Mandi Alaterä muutti runsaat kaksi vuotta sitten miehensä työn vuoksi Uralille. Kodin Kuvalehti
kävi Mandin luona kylässä ottamassa selvää, miltä tuntuu nyt, kun paluu koti-Suomeen häämöttää.

Mandi Alaterä on asunut perheensä kanssa miljoonan asukkaan Tseljabinskissa, Siperiassa, jo pari vuotta. Kodin Kuvalehdessä julkaistuissa kolumneissaan Mandi on kertonut lukijoillemme havainnoistaan kotiäitinä.

Alussa Mandia järkytti lähes kaikki: rähjäiset kerrostalojätit, betonipohjaiset lasten leikkipaikat ja ilottomat pihat. Kaupungilla ei näy turisteja ja siellä pärjää vain venäjällä ja elekielellä.

Mandi perheineen asuu keskustassa uudessa kolmen huoneen kerrostaloasunnossa. Taloun uutuudesta huolimatta moni perusasia ei toimi kuten Suomessa on totuttu. Vesijohtovesi sopii vain tiskaamiseen, kylpemiseen ja pyykinpesuun. Lämmityskausi alkaa vasta, kun ulkona on ollut viisi vuorokautta alle kahdeksan astetta. Lämmityskauden aikana patterit paahtavat täysillä, eikä niitä voi säätää. Jos on kuuma, avataan ikkuna.

Arki on Mandin mielestä Venäjällä kovaa ja vaivalloista, ja paikallisille monin verroin kovempaa. Vaikeudet ovat Mandin mielestä kasvattaneet ja niistä selviytyminen on lisäänyt luottamusta, että pärjää, tulee mitä tulee. Samalla on saanut uutta näkökulmaa Suomeenkin.

-Täällä osataan iloita pienestäkin, sanotaan, että tule juttelemaan, minulla on teetä ja suklaalevy, Mandi kertoo.

Tällaisen mutkattomuuden Mandi haluaa tuoda mukanaan, kun perhee kohta alkaa pakata tavaroitaan.

Teksti Vellamo Vehkakoski, kuvat Anna Hämäläinen


Lue koko juttu uusimmasta Kodin Kuvalehdestä 2/2011


Samassa lehdessä myös:

> Tällainen on valoisa vakavikko

> Aloittelijasta mestariksi: vorschmack

> Näin autat ikääntyvää ihoa