Firma järjesti hienot yhdistymisjuhlat. Kohta niiden jälkeen meille ilmoitettiin, että kerätkää tavaranne, huomenna on viimeinen työpäivänne.
Seitsemän vuotta sitten minut irtisanottiin kolmen muun työkaverini kanssa. Sitä ennen firmassa oli ollut yt-neuvottelut ja liikkeenluovutukset.
Sitten tulivat sillanrakennusjuhlat entisen ja uuden firman välillä. Pidettiin puheita ja nostettiin maljoja. Meidät vietiin firman hienolla autolla kotiin, ja kaikki oli olevinaan hyvin.
Voi mitä teatteria, ihan kuin Keisarin uudet vaatteet -sadussa! Pian juhlien jälkeen minulle ja työtovereilleni kerrottiin, että huomenna on viimeinen työpäivänne. Kerätkää tavaranne ja lähtekää.
Sain hysteerisen kohtauksen, pakenin huoneesta ja lähdin kotiin. Kävin seuraavana päivänä hyvästelemässä työkaverini.
Olin ollut firmassa 39 vuotta. Potkut olivat melkoinen järkytys. Niistä selviäminen vei monta vuotta. Ei auttanut ammattiliitto, enkä saanut enää uutta työpaikkaa.
Nyt olen eläkkeellä, enkä enää paljoa ajattele menneitä. Olen huomannut, että elämässä on muutakin kuin työ, vaikka työ olikin minulle pitkään hyvin tärkeää.
Tapaan entisiä työkavereita muutaman kerran vuodessa, ja meillä on hauskaa yhdessä. En ole enää katkera. Lähinnä ihmettelen edelleen, kuinka isolla firmalla oli varaa vetää sellaista näytelmää.
Rahaa on ja se haisee
