Olen kiitollinen siitä, että kävin äitini luona vaikeinakin vuosina.

Äidilläni oli Alzheimer. Muistisairaudet muuttavat persoonallisuutta ja käytöstä. Äitini jopa löi minua. Sairaat eivät kuitenkaan itse voi käytökselleen mitään, eivätkä he ole syypäitä sairauteensa. Hekin kärsivät.

Nyt äitini kuoltua muistan hänet sellaisena kuin hän oli terveenä, enkä ajattele pahalla niitä vuosia, jolloin hänen sairautensa sai hänet käyttäytymään ilkeästi. Olisi itsekästä loukkaantua hänen loppuvuosistaan. Se mitätöisi kaikki ne vuodet, kun hän rakastaen hoiti ja kasvatti meitä lapsiaan.

Olen kiitollinen elämälle siitä, että kävin äitini luona vaikeinakin vuosina. Sain antaa hänelle läheisyyttä ja sain istua hänen kuolinvuoteensa ääressä ja saatella hänet kohti vapautta siitä kuoresta, johon sairaus oli hänet sulkenut.

Anneli

Surutyötä vuosien varrella tehnyt

Lukijan kirje: En ajattele muistisairasta pahalla

Kun äitini sairastui Alzheimerin tautiin oli tilanne aluksi meille aikuisille lapsille järkyttävä. Oli vaikea tottua siihen, että maailman lempein äiti on negatiivinen, haukkuu meitä paskoiksi lapsiksi jne. Mutta siihen tottui, ymmärsi, että sairaus puhuu, ei äiti. Vaikka surutyötä piti tehdä pitkään. Vähitellen äidin käytös hieman tasoittui ajan myötä. Nyt muutaman vuoden kuluttua tilanteeseen on tottunut, äidin luona käydessä jutellaan asioita, joista tulee hyvä mieli. Itsellä on toki paha...
Lue kommentti

Jos ihminen keskittyy koko ajan ajattelemaan, miten huono hän on, tuskin hän mitään uutta oppiikaan.

”Ystäväpiirissäni on muutama ihminen, joka vähättelee itseään koko ajan. Sen kuunteleminen käy ajan mittaan raskaaksi. Vaikka olen yrittänyt tukea heidän itsetuntoaan ja korostaa heidän hyviä puoliaan, sillä ei tunnu olevan vaikutusta. Aina uudestaan ystäväni sortuvat sanomaan, että en minä kuitenkaan osaa.

Tottahan se on. Jos ihminen keskittyy koko ajan ajattelemaan, miten huono hän on, tuskin hän mitään uutta oppiikaan.

En muista, että olisin missään muualla maailmassa törmännyt samanlaiseen vähättelyyn. Päin vastoin, jos ranskalaisella, venäläisellä tai amerikkalaisella on edes pieni haju jostakin, hän on mielestään alan ekspertti.

Mitä minun pitäisi tehdä, sillä olen väsynyt kuuntelemaan valitusta ja vähättelyä? Pitäisikö minun todeta ystävilleni, että niinpä oletkin nolla, kas kun en aikaisemmin huomannut, turha sinun on mitään edes yrittää!”

Toivoton

Mieheni on minua vanhempi, ja hän on alkanut ottaa eräänlaisen isä–tytär-suhteen minuun.

Olen ollut pitkään naimisissa. Nyt olen havahtunut siihen, että suhteemme ei enää ole tasa-arvoinen. Mieheni on minua vanhempi, ja hän on alkanut ottaa eräänlaisen isä–tytär-suhteen minuun.

Pidän kyllä siitä, että mieheni on huolehtivainen, ja hän hoitaa monia käytännön asioita minua paremmin. Yhä useammin kuitenkin saan kuulla häneltä arvostelua ja jopa nimittelyä.

Olen herkkä ja vetäydyn helposti kuoreeni, sillä en halua riitaa. En myöskään tahtoisi pahoittaa mieheni mieltä hänen ikänsä vuoksi. Nyt olen kuitenkin alkanut tuoda omia mielipiteitäni esille. Saatan suorastaan rähistä miehelleni.

Tilanne menee aika nopeasti ohi, ja sitten olemme jonkin aikaa niin kuin ennenkin. Mieheni osaa toisinaan myös pyytää anteeksi ilkeitä sanojaan, mutta joskus hän ei edes huomaa, mitä on päästänyt suustaan.

En halua vaivata näillä asioilla aikuisia lapsiamme. Mietin itsekseni, olenko alistettu tai mieheni armoilla. Mitä minun tulisi tehdä tässä tilanteessa, että elämämme helpottuisi?

Vaimo vai tytär?