Olen muuttamassa uuden miehen kanssa toiseen kaupunkiin, mutta exäni ei hyväksy lasten muuttoa.

Elin monta vuotta yksin kahden lapseni kanssa, kunnes tapasin nykyisen mieheni ja perustimme uusperheen. Nyt mieheni on saanut hyvän työpaikan 300 kilometrin päästä ja olemme muuttamassa.

Ongelma on exäni, joka vastustaa sitä, että vien lapset mukanani. Ex on tavannut lapsia säännöllisesti eron jälkeen ja heillä on hyvät välit, mutta minä olen lähihuoltaja. Ex sanoo, että jos aion viedä lapset niin kauas, hän hakee lasten lähihuoltajuutta, jolloin nämä voivat jäädä hänen luokseen kotikaupunkiinsa.

En missään nimessä suostu luopumaan lapsista, mutta pelkään, voiko niin käydä, jos asia menee viranomaisille?

Lapset pääsevät uudelta paikkakunnalta junalla tai lentäen isänsä luo joka toinen viikonloppu, mutta kun nuorempikin menee kouluun, se rajoittaa isän luona olon pituutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En halua etä-äidiksi

Minäminäminä

"Eksäsi ei välttämättä oikeasti halua lähihuoltajuutta. Tosi paikan tullen se on isälle iso pala purtavaksi." - Tässähän nimenomaan kerrotaan, että eksällä on hyvät välit lapsiinsa ja hän tapaa heitä usein. Millä perusteella kommentoija "tietää", että miehelle olisi kova pala olla lähihuoltaja?

No, itse kysymykseen. Ongelmia on kaksi: 1. sinä muutat muualle, 2. sinä et luovu lapsista. Itseasiassa ongelmia on vain yksi: sinä. Millä oikeudella etäännyttäisit lapset isästään ja veisit heidät tutuista ympyröistään kauas toiselle paikkakunnalle? Tuskin lapsesi haluavat asua valitsemasi uuden, heille samantekevän miehen kanssa jossain muualla. Jotta SINUN olisi hyvä haluat että sekä eksäsi että lapsesi kärsivät. On siinä kanssa äiti.

Kun kerran neuvoa pyydät, saat neuvon, mutta et sellaista, jota ilmiselvästi täältä haet. Sellaisen sait edelliseltä kommentoijalta, jonka asenteet ja laskelmointi kauhistuttavat. Minun neuvoni on: jätä lapset eksällesi ja käy itse heitä tapaamassa uudelta paikkakunnaltasi käsin. Niin toimisi nainen, joka rakastaa lapsiaan enemmän kuin itseään. Sinulla voi olla hieman hankalaa, mutta sinähän olet se, joka lähtee. Miksi lasten pitäisi reissata, jättää kaverit ja isä? Miksi eksäsi luopuisi isosta osasta isyyttään? Sinunko tahtosi ja hyvinvointisi tässä ovat tärkeimmät?

Pakko vielä palata tähän paskamaisuuden kukkaseen:"Kun eksäsi tottuu ajatukseen, on lasten muutto mukanasi hänelle varmasti se helpompi ratkaisu. Usko vaan. Kysymys on siitä, kuinka asia hänelle myydään." Suuri joukko meistä naisista on juuri tällaisia: miehet ovat paskoja, lapset ovat vain minun, minun etuni menee aina lasten ja isän edelle, viekkaudella minä saan haluamani. 

Vanhemmuus on yhteinen asia, lapsille molemmat vanhemmat ovat rakkaita. Sinulla ei ole oikeutta viedä heiltä isää, joka pakosta jää etäisemmäksi, jos saat tahtosi läpi. Sinulla ei ole yksinoikeutta lapsiin, he ovat myös isänsä lapsia. Koska sinä lähdet, sinä mukaudut, eivät muut. 

Vierailija

Rivien välistä on luettavissa että olette entisen puolison kanssa väleissä? Mitä jos laittaisit itsesi hänen kenkiinsä. Miltä sinusta tuntuisi kun lapset viedään 300 kilometrin päähän? Entä lapset, miltä heistä tuntuu kun isä jää kauas? Totta kai olet vanhempana vastuussa eivätkä lapset päätä mutta tämä päätös on kuitenkin ensisijaisesti sinun parhaaksesi, ei välttämättä lapsien.

Itse en voisi viedä lastani toiselle paikkakunnalle isästään. Siinä särkyisi ensin lapsen sydän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla