Työpaikallani on eri osastoilla erilaiset pelisäännöt.

Työpaikkani eri osastoilla on eri pelisäännöt. Toisella esimies vahtii tiukkaan työaikoja ja vaatii töihin keskittymistä. Toisella osastolla pomo tulee paikalle miten sattuu. Hänen alaisensa tulevat töihin aikaisin ja leimaavat kellokortin, mutta vaihtavat kuulumisia tunnin ajan joka aamu. Pomo ei tätä tiedä.

Ihmettelevä sormeni osoittaa ylimpään johtoon. Kyse on kokonaisuudesta ja yhteisistä pelisäännöistä.

On paljon työtehtäviä, jotka on tehtävä ajallaan. Sitten on tehtäviä, joissa riittää työpaikalla oleilukin, jos esimies antaa siihen mahdollisuuden.

Kun tehdään työtä organisaatiossa, joka saa rahoituksensa muusta kuin bisnestuotosta, johto voi muokata mittareita, miten hyväksi näkee. Epätasa-arvo ja johdon välinpitämättömyys syövät työpaikan moraalia.

Pää tulee vetävän käteen

Eikö todellinen urheilumieli mitata siinä, että kannustamme urheilijoita silloin, kun he kannustustamme eniten tarvitsevat?

Kuinka äkkiä meistä tulikaan koriskansa Susijengin voittojen huumaamana!

Jokin aika sitten olimme vielä vannoutunutta talviurheilukansaa. Hurrasimme hiihtäjille ja juhlimme jääkiekon maailmanmestareita.

Mutta eipä tarvittu kuin yksi dopingskandaali, kun sanouduimme irti hiihtäjistä. Yleisurheilijoitakaan emme jaksa enää kannustaa, sillä maaottelutappiot masensivat.

Olemmeko siis uskottomia? Pelkästään voiton perässä juoksijoita? Eikö todellinen urheilumieli mitata siinä, että kannustamme urheilijoita silloin, kun he kannustustamme eniten tarvitsevat?

Onko ihme, etteivät urheilijat jaksa, jos tukijoukot lipeävät heti ensimmäisten vastoinkäymisten ja tappioiden tullessa?

Selkärankaa penkkiurheiluun

Viime vuosisadalla huutolaiset sijoitettiin vähiten maksua ottavaan taloon. Samalla tavoin nykyisin heikoimmassa asemassa olevat saa hoitaakseen se, joka tekee homman halvimmalla.

Kauhistelemme viime vuosisadan huutolaisten kohtelua ja ihmettelemme, miten sellaista on voinut olla. Samalla emme huomaa, että kohtelemme oman aikamme vähäosaisia samalla tavalla. Etenkin vanhukset ja vammaiset ovat altavastaajan asemassa, kun kaikki lasketaan vain rahassa.

Yksi suurimpia syitä on kilpailutus. Viime vuosisadalla huutolaiset sijoitettiin vähiten maksua ottavaan taloon. Nykyinen kilpailutus johtaa siihen, että heikoimmassa asemassa olevat saa hoitaakseen se, joka tekee homman halvimmalla. Ne, jotka eivät pysty itseään puolustamaan, saavat tyytyä siihen, mitä annetaan.

EU:n kilpailutussäännökset vaativat kilpailun järjestämistä, jos hanke ylittää raja-arvot. Kaikki EU-maat eivät kuitenkaan anna perustoimintojaan kansainvälisille kauppiaille. Miten se onnistuu muualla, mutta ei meillä ”pohjolan mallimaassa”?

Turhautunut