Toivoisin, että lapsellani olisi kokemus mummosta, joka välittää hänestä.

Olen päättänyt, että en siirrä eteenpäin äitini sydämettömyyttä ja kyvyttömyyttä olla mihinkään tyytyväinen. Olen pyrkinyt olemaan lastani kohtaan rakastava, lämmin ja hyväksyvä.

Toisaalta olen halunnut, että lapsellani on mahdollisuus isoäitiin. Siksi olen välttänyt kertomasta lapselle omia ikäviä kokemuksiani hänen isoäidistään. Olen tukenut lapseni ja äitini tapaamisia, mutta olen tarkkana, ettei arvostelu, vähättely ja itsetunnon murskaaminen jatku.

Äitini on iän myötä tasaantunut, ja hänen kriittisyytensä on vähentynyt. Mutta mihin tiikeri raidoistaan pääsisi: kiinnostus lastani kohtaan on ulkokultaista. Tuttaville äiti kyllä kertoo, miten tärkeä lapsenlapsi on, mutta tapaamiseksi riittää, että hän katsoo lasta pari sekuntia, toteaa tämän kasvaneen ja alkaa sitten kertoa omia asioitaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ehkä minun pitäisi lapseni vuoksi ottaa asia puheeksi äitini kanssa? Toivoisin, että lapsellani olisi kokemus mummosta, joka välittää hänestä. Itselläni sellainen oli, sillä oma mummoni, äidin äiti, oli ihan normaali.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikista ei ole äideiksi

Vierailija

Ihminen, joka ei itse ole kokenut äitiä, joka ei koskaan halaa, joka ei koskaan sano mitään hyvää sinusta, eikä koskaan kysy mitä kuuluu, ei voi yksinkertaisesti tietää miltä tuntuu kasvaa sellaisessa kodissa.

Se vaattii todella paljon työtä (itsellä 40 vuotta ja työ on kesken), että ylipäätään oppii ymmärtämään että on merkityksellinen ihmisenä. Että minulla on väliä. Minun lapsillani on väliä.

On niin helppo sanoa toisten puolesta, miten pitäisi toimia.

Vierailija

Kyllä niitä ilkeitäkin mummoja on, ihan oikeasti. Omaa isänäitiäni ei saanut kutsua mummoksi, koska hän ei mielestään ollut sellainen. Teini-ikään ehdittyäni sain mm. kuulla, miten olen rumankaunis, miten minun pitäisi pukeutua, miten vaikutin lesbolta ja kaiken huipuksi isoäitini suvaitsi vitsin varjolla kouria minua rinnoista, koska halusi tietää "ovatkos jo tissit kasvaneet". Että niinkin ihana mummo!

Biologisten mummojen sijaan (valitettavasti äidinäitini kuoli, kun olin kuukauden ikäinen) minulla on ollut aivan huippuluokan "varamummoja", mahtavia naisia, jotka ovat olleet rakastavia, välittäviä ja kaikin tavoin ihailtavia naisia huolimatta siitä, ettei heidänkään elämänsä ollut aina siitä helpoimmasta päästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla