Kypsymättömiä eivät usein ole teinit vaan heidän vanhempansa, sanoo lastensuojelualalla oleva Maaret Parviainen.

Nuoren kuuluu olla hankala.

Teini-ikäiset ovat kohtuuttomia ja epäreiluja. Lisäksi teineissä on eksistentiaalista perustyytymättömyyttä. Se on rasittavaa, mutta tervettä.

Teini-ikäisten kehitystehtävä on irtautua vanhemmistaan. Jos äiti tai isä tuntuisi aina vain ihanalta, välttämätön irtautuminen olisi paljon vaikeampaa. Kenelle teini olisi kauhea, jos ei vanhemmilleen?

Olisin ennemmin huolissani, jos teini ei kapinoisi yhtään. Alistetut ja kutistetut lapset eivät monesti uskalla näyttää tunteita.

Teinin kuuluu olla itsekäs, lohdutan itseäni niinä aamuina, joina tytär jumittuu kylppäriin meikkaamaan ja minä siirryn sähköhammasharja suussa keittiöön.

Anna teinin muuttua.

Usein liian kypsymättömiä ovat teinien vanhemmat eivätkä teinit. Lapsi on ollut vanhempien jatke. Kun hän alkaa muovautua omaksi itsekseen, vanhemmat eivät kestäkään sitä. Vanhempien tehtävä on antaa tilaa ja nähdä hyvä omassa teinissään.

Teineissä on aitoutta, jota pitää arvostaa. He uskaltavat näyttää pahaa mieltä ja kyseenalaistaa asioita. Lisäksi nykyteinit ovat todella kielitaitoisia, aktiivisia harrastajia ja itsestään välittäviä. Herkästi vain puhutaan siitä pienestä osasta nuoria, joka voi huonosti.

Minulle suuri asia on, jos lapseni osaavat käyttäytyä muiden ihmisten seurassa. Muu on kapinaa vanhempia kohtaan ja menee ohi.

Vanhemmuus jalostaa.

Vanhemmat ajattelevat kasvattavansa lapsiaan, mutta enemmän lapsi kasvattaa heitä. Viimeistään teinien kanssa joutuu näkemään omat heikkoutensa. Jos ei näe, teinit kyllä kertovat.

Vanhemmuus opettaa kärsivällisyyttä, neuvottelutaitoja, epäitsekkyyttä ja ajan hallintaa. Sikäli vanhemmuus siis jalostaa. Se ei tarkoita, että vanhemmat olisivat muita parempia. Mutta useimmat ihmiset paranevat vanhempina.

Väärät vanhemmat syyllistyvät.

Yleensä kasvatusasioissa syyllistyvät väärät vanhemmat: ne, jotka ovat kasvatuskirjansa lukeneet. Jari Sinkkonen ja Jukka Mäkelä ovat viisaita miehiä, mutta ei heidän sanojaan pitäisi ottaa asiayhteydestään irrallisina totuuksina.

"Kasvatuksesta on tullut suorituslaji."

Facebook saattaa vääristää maailmaa. Nyt ihan hyvät vanhemmat miettivät, onko meillä jokin pielessä, kun ei ole yhtä ihanaa.

Riidellä saa, sopia pitää.

Olen kasvatusalan ammattilainen, mutta teinieni kanssa päästän sammakoita suustani. Kun rahat ovat tiukalla, auto hajoaa, lapset mankuvat uusia kännyköitä eikä tekemäni ruoka maistu, sanon lapsille, että nyt mä en jaksa. Valitettavasti sanon myös monien yksinhuoltajien klassikkolauseen: ”Pitäisiköhän teidän muuttaa isälle.”

Huutoriidat lasten kanssa eivät ole vanhemmuuden tähtihetkiä. On hyvä ohje laskea kymmeneen tai poistua paikalta, mutta aina en pysty siihen. Olen riidellyt lasten kanssa siitä, mitä he ovat tehneet. Koskaan en silti ole haukkunut heidän persoonaansa. He voivat käyttäytyä tyhmästi, mutta eivät ole tyhmiä.

Tärkeämpää kuin riitelyn välttäminen on sopimisen varmistaminen. Kun hengitys on tasaantunut, pyydän lapsilta anteeksi ja selitän, miksi suutuin. He eivät välttämättä pyydä anteeksi, mutta pyytävät hieromaan hartioita. Se on sama asia.

Miten lapsi on kasvattanut sinua? Kerro alla kommenttikentässä, kiitos!