs.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 23/2018 Suorat sanat -palstalla. Päivi Wilén työskentelee toiminnanjohtajana Polku-päiväkeskuksessa Keravalla.

sanopa se

Olen paljossa samaa mieltä kanssasi. Mikä-on-kenenkin-syytä-jatkumossa on kuitenkin  seikkoja, jotka pitää ottaa huomioon, esimerkiksi se, että lapsi ei voi valita vanhempiaan. Kun seuraa melko läheltä nuhjuista, ryysyistä, itseään tatuoinnein ja lävistyksin koristelevaa, tupakoivaa ja kaljaa kittaavaa perhettä, jonka pienet likaiset lapset herättävät valitettavaa vastenmielisyyttä, jota ei olisi lupa tuntea, mutta jonka lohduttomuuden haluaisi torjua omien lastensa kokemusmaailmasta, niin ristiriita lähes särkee sydämen. Mikä olisi sellaista, mitä oman yh-perheeni luotsaamisen ohella jaksaisin tehdä heidän hyväkseen, että jokin näiden lasten elämässä muuttuisi, loisi unelmia ja näköaloja ja antaisi voimaa kasvaa erilaiseksi kun ympäristönsä?

Yritystä kiitos

Auttajana ei aina voi tietää, meneekö apu oikeaan osoitteeseen. En halua tukea ihmisiä, jotka eivät viitsi opiskella tai tehdä töitä. Jos nuori ei viitsi mennä kouluun yhden tunnin takia, se on valinta. Köyhyys periytyy, koska vanhemmat eivät kasvata lapsiaan pitkäjänteiseen työskentelyyn. Opiskelu ja työssä oleminen on välillä raskasta ja epämiellyttävää. Ei työssäkäyvilläkään ole varaa kaikkeen, eikä heidänkään lapset saa kalliita harrastuksia tai merkkivaatteita. Liika hyysääminen pitää lopettaa ja kasvattaa nuoret näkemään vaivaa ja tekemään työtä asioidensa eteen. Valtion pitää taata kaikille kykyjensä mukaista työtä! En syyllistä kirjoituksellani oikeasti sudenkuoppaan esim sairauden vuoksi pudonneita, mutta en halua elättää ihmisiä, jotka haluavat saada kaiken helpolla, ilman omaa panostusta ja vielä vaativat sitä suureen ääneen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla