Jos ihminen keskittyy koko ajan ajattelemaan, miten huono hän on, tuskin hän mitään uutta oppiikaan.
”Ystäväpiirissäni on muutama ihminen, joka vähättelee itseään koko ajan. Sen kuunteleminen käy ajan mittaan raskaaksi. Vaikka olen yrittänyt tukea heidän itsetuntoaan ja korostaa heidän hyviä puoliaan, sillä ei tunnu olevan vaikutusta. Aina uudestaan ystäväni sortuvat sanomaan, että en minä kuitenkaan osaa.
Tottahan se on. Jos ihminen keskittyy koko ajan ajattelemaan, miten huono hän on, tuskin hän mitään uutta oppiikaan.
En muista, että olisin missään muualla maailmassa törmännyt samanlaiseen vähättelyyn. Päin vastoin, jos ranskalaisella, venäläisellä tai amerikkalaisella on edes pieni haju jostakin, hän on mielestään alan ekspertti.
Mitä minun pitäisi tehdä, sillä olen väsynyt kuuntelemaan valitusta ja vähättelyä? Pitäisikö minun todeta ystävilleni, että niinpä oletkin nolla, kas kun en aikaisemmin huomannut, turha sinun on mitään edes yrittää!”
Toivoton
Eiköhän tossa oo takana ihan se perinteinen "kehu mua" ruikutus. Sanot vaan kylmän karskisti että lopeta se naukuminen ja rupee hommiin.
On ollut helppo elämä, jos mielletään alemmuudentunto automaattisesti huomion kerjäämiseksi. Voi kuitenkin olla, että ihmisellä on ihan reilusti vain heikko itsetunto. Empatiakyvyn puutetta on kykenemättömyys ymmärtää toisten erilaisia tilanteita.
Ihmisillä on erilaisia puutteita ja elämä helpottuu, jos ei takerru toisten puutteisiin, vaan hyväksyy ihmiset omina itsenään.
Jos ei pysty sietämään toisen puutteellista käytöstä, joka ei ole millään tavalla loukkaavaa tai inhottavaa, niin kannattaa suunnata tarkastelu omaan itseensä.
Miksi tämä on minulle niin vaikeaa, kun ei toinen kuitenkaan tee minulle mitään pahaa? Eri asia on sitten, jos toinen osapuoli on loukkaava, ilkeä tai hyväksikäyttävä. Sitä ei tarvitse sietää.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
