Välillä tunnen syyllisyyttä, sillä kaikki läheiseni eivät ymmärrä valitsemaani elämäntapaa.
Olen 32-vuotias nainen ja intohimoinen kuntosali- ja fitnessharrastaja. Treenaaminen, itsestäni huolehtiminen ja terveelliset elämäntavat ovat minulle hyvin tärkeitä.
Mietin kuitenkin, olenko itsekäs, kun elän fitness-elämää. Siihen kuuluvat säännölliset elämäntavat, treeniohjelma, säännölliset ruoka-ajat ja tarkka ruokavalio.
Luovuin vapaaehtoistyöstä sen takia, että saan treenaamiselle tarpeeksi aikaa. Perun usein kaveritapaamisia ja juhlia enkä lähde myöhäisiin rientoihin, jotta saan palauduttua ja nukuttua.
Nykyisin puhutaan, että jokaisen tulisi elää omannäköistään elämää, ja minä teen niin. Nautin elämäntyylistäni. Elämäni on kurinalaista mutta juuri sellaista, josta pidän.
Välillä tunnen syyllisyyttä, sillä kaikki läheiseni eivät ymmärrä valitsemaani elämäntapaa. Yksi ystävyyssuhteeni jopa kaatui, kun ystäväni ei ymmärtänyt ja tukenut elämäntyyliäni.
Silti olen päättänyt elää juuri niin kuin haluan, enkä piittaa muiden mielipiteistä. Välillä mietin, kaipaanko kavereita ollenkaan, kun viihdyn niin hyvin itseksenikin.
Voiko elää ilman ystäviä?
