Olen kiitollinen siitä, että kävin äitini luona vaikeinakin vuosina.

Äidilläni oli Alzheimer. Muistisairaudet muuttavat persoonallisuutta ja käytöstä. Äitini jopa löi minua. Sairaat eivät kuitenkaan itse voi käytökselleen mitään, eivätkä he ole syypäitä sairauteensa. Hekin kärsivät.

Nyt äitini kuoltua muistan hänet sellaisena kuin hän oli terveenä, enkä ajattele pahalla niitä vuosia, jolloin hänen sairautensa sai hänet käyttäytymään ilkeästi. Olisi itsekästä loukkaantua hänen loppuvuosistaan. Se mitätöisi kaikki ne vuodet, kun hän rakastaen hoiti ja kasvatti meitä lapsiaan.

Olen kiitollinen elämälle siitä, että kävin äitini luona vaikeinakin vuosina. Sain antaa hänelle läheisyyttä ja sain istua hänen kuolinvuoteensa ääressä ja saatella hänet kohti vapautta siitä kuoresta, johon sairaus oli hänet sulkenut.

Anneli

Surutyötä vuosien varrella tehnyt

Lukijan kirje: En ajattele muistisairasta pahalla

Kun äitini sairastui Alzheimerin tautiin oli tilanne aluksi meille aikuisille lapsille järkyttävä. Oli vaikea tottua siihen, että maailman lempein äiti on negatiivinen, haukkuu meitä paskoiksi lapsiksi jne. Mutta siihen tottui, ymmärsi, että sairaus puhuu, ei äiti. Vaikka surutyötä piti tehdä pitkään. Vähitellen äidin käytös hieman tasoittui ajan myötä. Nyt muutaman vuoden kuluttua tilanteeseen on tottunut, äidin luona käydessä jutellaan asioita, joista tulee hyvä mieli. Itsellä on toki paha...
Lue kommentti