En voi odottaa, että puoliso täyttäisi kaikki tarpeeni.

Toista ihmistä ei voi yrittää muokata liikaa omia toiveita ja tarpeita vastaamaan, ei edes puolisoa. Parisuhteessa luonto kyllä hoitaa riittävän muutoksen. Jokainen parisuhteessa elävä haluaa luonnostaan miellyttää toista.

Joskus käy niin, että omat toiveet eroavat kovasti puolison toiveista. Se on surullista, mutta jos yrittää liikaa muokata toista, ampuukin omaan jalkaansa.

Toinen ihminen ei ole vastuussa minun hyvinvoinnistani. Hyvinvointini on minun vastuullani. En voi odottaa, että puoliso täyttäisi kaikki tarpeeni. Kaikille muille tarpeilleni paitsi seksuaalisille voin etsiä tyydytyksen parisuhteen ulkopuolelta. Jos teen sen myös seksuaalisille tarpeilleni, parisuhde on entinen.

Anna toiselle tilaa

Minua on alkanut ärsyttää, että vaimo käyttäytyy kuin äiti, joka naputtaa tekemisistäni.

Myönnän, että vyötärölleni on vuosien myötä kertynyt pieni vararengas. Kun tekee pitkää päivää istumatyötä ja viikonloppuna on kaikenlaista muuta, ei sitä ekana lähde puntille tai lenkille, kun viimein voi istahtaa ja olla.

Vaimo on viime vuosina alkanut huomautella vararenkaastani. Hän vahtii syömisiäni ja puuttuu niihin, selittää, ettei leipä tarvitse voita, jos laittaa juustoa. Kylässä hän sihauttelee ja kurtistaa kulmiaan, jos otan hänen mielestään liian ison kakkupalan tai liikaa pitsaa. Joulut ovat hänen suurin silmätikkunsa, enkä viihdy joulupöydässä enää lainkaan, kun vaimo kyttää jokaista suupalaani.

Minua on alkanut ärsyttää, että vaimo käyttäytyy kuin äiti, joka naputtaa tekemisistäni. Tulee uhma, että taatusti en tee niin kuin sanot. Vaikka joskus käy mielessä lähteä lenkille, en lähde, ettei hän ala omahyväisesti ajatella nalkuttamisensa tehoavan.

Tiedän kyllä vararenkaan terveyshaitat, mutta yhä lailla nalkuttava vaimo on terveyshaitta.

Nalkutus on terveysriski

Eikö todellinen urheilumieli mitata siinä, että kannustamme urheilijoita silloin, kun he kannustustamme eniten tarvitsevat?

Kuinka äkkiä meistä tulikaan koriskansa Susijengin voittojen huumaamana!

Jokin aika sitten olimme vielä vannoutunutta talviurheilukansaa. Hurrasimme hiihtäjille ja juhlimme jääkiekon maailmanmestareita.

Mutta eipä tarvittu kuin yksi dopingskandaali, kun sanouduimme irti hiihtäjistä. Yleisurheilijoitakaan emme jaksa enää kannustaa, sillä maaottelutappiot masensivat.

Olemmeko siis uskottomia? Pelkästään voiton perässä juoksijoita? Eikö todellinen urheilumieli mitata siinä, että kannustamme urheilijoita silloin, kun he kannustustamme eniten tarvitsevat?

Onko ihme, etteivät urheilijat jaksa, jos tukijoukot lipeävät heti ensimmäisten vastoinkäymisten ja tappioiden tullessa?

Selkärankaa penkkiurheiluun