Olisi hienoa, jos esikoisella olisi sisarus, kun minusta ja isästään aika jättää.

Nykyään puhutaan, että yksi lapsi on ympäristöteko verrattuna siihen, että lapsia olisi useampi. Olen ollut pitkään yhden lapsen kannalla, mutta kummasti olen alkanut pohtia, että esikoiseni ansaitsisi tähän perheeseen tutkaparin.

Sain ainokaiseni 36-vuotiaana ja mietin, että hän ei ole kovin vanha, kun minulla ja isällänsä kilometrit loppuvat. Kun niin käy, olisi hienoa että esikoisella olisi sisarus, johon nojata.

Ehkä sitä liki nelikymppisenäkin jaksaa vielä vauva-ajan rikkonaisine öineen ja vaipparalleineen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yhden äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi pärjää kyllä

Sisarukset kasvavat joskus kivasti yhteen ja heistä tulee elinikäinen kimppa. Sitten on taas sisaruksia, jotka aikuisena tuskin tapaavat, kun yhteisestä kasvualustasta huolimatta ei löydy mitään yhteistä, tuskin puhuttavaa.

Sitten taas on perheen ainokaisina kasvaneita lapsia, joilla on ympärillään mitä parhain ystäväjoukko, johon tukeutua.

Tällä tarkoitan summa summarum sitä, ettei sinun kannata kantaa liikaa huolta lapsesi pärjäämisestä sitten, kun aika jättää. Jokainen löytää oman ja itselle parhaan tavan elää siinä tilanteessa, missä elää. Lapsesi pärjää kyllä!

Mutta eipä silti, kyllä sisarukset parhaimmillaan ovat sitä parasta, mitä elämä ihmiselle voi tarjota! Että jos lapsiarkea jaksat, niin siitä vaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla