Kukaan ei kiusaa vain siksi, että on ajattelematon. Kiusaaminen vaatii suunnitelmallisuutta, sosiaalisia taitoja ja ilkeyttä.

Hän tietää, mitä tekee

Kiusaaja on ilkeä tahallaan. Hän huomaa, että kiusatulle tulee paha mieli, mutta ei välitä. Hän jatkaa, koska kiusaamisesta saa ihailua ja vallan tunteen. Hän voi nauttia siitäkin, että muut pelkäävät häntä.

Missään tapauksessa hän ei aina ole tyhmä reppana, joka kiusaa ajattelemattomuuttaan. Satuttavan herjan keksiminen tai ilkeilyn lataaminen nettiin vie aikaa. Siinä ehtii jo ajatella, miltä herjan kohteesta tuntuu.

Siinä onkin kiusaajan heikko kohta: hän on huono eläytymään toisen osaan. Hän on heikko, sillä vahvan ihmisen ei tarvitse nostaa itsetuntoaan toisten kustannuksella.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Isku sattuu varmasti

Kiusaaja on sosiaalisesti taitava. Hän osaa valita uhrin, joka soveltuu kiusattavaksi. Hän ei mene räkyttämään isolle jätkälle, joka pistäisi häntä saman tien turpiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän osaa myös iskeä asioihin, jotka satuttavat uhria kaikkein pahiten. Eihän kiusaaminen toimi, jos haukkuu jonninjoutavuuksista.

Kiusaaminen on tuntunut pahalta aina, mutta sosiaalinen media on tehnyt siitä totaalista sodankäyntiä. Netin kautta kiusaaja saa häväistyksi toisen ihmisen puolen maailman silmissä. Ihminen kestää kipuakin paremmin kuin häpäisyä.

Muut vaikenevat

Koska kiusaaja on taitava puhumaan, hän saa uhrinsa uskomaan, että huonosti käy, jos valittaa eteenpäin. Kiusaajan kaveritkin pysyvät hiljaisina. Jotkut naureskelevat mukana, etteivät joutuisi itse kiusatuiksi, toiset siksi, että kiusaaja on heidän kaverinsa. Koska kiusaajalla on hyvät sosiaaliset taidot, hän osaa olla tarvittaessa mukava, lempeä ja auttavainen.

Jos kiusaaja kaikesta huolimatta jää kiinni kaverin rääkkäämisestä, hän osaa selittää tilanteen parhain päin: Leikkiähän se vain oli, sattui huono päivä, en yhtään ajatellut.

Tekijää ymmärretään

On inhimillistä, että ulkopuoliset haluavat ymmärtää kiusaajaa, vaikka hän tekee väärin. Tuntuu liian vastenmieliseltä ajatella, että joku rääkkää ilkeyttään. Vielä kauheampaa on, jos rääkkääjä on lapsi. Jos kyse on omasta lapsesta, sitä on melkein mahdoton hyväksyä. Joutuisi miettimään, onko kasvattanut lapsestaan sellaisen.

Vanha sanonta ”riitaan tarvitaan aina kaksi” ei pidä paikkaansa. Jos ihminen haluaa, hän osaa kehitellä riidan aivan omassa päässään. Kiusaamisessa ei edes ole kyse riitelystä vaan johdonmukaisesta alistamisesta.

Uhri kärsii aina

Kiusatun elämä olisi parempaa, jos häntä ei olisi kiusattu. Kiusattu kokee olevansa huonompi ja tyhmempi kuin muut. Se voi näkyä opinnoissa, ihmissuhteissa ja työelämässä.

Kiusaajasta sen sijaan voi tulla menestyjä, koska hän on usein älykäs ja pidetty. Hän vain joutuu elämään sen tiedon kanssa, että hänessä on vikaa: ihminen ei saa olla ilkeä!

Vesa Nevalainen

54-vuotias psykologi tietää kouluvuosien kokemuksistaan, millaista on kiusata ja olla kiusattavana.

Silja Kosola

Tutkimus ei tue tätä näkökulmaa. Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä varmemmin kiusaaminen on oire omasta pahoinvoinnista, johon lapsi tarvitsee aikuisen apua. Kiusaajan demonisointi ei sitä ole. Tutkimusten mukaan kiusaajan ennuste on yleensä huonompi kuin uhrin niin mielenterveysongelmien, päihteiden käytön kuin työllisyydenkin suhteen. Lapset tarvitsevat tuekseen välittäviä aikuisia, jotka opettavat heille ihmissuhdetaitoja. Kannustetaan siis lapsia puhumaan kiusaamisesta aikuisille esim. KiVa-koulunalkua mukaan!

Silja Kosola, LT, koululääkäri

Sisältö jatkuu mainoksen alla