Olen väsynyt hoitamaan heikkoon kuntoon mennyttä miestäni. Puoliso ei ymmärrä, että tarvitsisin välillä myös omia juttuja.

Olen joutunut auttajan osaan. Mieheni kunto on heikentynyt ja oman käsityksensä mukaan hän tarvitsee apua lähes kaikissa arjen toiminnoissa.

Fyysisesti hänen liikkuminensa alkaa olla rajoittunutta ja pukeutuminen on toisinaan hankalaa.  Koska minä olen käsillä, olen automaattisesti hänen palvelijansa. Hänen muistinsa on myös huonontunut, ja muistutan häntä päivittäin asioista.

Olen väsynyt  tilanteeseen. Niin ei saisi sanoa, koska olen lupautunut papin edessä auttamaan ja tukemaan puolisoani myötä- ja vastamäessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mieheni ei ymmärrä, että tarvitsisin myös omia juttuja ja harrastuksia. Hänen mielestään minun tulisi pysytellä hänen lähellään, sillä hän ei halua jäädä yksin eikä viihdy yksin.  Rakastan miestäni, mutta yltääkö rakkauteni tällä tasolla loppumattomiin?

Tahdon

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Parisuhde ja hoitosuhde ovat eri asioita. Papin aamen ei mielestäni edellytä hoitosuhteeseen suostumista. Usein toimivin ratkaisu on ajoissa hakea ulkopuolista apua hoitopuoleen, silloin on jonkinlainen mahdollisuus parisuhteen ylläpitoon. Sairastunut on usein itsekäs, mutta kannattaa miettiä suostuuko toisen itsekkyyteen.  Kannattaa myös kysellä ajoissa oman kunnan puolelta mitä apuja olisi saatavissa. 

SekäEttä

Kuulostaa siltä että teillä m,ennään nyt vian miehen ehdoilla "mies ei viihdy yksin". Toki toinen on otettava huomioon mutta rakasta lähimäistäsi KUTEN ITSEÄSI eli sinun on pidettävä huolta myös itsestäsi. Jos et ota omaa hengähdysaikaa niin väsyt lopulta niin että et jaksa auttaa enää miestäsikään. Anna hänen motkottaa, ilmoita että nyt lähdet ja tulet silloinjasilloin. Jos mies ei pärjää enää yksin oikeasti, kysy apua kotihoidosta tai lapsiltanne tai vaikka palkkaa joku olemaan siellä ne tunnit kun olet omillasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla