Äitiyden ei tarvitse olla täydellinen suoritus. Rento ja keskinkertainen äiti on ihan hyvä, Katja Lahti sanoo. Hän kirjoittaa äitiydestä Project Mama -blogia. 

Äitimyytti kaipaa päivitystä

Kaikilla naisilla ei ole hoivageeniä, joka aktivoituisi viimeistään synnytyksessä. Hormonit eivät välttämättä hoida hommaa kotiin.

Elämän parhaan ajan hehkuttamisen lisäksi pitäisi kertoa, että harva selviää äidiksi tulosta tuntematta itseään välillä täysin riittämättömäksi ja avuttomaksi.

Äitimyyttiin kuuluu sekin ajatus, että äiti osaisi luonnostaan vastata lapsensa tarpeisiin ja tietää, mikä on omalle lapselle parasta. Ei osaa. Äidiksi opitaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vauvavuoden jälkeen helpottaa

Vauvat ovat hyppy tuntemattomaan: Millainen tyyppi meille muutti? Miten sen kanssa ollaan?

Vauvat eivät noudata mitään logiikkaa: Miksi ruoka, joka maistui eilen, ei maistu tänään? Päivärytmi muuttuu harva se viikko ja yöt sujuvat miten sattuu, vaikka kuinka pitäisi kiinni iltarutiineista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuosi on onneksi lyhyt aika, ja viimeistään vuoden päästä asiat alkavat yleensä järjestyä. Kun vauva alkaa syödä, kävellä ja puhua, hän ihmistyy omaksi persoonakseen. Kaksivuotiaan kanssa on jo ihan eri asia, ja nelivuotiaan kanssa on sairaan hauskaa.

Äitienpäivä on liioittelua

Äitiys on ihan normaalia elämää, johon sädekehät ja gloria eivät istu millään. Aina sanotaan, että lapsi on se paras palkinto. Ei sen lisäksi tarvitsisi enää jakaa mitaleja tai nostaa lippua salkoon.

Juhliminen sinänsä on hyvästä, mutta äitienpäivä on liioittelua. Nostetaan mieluummin keskiöön kaikenlaiset, erilaiset perheet.

Älä puhu pelkkää äitiä

Kun saa ensimmäisen lapsen, saattaa tulla yllätyksenä, että on aluksi kielipuoli. Kunnes oppii puhumaan sujuvaa äitiä välikausihaalareista, heittoaisasta ja sammaksesta. Me-puhetta käytän itsekin, niin vain kävi: Meille tuli viime viikolla hampaita, ja me ollaan aloitettu soseet.

Vaarana on se, että äitiyteen on helppo jämähtää.

Itse pelkäsin eniten muuttuvani tyypiksi, joka sauhuaisi vain niistä välikausihaalareista. Elämässä kannattaa säilyttää muutkin roolit – vaimon, sisaren, tyttären, ystävän, kollegan, naapurin, järjestöaktiivin – niin asiat pysyvät itselläkin perspektiivissä.

Improvanhemmuus kunniaan

Vanhemmuus on täynnä päänvaivaa ilman oppaitakin. Niitä voi lukea, jos kaipaa näkökulmia, mutta ei pidä joutua harhan valtaan. Mitkään kirjakasat eivät tuo sertifikoituja lapsia, joilla on tiimityötaidot ja verensokeriarvot kunnossa.

Itse suosittelen kokeilemaan improvanhemmuutta.

Parhaimmat konstit olen improvisoinut, ravistanut hihasta. Kun lapsi marisi janoa matkalla hoitopaikasta kotiin, kysyin, haluaisiko hän ottaa huikan lätäköstä. Kitinä muuttui nauruksi ja keskusteluksi siitä, miksi lätäköstä ei ehkä kannata juoda.

Toimi lapsen kanssa fiilispohjalta. Itse keksimällä tulee lisäksi hetkeksi hyvä ja osaava olo.

Isät kotiin vaikka väkisin

Yhteiskunta pakottaa äidit vauvan kanssa kotiin, mutta samanlaisia pakkokeinoja ei käytetä isiin. Kun kaikki isyysvapaat ovat vapaaehtoisia, työnantaja voi epävirallisesti ilmoittaa, että meillähän ei lomailla lasten kanssa, jos tahtoo ylennyksen.

Isäkuukausille ja -vapaille pitäisi käskeä myös siksi, että se on parisuhdeteko: kotiin jäävä isä oppii ymmärtämään äidin tilanteen ja hoitamaan lasta itsenäisesti. Ettei pääsisi syntymään sitä tilannetta, jossa äiti kasaa aina lapsen vaatteet pukemisjärjestyksessä valmiiksi, kun isä vie lapsen päiväkotiin.

Kuopuksella on asiat paremmin

Toista lasta odottaessani luulin kuopuksen kohtaloa karuksi. Olin ihan varma, että nuorimmainen on heittopussi, joka unohtuu harva se kerta marketin kärryihin ja saa puhua lauseensa loppuun vasta kouluun mennessään.

Turha huoli. Kuopuksilla on asiat vähintään hyvin ellei paremmin.

Vanhempien koulutus on hyvässä vauhdissa, kapina on kukistettu. Neuvolakortti unohtuu vieläkin, mutta vaippa ja vaihtovaatekerta ei. Kuopusta ei tökitä hereille jokaisesta vinkaisusta. Vanhemmat ovat oppineet syömään, sairastamaan, harrastamaan, lomailemaan ja elämään lasten kanssa.

Esikoinen syntyy Hoo Moilasille, toinen lapsiperheeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla