Lukijan kirje: Äitini pompotti muita
Äiti ei jaksanut mitään paitsi pompottaa isääni ja minua.
Äitini alkoi toistakymmentä vuotta sitten sanoa koko ajan: ”En jaksa!” Hän ei jaksanut mennä ulos, vaikka oli fyysisesti ihan kunnossa. Ei jaksanut siivota, joten kymmenen vuotta vanhempi isäni hoiti siivoukset. Ei jaksanut tehdä ruokaa, joten minä tein annoksia, jotka isäni lämmitti ja hoiti pöytään. Ei jaksanut mitään paitsi pompottaa isääni ja minua.
Jouduin hommaamaan isäni palvelutaloon, koska äitini ei jaksanut hoitaa vanhaa miestä isän kaaduttua liukkaassa mäessä. Äitini ei myöskään jaksanut tulla katsomaan isääni palvelutaloon kertaakaan, vaikka olisi saanut kyydin ovelta ovelle. Isä kuoli puoli vuotta myöhemmin. Äiti ei jaksanut tulla hautajaisiin, vaikka olisi viety ihan viereen.
Sama ”en jaksa” jatkui isän kuoleman jälkeen. Se on saanut minut seuraamaan, miten usein ihmiset käyttävät en jaksa -argumenttia. Äitini käytöksen myötä olen ajatellut, että itse en sitä käytä. Joskus tulee kyllä houkutus, esimerkiksi kun joku pyytää minua tekemään jotain, jota en halua tehdä. Yritän sanoa silloin rehellisesti mutta mahdollisimman hienotunteisesti todellisen syyn.
Miten usein sinä sanot syyksi, että et jaksa?
En jaksa
